tiistai 17. helmikuuta 2015

Itku ja potku; typerä keittiöremppa



Olen joskus aikaisemminkin hehkuttanut ruotsalaista sisustuslehteä nimeltä Retro, jota aina silloin tällöin ostan irtonumeroina. Käsityölehdet ja Retro-lehti ovat ainoat lehdet, jotka säästän, koska niiden sisältö kestää aikaa ja niihin tulee palattua myöhemminkin.


Parin vuoden takaisessa Retro-lehdessä (3/2013) on sisustusjuttu, jossa esitellään unelmieni keittiö; vanhoista 1950-luvun keittiökaapeista palapelin tapaan koottu, aivan mielettömän kaunis kokonaisuus. Jos joskus rupean oman talon omistajaksi, minun keittiöstäni tulee samanlainen. 


Vaikka voittaisin Lotossa miljoonia ja taivas olisi keittiöremontin budjetissa rajana, en voisi kuvitellakaan tämän upeampaa keittiötä. Keittiö on kestävä, omaperäinen, kaunis ja tyylikkäällä tavalla tuotu nykyaikaan.





Meidän oma keittiömmehän on aivan samaa sarjaa: keittiömme kaapistot ovat alkuperäiset, 50-luvun alusta. Koskemattomana 50-luvun keittiö on tietysti hieman epäkäytännöllinen erityisesti työskentelykorkeuden vuoksi, mutta tässä rempatussa versiossa keittiöstä on tehty toimiva. Alapuolle on rakennettu korkeampi sokkeli, jotta työskentelykorkeus on saatu kunnolliseksi; tämä on tärkeää esimerkiksi siksi, että tiskikone mahtuu tasojen alle ja liesi on samalla tasolla kaappien kanssa. Sisustuslehden jutussa 50-luku sulautuu todella kauniisti muuten nykyaikaiseen kotiin.





Satuin tänään kotipihalla paikalle juuri silloin, kun remppamiehet purkivat alakerran asunnon keittiötä maan tasalle, repivät alkuperäiset kaapistot ja pirstoivat ne säpäleiksi, että ne mahtuivat kärryyn ja kaatopaikalle. Ihanat, täyspuiset kaapistot ja kaappien ovet olivat niin surkea näky peräkärryyn pikku silpuksi ladottuna! Sydänkohtaus ei ollut kaukana; unelmieni keittiö oli hakattu sirpaleiksi. 


Muutama kaappi säästyi täystuholta, ja pelastin ne häkkivarastoomme. Monet isot ovet olivat vielä kunnossa, mutta koska meilläkään ei ole tolkuttomasti säilytystilaa, päädyin jättämään ovet ja kaikki sellaiset kaapit, joihin oli jo ehtinyt tulla isompaa lommoa. Näistä muutamasta kaapista ei vielä kokonaista keittiötä rakenneta, mutta ehkä niistä vielä jotakin saa.








Juttelin remppamiesten kanssa ja sanoin, ettei minusta olisi ikinä remontoijaksi: en kestäisi tätä järjetöntä tuhlausta ja remontoimisen mauttomuutta. Toki ymmärrän, että monen mielestä nämä 50-luvun keittiöt ovat kauhistus, eivätkä kaikki suostuisi kuuna päivänä näitä omaan kotiinsa ottamaan. Tiedän kuitenkin, että on myös olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ilomielin valitsivat juuri nämä kalusteet; esimerkiksi meille alkuperäinen ja persoonallinen keittiö oli isossa roolissa asuntoa valitessa. Omassa kodissaan jokainen tietysti tekee, mitä tykkää, mutta rohkenen sanoa, että tässä vuokra-asunnon rempassa mentiin kyllä niin metsään! Miksi purkaa keittiö nyt, kun kaapistot ovat melkein antiikkia? Kaikkia ei voi koskaan miellyttää; miksi ei valitsisi sellaista vuokralaista, jolle alkuperäinen keittiö kelpaa?


Tämänkin purkukeittiön tilalle rakennetaan joku muovinen höpöhöpökeittiö. Kylläpä tulee tyylikäs. Sanokaa minun sanoneeni; kymmenen vuotta, ja aika on jo ajanut nykymieltymyksiin rempatun keittiön ohi. Miettikäämme peruskeittiöitä vuodelta 2007: pähkinänsävyistä työtasoa, pikkuisen sorvattua krumeluuria ovissa ja laatikoissa, muovia ja laminaattia. Vuodesta 2007 on hyvin vähän aikaa, mutta melko harva enää tänä päivänä remontoisi keittiötään vuoden 2007 keittiömallisto ohjenuoranaan.


Mikä synti ja häpeä! Kaatopaikalle raahataan kokopuista, ikuiseksi rakennettua  tavaraa, jolle varmasti löytyisi ottajia ja arvostajia.


Tämä tulee vielä uniini. Näen tästä painajaisia.


37 kommenttia:

  1. Amen! Olen niin samaa mieltä kanssasi. Voit arvata sydänkohtauksen tasoa, kun kohtasin yläkerran naapurin vanhan kakluunin purkuhommissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kakluuni! Oliko ihan säpäleiksi purettu vai sillä tavalla nätisti, että se matkasi jonkun toisen kotiin? Onneksi en ollut näkemässä; olisin varmaan raahannut senkin meidän varastoon.

      Ehkä voimme ajatella, että kakluuni oli täysin läpiruostunut ja hirvittävän vaarallinen ihan käyttämättömänäkin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa ja hajottaa.

      (Toinen vaihtoehto on ajatella, että se kakluuni on tosiaan poistettu siksi, että se oli sisustukseen sopimaton. Joku on vähän halunnut uudistaa asunnon ilmettä, poistanut vanhan ja laittanut tilalle hienot laminaatit ja kaikkea tosi trendikästä.)

      Poista
  2. Me jätetään talon 50-luvun kaapistot ja tulinhan minä ostaneeksi vielä toisenkin samaa vuosimallia olevan keittiön, josta sitten rakennellaan vaikka kodinhoitohuoneeseen sopivia kaappeja. Juuri siksi, että ne ovat kauniita ja kestävät toisin kuin moni nykyajan materiaaleista. Mutta hyi, järjetöntä että yhä kaatopaikoille viedään käyttökelpoista tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kivalta, kodinhoitohuone 50-luvun keittiöstä! Meinasitko käsitellä kaapit jotenkin? Hiomisesta on varmasti hirveä vaiva, mutta onhan ne puiset kaapit sitten ikuiset.

      Minusta tuossa sisustuskuvassa on tosi nätisti maalattu kaapit niin, että runko on yhden värinen ja ovet toista väriä. Vedinten jättäminen puunvärisiksi (onkohan ne öljytty?) on myös tosi hyvä ratkaisu ihan käytännön kannaltakin; meidän vetimet on maalattu samalla maalilla kuin ovetkin, ja kun ne ovat kovalla käytöllä, maali lopulta lohkeilee sieltä ja täältä.

      Poista
  3. Sattui syvälle sieluun lukea tätä... Vaikka vanha keittiö ei sopinut suunnitelmiin, niin asunnonomistajahan olisi voinut myydä vanhat kaapistot ja saada näin remonttirahaa upouutta (ja hengetöntä...) keittiötä varten. Onneksi sait edes jotain pelastettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä luulisi, mutta onhan siinä lahjoittamisessa tai myymisessäkin oma vaivansa ja omat riskinsä. Jos päästää jonkun random-ihmisen asuntoon purkamaan, pitää kuitenkin jonkun olla vieressä vahtimassa (eli työmiehen, eli maksaa rahaa). Jos random-purkaja saa vaikka möhlittyä niin, että puhkoo keittiön vesiputket, niin eijjjj hyvä.

      Helpoin ratkaisu on varmasti vain purkaa poikki ja pinoon; ei niitä kalusteita voi pihamaalle jättää lojumaankaan.

      En kyllä ymmärrä, miksi tuo keittiö on alunperinkään pitänyt remontoida. Mutta toisaalta: täytyypä itse sitten pois muuttaessa vinkata, että mehän voimme mennessämme viedä myös keittiökalusteet :)

      Poista
  4. Ei oo totta.... Mikä pussi pitää olla päässä, ettei tiedä että joku ois tullut nuo kaapit hakee ja purkaan ilmaseks tai voinu niistä maksaakin... Tosi ajattelematonta.. Ja koska se on vuokra-asunto, niin tilalle tuleva keittiö pitää tietty saada mahdollisimman halvalla....eli kohta ovet lenksottaa.... Synti ja häpeä - just osuvasti sanottu :( ...Kammottavaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla ei vain kertakaikkiaan ole silmää ja tajua vanhalle! Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka laittavat lattialaudat piiloon laminaattien alle (mikä on sinänsä ookoo, koska laudat pysyvät turvassa siellä laminaattien alla). Minusta se on makukysymys; kaikki eivät vain tajua.

      Jos tuo keittiö olisi tullut omistajan omaan käyttöön, voisin ymmärtää purkamisen. Mutta asunto on sijoitusasunto, jolla on tarkoitus takoa rahaa: omistaja on ajatellut, että uusi keittiö nostaa vuokra-asunnon arvoa. Muahhahahha!

      Parinkymmenen vuoden päästä uusi muovikeittiö on aivan täysin aikansa elänyt. Sitten pitää jo laittaa uusi.

      Poista
  5. Aamen. Ottaisin tuollasen keittiön miiiiillon vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Tuommoinen palapelikeittiö on ollut haaveissa siitä asti, kun lehtijutun näin. Ja ilmeisesti minusta on nyt tullut keittiökeräilijä. Täytyy jatkossa yrittää ummistaa silmänsä, koska keittiökeräily ei ole mikään paras mahdollinen harrastus vuokra-asunnossa asuvalle ihmiselle.

      Poista
  6. oon kyllä kanssasi samaa mieltä, nim.täältä ruotsista taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä harmittava asia: ykkösjuttu olisi tietysti ollut se, että minä olisin saanut toivomani unelmien keittiön, jonka rakennan johonkin tulevaan kotiini vanhoista kaapeista. Kakkosjuttu olisi ollut se, että joku toinen ihminen olisi saanut kaapit vaikka edes autotallin perimmäiseen nurkkaan hyötykäyttöön.

      Tämä maailma ei vain toimi sillä tavalla. Hirveästi menee hyvää tavaraa kaatopaikalle.

      Poista
  7. Kuvissa näkyvä keittiö on kyllä ihan karkki, mahtava väri ja ihanat vetimet...HELMI. Tosi harmi, että tuollaisia tuhotaan, uudella maalilla saisi vanhastakin taas toimivaa. Toista on nämä 90-luvun keittiöt, jotka imee kaikki liat itseensä ja ovet käpristyy vuodessa, eikä paljon auta vetimien vaihtokaan.
    Ymmärrän sun tuskan, koita nyt kuitenkin saada unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Tosi tyylikäs kokonaisuus! Ja vetimet näyttävät hirveän hyviltä tuommoisina puunvärisinä.

      Mitään muutahan tuo kaapisto ei olisi tarvinnut kuin hionnan ja maalauksen. Ovet ja rungot ovat täyttä puuta; sitä ei saa koskaan normaalikäytössä kulumaan puhki. Tietenkin uusi keittiö vanhoista kaapeista rakennettuna tulee ihan rahaa maksamaan, kun täytyy rakentaa kunnon sokkelit: 50-luvun mitoissa kaapistot ovat liian matalat. Mutta mieluusti maksaisin puusepälle sokkelin tai koko kehikon maksamisesta, jos siitä tulisi niin hieno kuin tuossa lehden kuvassa.

      90-luvun keittiössä ei kyllä ole hurraamista. Edellisessä vuokra-asunnossa meillä oli 90-luvun kaapistot, ja ne oli kyllä aivan kauheat. Muoviset ja rumat. Mikähän se ajatus on, että pitää vaihtaa hieno 50-luvun kaapisto johonkin rumaan muovikaapistoon?

      Poista
    2. Piti kirjoittaa kehikon rakentamisesta :) Tarkoitan siis, että ehkä näitä yksittäisiä vanhoja kaappejakaan ei niin vain ladota sinne tänne; kyllä siinä pitää olla jonkinlainen suunnitelma mukana.

      Poista
  8. Meillä on 2007 vuoden keittiö, ja vaihtaisin sen ilomielin lehtikuvan keittiöön. Kiroan tätä nopeaa hätäratkasuamme kerran viikossa, mutta tällä mennään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Mutta voit varmaan lohduttautua sillä, että pinnat ovat sellaiset, että ne on helppo pitää puhtaina :)

      Vuodesta 2007 on pian jo kymmenen vuotta. Miltähän vuoden 2007 keittiö näyttää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Tuleekohan se joskus uudelleen muotiin?

      Poista
  9. Voi apua... :( Aivan uskomatonta, mutta valitettavan totta, että tänäkin päivänä puretaan ja heitetään roskiin hyvää tavaraa, minkä joku toinen ilomielin kelpuuttaisi kotiinsa. Eipä siinä sitten auta mitkään roskalava- tai kierrätysryhmät, kun kamat ovat jo silppuna lavalla. Onneksi ehdit pelastamaan edes vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta; ja jos rempan taustalla ei ole yksityinen ihminen niin kuin esimerkiksi kesäisellä ullakonsiivoustalkoilla, ei lahjoittaminenkaan ole niin yksinkertaista. Pitää miettiä, ketä uskaltaa päästää paikalle ja kuinka äänekkäästi rempasta rohkenee huudella. Jos joku projekti maksaa rahaa ja se pitää saada hoidettua, ei siihen haluta mitään ilmaisen tavaran purkajia jalkoihin; se on aivan ymmärrettävää.

      Kesällä ullakon siivouksessa kaatopaikalle kannettiin järjettömät määrät vanhaa, hienoa tavaraa, ihan täyspuisista peiliovista lähtien. (Yritän jo pikkuhiljaa unohtaa tämän ullakkoprojektin; aina se vain pulpahtaa uudelleen mieleen.)

      Poista
  10. Niin totta. Niin surullista. Voi olla että tämä tulee myös mun uniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :) Toivotaan kuitenkin kauniita unia meille molemmille! Ideaali tilannehan olisi se, että kaikki säilyttämisen arvoinen purkutavara purettaisiin kauniisti ja ihanasti siisteihin kasoihin, joista halukkaat voisivat tavarat noutaa. Mutta kuten sanottu; tämä maailma ei toimi niin.

      Poista
  11. Oliko kenties kyseessä ekan kerroksen ensimmäinen asunto? :) Olen tainnut asua samassa rapussa kuin te, ja rakastin sitä vanhaa keittiötä! Miinuspuoli olikin sitten se, että mm. tiskialtaasta oli vuotanut vettä kaappeihin, ja muutenkaan edelliset asukkaat eivät olleet liiemmin pitäneet huolta kaappien kunnosta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla eri rappu, kerroskin oli kakkonen :) Mutta olen jutellut toisen tässä talossa remppaa tehneen yrittäjän kanssa, joka myös oli kesällä purkanut näitä samoja keittiöitä. Remppamies oli joskus aiemmin käynyt meillä tekemässä pienen maalausrempan, ja silloin kerroin hänelle keittiöihastuksestani. Hän oli käynyt meidän ovella koputtelemassa ennen purkamista, kun muisti, mitä olin sanonut, mutta en juuri silloin sattunut olemaan kotona. Tulin iltapäivällä kotiin, törmäsin remppamieheen pihalla ja kuulin, että olin juuri menettänyt keittiön. Yhyy!

      Aijai, vesivuoto kuulostaa pahalta. Meillä ei onneksi ole ollut mitään ongelmia, ja kaapistotkin ovat ihan siistissä kunnossa :)

      Poista
  12. Voi ei, onpa masentavaa! Vinkkaapa niille remppamiehille, että ensi kerralla ilmoittavat vaikka rintamamiestalo.fissä. Niille on siellä iloisia ostajia, jotka maksamisen lisäksi vielä käyvät hakemassa ne, ei tarvi maksaa kaatopaikkakuormastakaan. Sillä tavalla me nimittäin saatiin meidän unelmien keittiö :)

    Jotenkin surkeaa, että ihmiset eivät tajua, että ne ovat vielä aivan käyttökelpoisia, ja niin kuin sanoit, aikaa huomattavasti paremmin kestäviä kuin uudet muoviset.

    VastaaPoista
  13. Mulle kelpais vallan mainiosti. Oikein harmittaa, että meidän talosta on aikanaan purettu tuon tyyppisiä keittiökaappeja. Onneksi yksi oli säästynyt ja on nyt päässyt lasten huoneeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että noista pienemmistä kaapeista saisi näin väliaikaisesti semmoisen kahden kaapin kokonaisuuden, jos olisi seinätilaa jossakin. Vaikkapa kenkäkaapeiksi ja vaikkapa niin, että tapetoisi ovet kivoilla, värikkäillä tapeteilla.

      Poista
  14. Olen asunut kaksi kertaa asunnoissa, jossa on ollut tämäntapainen vanha keittiö (ensin 20-luvun talo ja sitten 60-luvun talo). Valitettavasti niitä oltiin taidettu pitää huonosti, kun molempien ovet eivät menneet kiinni, vääntyneet jotenkin aivan kummallisesti, erit. 60-luvun talon. Kaiken kukkuraksi oli vielä aivan todella epäkäytännöllisesti suunniteltu tämä 60-luvun tapaus. Mutta jos aivan olisi ollut käyttäkelpoisessa kunnossa ja pienellä muokkauksella toimiva, niin minäkin vähän nyyhkäisen :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei näissä omissa kaapeissa ole ainakaan mitään näkyvää vikaa. Tuossa puretussa keittiössä taisi olla allaskaappi joskus kärsinyt, kun se oli vaihdettu uuteen. Sehän on tietenkin aivan järkyttävän näköistä, kun yhdistää vanhoja ja uusia kaappeja samaan keittiöön. Eli sinänsä pikkuisen ymmärrettävää, että on sitten haluttu koko keittiö rempata yhteneväiseksi.

      Poista
  15. Me remontoimme ekaan kerrostaloasuntoomme alkuperäisen50- luvun keittiön uuteen loistoonsa taiteilijaisäni avustuksella. Elettiin vuotta -96 ja useampi vieras ihmetteli ratkaisuamme kun " kaupasta olisi saanut hienommat". Keittiö oli upea! Kun aikanaan myimme osakkeen, uusi ostaja oli nimenomaan rakastunut keittiöön. En ihmettele yhtään... Ottaisin saman köökin milloin vain.
    Liityn muuten per heti lukijaksesi ja toivotan sinut tervetulleeksi Villa Kardemummaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kyllä aivan ihanalta! Enkä yhtään ihmettele, että ostaja on arvostanut hienoa keittiötä. Tuskinpa olisi ihastellut vuoden 1996 keittiötä, jos olisitte silloin rempanneet tuon ajan mukaan :) Sattuuko sinulla olemaan kuvia siitä rempatusta keittiöstä?

      Onpa kiva, että löysit tänne! Tulen blogiisi vastavierailulle! :)

      Poista
  16. No. Mä oon vuokranantaja ja purimme ihanat 50- luvun kaapit. Syynä oli se, että ne olivat niin huonosti hoidettu ja maalattu tökerösti. Niiden puhdistus ja uudelleen tekeminen olisi vaatinut niin paljon aikaa ja rahaa että sydän riipaisten niistä luovuttiin... Veimme ne varaosapankkiin, ensin tarjosin niitä yhteen bloginpitäjän kotiin. Että ei tarvitse viedä kaatopaikalle meillä päin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkään tämä asia ei ole mikään mustavalkoinen pumpuliasia; täytyy miettiä, mikä on järkevää ja realistista. Jossakin jollakulla on ylimääräiset 50-luvun keittiökaapit ja jossakin toisaalla joku toinen ihminen kaipaa 50-luvun keittiökaappeja. Ei se ole niin yksinkertaista, että nämä kaksi osapuolta kohtaavat ja kumpikin hyötyy.

      Aina sillon tällöin netissä näkee yksityisten remppaajien ilmoituksia, joissa keittiökaapit saa hakea ilmaiseksi tai pikkurahalla, jos itse purkaa. Minä en välttämättä uskaltaisi päästää ketä tahansa vierasta ihmistä omaa keittiötäni purkamaan. Mitä jos amatööri purkaja toheloi ja hajottaa jotakin? Tekee seiniin reikiä, hajottaa vahingossa ikkunan tai poraa vesiputkeen reiän. En usko, että uskaltaisin ottaa sitä riskiä.

      Jos remppaajana on yritys, ymmärrän vielä paremmin, ettei paikan päälle haluta ulkopuolisia hääräämään - ei tietenkään! Mutta sinullahan meni homma aivan nappiin: tuskinpa pääsit vaivannäölläsi tuntipalkoille, mutta on kai sillä vanhan tavaran säästämisellä jonkinlainen rahasta riippumaton itseisarvokin. Mahtava juttu, että kaapit pääsivät käyttöön, vaikka ne pitäisi ilmaiseksi antaa.

      Tuossa ylempänä Villa Kardemumma kertoo vuoden 1996 remontista, jossa vanha 50-luvun keittiö on kunnostettu, ja se on ollut myyntivaltti myöhemmin asuntoa myytäessä. Ihan mahtava juttu, että on ymmärretty alkuperäisen keittiön arvo!

      Jos miettii rahaa, niin totta kai kaapistojen kunnostaminen on ihan törkeän kallista. Tuossa esimerkin lehtijutussa on varmaankin käytetty ammattilaista, joka näyttää rakentaneen ainakin korkeamman sokkelin. Edullisempaa olisi tietenkin laittaa kaikki sileäksi ja ostaa parilla tonnilla (?) uusi keittiö. Mutta ehkä tuo kuvan keittiökin kestää aikaa ja sen arvo säilyy paremmin kuin täysin uusitulla keittiöllä.

      Poista
  17. Hei, taidetaan olla hengenheimolaisia :) Ihana tietää, että on muitakin, jotka näkevät järjettömyyden siinä, että tavaraa heitetään roskiin miettimättä sitä, että jollakin voisi vielä olla käyttöä sille. Toisaalta, niin kauan kuin on ihmisiä, jotka heittävät täysin käyttökelpoista tavaraa roskalavalle, voin minä, opiskelijaköyhimys (joka en häpeä penkoa toisten ihmisten roskia), tehdä löytöjä, jopa designlöytöjä ja sisustaa niillä köyhimysasumustani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja Halonenkin harrastaa roskisdyykkausta! :) Olemme hyvässä seurassa! :)

      Poista
  18. Hei!
    Minä ostin huonokuntoisen asunnon yli 100-vuotiaasta talosta. Asuntoa oli valitettavasti rempattu, eli kaikki puukeittiöt ja vanhat peiliovet oli "kannettu metsään". Mutta aloitin sinnikkään etsinnän, ja 2 vuodessa olin saanut kyseisen keittiön kuvan mukaisia ylä- ja alakaappeja. Osa hyvinkin huonokuntoisia. Löysin myös kulmaan karusellikaapin, jollaista en edes tiennyt olevan olemassakaan!
    Kunnostin huonot / mädät puuosat liimapuulevyllä ja poistin kaikki vanhat maalit. Minulla oli myös ovettomia runkoja ja rungottomia ovia, joita kaventelin, leventelin, lyhensin jne. Mutta nyt asunto on kunnossa ja siinä on noin 9 metrin U-keittiö. Uunikaapin ja pari yläkaappia tein mukaellen aitoja 50-luvun kaappeja, ja kaappien ovet löytyi siitä ns ovikasasta. Tammitaso ja rosterikalusteet, on muuten todella komea kokonaisuus! Vetimiä oli muutamaakin mallia, ja osaan oli ehditty vaihtaa nykyaikaiset. Päädyin siihen, että nyt kaapeissa on kahta vedinmallia, ja tein niitä kumpaakin puuttuviin oviin lisää. Suosittelen kaikesta vaivasta huolimatta vanhan kunnostamista. Aihiot oli minusta kuitenkin melko edullisia. Omalle työlle en osaa enkä halua laskea hintaa. terveisin Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaa melkoiselta projektilta! Aivan ihanalta!

      Odottelitko, että sait koko kaapiston kasaan vai remppailitko yksi kaappi kerrallaan?

      Kivalta kuulostaa tuo, että käytit kaksia eri vetimiä. Olisipa jännä nähdä lopputulos!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!