perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hattutemppu



Ompeluhulinat jatkuvat! Kyllä se niin on, että kun kerran aloittaa, kannattaa samoilla sotkuilla ommella useampikin vaatekappale. Olen monet kerrat esittänyt toiveen erillisestä ompeluhuoneesta, mutta toivettani ei ole ainakaan vielä huomioitu.


Tänään kaivelin kaapeista mummolan ullakolta hamstratun, hirveän ruman jakun. Jakun kangas on minusta oikein hieno, mutta malliltaan vaate on niin kauhea rytky, ettei se ole varmasti kuuna päivänä näyttänyt kenenkään päällä hyvältä. 1980-luku; sen olisi ihmiskunta voinut kokonaan ohittaa ilman, että olisi menetetty yhtään mitään.





Selailin vanhoja käsityölehtiä ja päätin vihdoin ommella kesäisen lierihatun, jonka mallia olen kauan aikaisemminkin ihastellut (Suuri käsityö, 7/2011). En ole aikaisemmin viitsinyt alkaa ommella hattua tikkausten vuoksi: tikkaus kun paljastaa heti, onko vaate tehty siististi vai ei. Silmältä ei varmasti jää huomaamatta, jos kaksi vierekkäistä tikkaussaumaa ovat keskenään edes pikkuisen vinkkurassa.


Jos lehden ohje on vuodelta 2011, voitaisiin sanoa, että tässä neljän vuoden aikana on tapahtunut kehitystä ompelutaidoissa: reunan tikkaukset eivät enää ole este hatun ompelemiselle.





Ylimääräisiä saumoja piti tehdä erityisesti hatun lieriin, mutta paidan kankaasta riitti kuin riittikin kesähatun tarpeiksi. Tämä oli mukava, nopsa työ ommella. 


En oikein aikaisemmin ole ollut hattuihmisiä, mutta kyllä minä nyt sellaiseksi ryhdyn. Ehkä kuitenkin tarvitsen vielä lisää hattuja?




Ja ne tikkaukset. Ah, rakastan tehdä tämmöistä pientä ja sievää jälkeä. Kaikenlaiset suorat linjat ja ompeleet ovat oikeasti niitä "vaikeimpia": ympyrä on ympyrä vasta, kun se on millilleen symmetrinen, ja jos suora on vähän vinkkura, se ei ole suora ollenkaan.








Sellainen tuli tästä hatusta! Ompelin vahingossa lieristä päällipuolelle sen puolen, jossa oli yksi ylimääräinen, kankaan vähyydestä johtuva sauma (argh argh argh). Pikkuisen (argh) se ottaa pattiin (argh) ja häiritsee (argh), mutta ajattelin opetella elämään asian kanssa.


Jouduttakaapa tekin kesän tuloa joko ompelemalla kesävaatteita tai vaihtoehtoisesti syömällä lunta! Minä teen koko ajan parhaani!


14 kommenttia:

  1. Wau! Ihana hattu ja minakin pidan tuosta kankaasta todella paljon! Mulla on ikava kylla ihan todella vahaiset ompelutaidot. Jopa tyynyliinan ompeleminen tuottaisi tuskaa, langat menee koneesta sikin sokin ja jopa ottaa paahan! Oletko "aina" ollut kasitoissa taitava, vai onko tama myohaisheraamista? (pliis sano, etta olet ollut ihan kadeton joskus aikoinaan, niin etta mullakin olisi jotain toivoa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy jatkossa pitää kirppareilla silmät auki tämäntyyppisten, värikkäiden rytkyjen suhteen. Teen niistä kaikista hattuja!

      Minä olen todellakin myöhäisherännäinen ompeluiden suhteen. Ompelukoneen ostin silloin, kun poika oli vauva, vuonna 2006. Ensimmäiset ompelukset olivat aika kauheita, mutta pikku hiljaa sitä aina jotakin oppii. Niin kuin esimerkiksi ennakoimaan ne vaiheet, joissa saattaa tulla virheitä (esim. kaikenlainen symmetria; kun tarpeeksi purkaa, oppii tarkistamaan ennen ompelua, ovatko saumat kohdillaan). Ja sitten kun ennakoi, tulee ompelustakin paljon miellyttävämpää :)

      Kannattaa aloittaa simppeleillä ohjeilla ja "helpoilla", luistamattomilla kankailla kuten puuvilloilla! Tietenkin kaikki uudet asiat ovat aina aloittaessa vaikeita, mutta jos saa yhden mekon kasaan, sujuu seuraava versio jo peljon helpommin. Mullekin tulee ihan koko ajan uusia juttuja ja ongelmia vastaan: viimeksi opin ompelemaan sivutaskun mekon helmaan järkevästi. Tai vänkyrää sifonkikangasta siististi :)

      Ei muuta kuin aloitat vain!

      Poista
  2. Vautsi, vähän oot hienoja juttuja tehnyt! Voi kun ois ompelutaidoilla muaki suotu, mut ei oo ei.. Ei syntys noin kivaa jälkeä. Kummatki ihan mielelläni kotiuttaisin, edellisen postauksen mekon ja tämän kesähatun. :) Kivaa ja innokasta viikonloppua sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun ompelutaito on sellainen juttu, että se pitää väenväkisin tapella ja taltuttaa omaksi. Kyllä se kiva jälki alkaa pikku hiljaa syntyä, kun vain tekee. Ei se haittaa, jos ensimmäisistä ompeluksista tulee vähän sinnepäin-juttuja; siitä se lähtee :)

      Aurinkoista sunnuntaita sinulle!

      Poista
  3. Magee hattu!
    Ja äläs nyt, vaikka 80- luvulla vaatteet olivat ihan kamalia, musiikki oli hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, kyllähän 80-luvulla on syntynyt monia kivoja asioita, kuten nyt esimerkiksi minä. Mutta on nuo vaatteet silti aika kauheita.... Olkapäistä valtavia, alaosasta rytkyjä. Tai oikeastaan ihan kauttaaltaan rytkyjä.

      Poista
  4. Hei jos kasaria ei olisi, miten upeita ihmisiä olisikaan jäänyt putkahtamatta tähän maailmaan! Muuten olisi se vuosikymmen todellakin voitu vain skipata. :) Hieno hattu tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, se on totta! En huomannut tuota ajatellakaan. Kyllähän 80-luku siinä mielessä oli todella tarpeellinen.

      Poista
  5. Ihana siitä tuli. Ompeluhammasta kyllä kolottaa ihan mahottomasti. Yksi kirpparilta ostettu sisustuskangas odottaa mekoksi tulemista.....

    VastaaPoista
  6. IHANA! niin tyylikäs ja mäkin haluun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mie teinkin tällä samalla mallilla toisenkin hatun, ja ajattelin tehdä monta lisää!

      Poista
  7. Tulipa kaunis <3 Eksyin tänne ja varmasti uudelleenkin! Jos kiinnostaa niin käy kurkkaamassa omaa blogiani osoitteessa www.amandanunelmia.blogspot.fi
    Kommentit ilahduttavat ja lukijaksikin saa alkaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit ja tervetuloa! Minäpä tulen vastavierailulle :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!