torstai 19. helmikuuta 2015

Manu 1 vuotta



Tänä päivänä on kulunut tasan vuosi siitä, kun Elmon ja Essen rakkaudenhedelmät putkahtivat maailmaan. Emo käytettiin tammikuun lopulla koiraultrassa, jossa näkyi kaksi pentua. Yllätys oli melkoinen, kun aamuyöllä pentuja tupsahtikin peräti kuusi kappaletta.


Kaksi ensimmäistä pentua oli jo varattu tuttuihin perheisiin, ja olimme asennoituneet siihen, ettei meille tulisi pentua ollenkaan. Kun kolmas pentu syntyi, tiesin, että tässä olisi Manu. 


Oli muuten hirvittävän jännittävää olla koirien synnytyksessä mukana. Pennut syntyvät sikiöpusseissa, ja ne vaikuttavat  kauhean elottomilta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Nopeasti pennut kuitenkin virkosivat, ja seuraavina viikkoina vipinää riittikin aivan tarpeeksi.





Muutama tunti synnytyksen jälkeen emo vaikutti hieman hämmentyneeltä. Nopeasti sen äidinvaistot heräsivät, eikä se sitten enää päästänyt täplimään pentuja miten sattuu. 


Parin ensimmäisen viikon ajan emo oli täysin pennuissa kiinni, mutta yllättävän nopeasti se alkoi irrottautua niistä hetki hetkeltä enemmän. Rasittavat nulikat vikisivät, kitisivät ja repivät nisiä niin, ettei Esse saanut hetken rauhaa. Lopulta se viihtyi pentujen luona vain silloin, kun se imetti. Kun pennut aikanaan luovutettiin perheisiin, Esse huokaisi helpotuksesta ja alkoi tanssia lambadaa.





Manun elämän ensimmäisen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista.








Kakkiminen tuotti alkuun ongelmia, mutta nykyään se sujuu jo mainiosti.





Viisiviikkoisena Manu kävi meillä ensimmäistä kertaa kylässä. Manu viipyi ehkä tunnin pari, josta se nukkui ehkä puolet. Elmo oli aivan ihmeissään; se tuntui suorastaan varovan kummallista karvakasaa.


Tässä kuvassa Elmo laskee yhteen yksi ynnä yksi.





Manun kotiutuminen sujui käsittämättömän kivuttomasti. Luultavasti uuteen kotiin muuttamista helpotti pari lyhyttä tutustumisvierailua ja se, että Kaapo-veli muutti meille pariksi viikoksi kaveksi. Kaapo oli ainoa koira, joka muutti Oulun seudulta kauemmas, ja pitkän välimatkan vuoksi se haettiin vasta myöhemmin.


Pääsiäisenä kävimme pentujen ja Elmon kanssa hakemassa pajunoksia.





Kesällä Manu keskittyi näyttämään söpöltä.






 
  


Nallikarin uimarannalla (siellä koirapuolella) on kiva telmiä. Muutaman tunnin ulkoilun jälkeen väsy painoi silmiä. Kuonossa on vielä hiekkaa rannalta.





Elokuussa Manu pääsi ensimmäistä kertaa pitkälle reissulle vuokramökille. Autoilu on niin jännittävää.





Reissussa maistui herkku.





Esse-emo on käynyt moikkailemassa jälkikasvuaan silloin tällöin. Manu on aina liian innokas, ja Esse murisee sille. Elmo taas yrittää tehdä Esseen lähempää tuttavuutta, mutta Essellä ei kiinnosta.





Ensimmäinen joulukin sujui reissun päällä. Elmo opetti Manun tähystämään ikkunalta. Metsäretkillä koirat saavat juosta vapaina ja nuuskutella menemään.





Ja tänään tuli tasan vuosi täyteen! Juhlan kunniaksi koirat saivat herkkuateriat ja juhlahatut päähänsä. Manu sai myös lahjan, vinkulelun, mutta lelun ääni pelottaa Manua.








Manu täyttää yksi vuotta,
eikä silloin juhlita suotta!



PS. Näiden kuvien katsomisen jälkeen olen tullut siihen loputulokseen, että nyt kyllä lähtee koirilta karva.
 

26 kommenttia:

  1. Synttärisankari ei näytä kovin innostuneelta :D
    Onnittelurapsutukset 1-vuotiaalle!
    -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synttärisankari näyttää lannistuneelta ja surkealta, kun joutuu kuvauksen ajan odottamaan halvatun pitkän ajan ruokailulupaa :) Kyllä se iloksi tuosta vielä muuttui! Ja tänään ovat saaneet makkaraa; pidot sen kuin paranevat!

      Poista
  2. En kestä tota viimistä kuvaa :D :D :D Aivan hulvaton -AnuEe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin huvittaa nämä Manu-rassun synttärikuvat. Koirat oli juuri käyneet lenkillä ja sen olivat näköisetkin. Selailin blogia taaksepäin, ja luin, että viime vuonna Elmo on trimmattu ystävänpäivän tienoilla. Olemme siis tänä vuonna myöhässä! Rehottava koiran turkki näyttää niin karsealta.

      Poista
  3. Ihania kuvia :) Hurjan paljon onnea Manulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Manukin kiittää onnitteluista! :)

      Poista
  4. Siis mahtavia kuvia ja niin suloinen Manu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aika reppana :) Pitää tosiaan Manukin trimmata, kun on sekin näemmä aikaisemmin ollut hyvännäköinen koira.

      Poista
  5. Eikä mä en kestä noita pentukuvia ja toi vika kuva on <3. Kiitos aamun piristyksestä! Tästä on kiva jatkaa työpäivää.

    Onnittelut päivänsankarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Mulle tuli vähän haikeus, kun selailin näitä pentukuvia. Ne on olleet niin töpsyköitä pieninä! Olisipa taas kasa pieniä koiranpentuja.

      Poista
  6. Iki-ihanat Elmo ja Manu:)
    -T

    VastaaPoista
  7. Onnea yksivuotiaalle! Hurjan söpö on pieni Manu ollut.

    Voi mitä kuvia! Innokkaita synttärijuhlijoita...:D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se Manu on pienenä ollut melkoisen lutuinen!

      Synttärijuhlat olivat juuri niin onnistuneet kuin kuvat antavat ymmärtää. Raukkaparat suostuivat jopa hattuihin, kun oli nokan alla tarpeeksi hyvät herkut.

      Poista
  8. Voi mikä Manu! Ja nuo viimeset kuvat oli nii hilpeitä (vaikka mallit oli kaikkee muuta ku hilpeitä) että flunssainen blogien lukija sai jäätävän yskäkohtauksen nauramisen määrästä. :D Onnea Manulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu kiittää onnitteluista! Mököttävä koira kuvauskohteena on kuvauskohteiden aatelistoa :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitokset! Nuo hatut oli sellainen pilipalikaupan hassuhattu-paketti, joka parin vuoden odottelun jälkeen pääsi juuri oikeanlaiseen käyttöön!

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Molemmat ovat sekarotuisia. Elmon isä oli kääpiöpinseri; emä cotonin, villakoiran ja lhaso apson sekoitus.

      Manun äitissä taas on vilakoiraa ja cockerspanielia. Elmo muistuttaa ulkoisesti eniten kääpiöpinseriä (siis kun karva on pois + kun kuvittelee; monet luulevat Elmoa kääpiösnautseriksi, vaikkei siinä ole yhtään snautseria). Manu taas muistuttaa äitiään.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!