tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ihana koti vanhasta navetasta



Pääsinpä tässä päivänä kerran tutustumaan aivan ihastuttavaan oululaiseen kotiin. Vastikään törmäsin sattumalta sellaiseen blogiin kuin Ihanasti kotona, ja blogissa ihastelin vanhojen tavaroiden ja huonekalujen runsautta. Vasta paikan päällä minulle valkeni, minkälainen aarre koti oli: talo on lähes sata vuotta vanha entinen navetta, joka on sittemmin tyylikkäästi remontoitu asuinkäyttöön. 


Talon emäntä rakastaa vanhoja kalusteita ja tavaroita, ja niitä kodista sitten löytyikin! Talorakennus ja tehdyt remontit itsessään olivat jo suoranainen nähtävyys, mutta uulalaa sitä vanhojen kalusteiden määrää! Ja minä kun kuvittelin olevani vanhojen kaappien hamstraaja.


Perheessä on kaksi maine coon -kissaa, joista toinen loikoilee makuuhuoneessa taustallaan upea vanha kaappi ja erikoinen sermi.









Vanhasta radiosta poistettiin sisälmykset, sisälle lisättiin hyllyt ja etupaneeliin saranat. Nyt radio toimii pienenä vessan kaappina. Blogista luin, että puuttuvat napitkin on saatu paikoilleen; ne tehtiin grillauskastikepurkkien korkeista.





Toiseen pieneen vessaan nikkaroitiin allastaso peilipiirongista. Piironkia on kuulemma jo katseltu alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan niin pitkään, ettei kannen sahaaminen edes kirpaissut. Aika hieno siitä tuli!




Kaksivärisen kaappivanhuksen ilme miellytti talon emäntää sellaisenaan, ja se sai jäädä koskemattomaksi. Kaappi sijaitsee ruokailutilassa, ja sen takana näkyy olohuone. Jämerät kattoparrut ja korkea huonetila ovat yksinkertaisesti ihastuttavat. Muutoin yksikerroksinen talo muuttuu olohuoneen takana kaksikerroksiseksi, ja olohuoneen yläseinälle on jätetty vanha ikkuna-aukko. Ehkäpä siitä on aikanaan pudotettu heiniä lehmille.


Perhe on vuosi sitten muuttanut nykyiseen kotiinsa, eivätkä kaikki kalusteet ole vielä löytäneet paikkaansa. Osa kalusteista odottelee remontin ja lopullisen järjestyksen selkenemistä, mutta nyt jo kaikkialta löytyy jotakin kaunista:



















Yksi lempipaikoistani talossa on pyöreään AIV-torniin rakennettu sauna. Ulkoapäin kiviseinäinen sauna näyttää juuri siltä mikä se on ennen ollutkin, mutta sisällä onkin toisenmoista. Aivan huikea tila!





Talossa olisi keveästi riittänyt kuvattavaa vaikka 500-sivuisen sisustuskirjan tarpeisiin. Jos tyyli kolahti, käy ihmeessä tutustumassa asukkaan omaan blogiin: Ihanasti kotona.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Baarinurkkaus jyrän alle



Baarinurkkausta on nyt katseltu sen verran tiiviisti, että koko höskä on saanut täydellisen purkutuomion. Ensimmäisenä seinien aikakauslehtitapetointeihin kyllästyi yllättäen mies, ja siitähän se ajatus sitten lähti laajenemaan. Jos lähtee tapetit, saa lähteä biotakkakin, johon minä puolestani olin kyllästynyt jo sitäkin aikaisemmin. Jos lähtee biotakka, saa lähteä jopa rumat möhkylätuolitkin (jes!).


Pelipöydän täytyy mitä ilmeisimmin jäädä juuri tuohon nurkkaukseen, koska muualle se ei mahdu. Samoin liitutauluraita saa jäädä. Muuten ollaan ihan vapain mielin. Etsinnässä on ainakin joku kiva, raikas tapetti tunkkaisen lehtitapetin tilalle. Tälle seinämälle voisi myös laittaa tarvitsemani ompelupöydän ja jonkinlaisen kirjahyllyjärjestelmän, jotta saadaan joka paikassa lojuvat kirjat, paperit ja lehdet mahdutettua yhteen paikkaan.







On todella mukavaa päästä suunnittelemaan joku tila ihan kokonaan uusiksi, mutta nyt mieli lyö tyhjää. Ennen uuden ostamista ajattelin kokeilla pyöräyttää muutamia jo olemassa olevia huonekaluja toiseen järjestykseen. Ompelupöydäksi kävisi olohuoneessa jo oleva valkoinen pöytä, mutta sitä ehkä tarvitaan nykyisellä paikallaan. Pitkäksi, kapeaksi pöydäksi sopisi hyvin vanhasta peiliovesta tehty pöytä, mutta semmoinen taitaisi tulla melko hinnakkaaksi, koska oven päälle pitäisi teettää lasi. Samoin alle pitäisi löytää tarpeeksi kapeat pukkijalat, jotka eivät nekään varmasti ole mitenkään ilmaisia.




Mehän emme tietenkään lähde huonekaluostoksille uudentavarankauppoihin, joten nyt täytyy olla kärsivällinen ja pitää silmät auki. Kiikarissa on tällä hetkellä kaikenlainen pöydäksi ja hyllyksi kelpaava. Toki niin, että näyttää superhienolta.


Pois lähtevä biotakka on muuten Tori.fi:n sivuilla  myynnissä (täältä), jos jollakulla on tarvetta hormittomalle tunnelmanluojalle. Meillä takka on alentunut etanolitakasta seinähyllyksi, eikä siinä ole poltettu etanolia aikapäiviin. Mukaan tulee kuitenkin kaikki tarvittavat tykötarpeet ja lisäksi erikseen rautakaupasta ostettu, paloturvallinen kiuaslevy, jotta takan voi kiinnittää myös lämpöä kestämättömälle seinälle.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hyvää matkaa Kaapo!



Lainakoiramme Kaapo tuli meille hoitoon samaan aikaan kun Manu luovutettiin. Pennut ehtivät olla meillä kaksi ja puoli viikkoa, ja vaikka kuinka tiesimme, että Kaapo on meillä vain lainassa, tuntui kovin pahalta luopua siitä tänään. Ihan samalla tavalla hellimme ja hoisimme lainakoiraa kuin omaammekin, ja ehdimme kiintyä toisiimme puolin ja toisin.





Pentulaatikkoikäisinä koirat ovat vekkuleita otuksia, mutta luovutusiän jälkeen niiden persoonallisuudet tuntuvat puhkeavan kukkaan ihan uudella tavalla. Aivan pienestä saakka pennuista näki, minkälaisia niiden perusluonteet olivat: toiset olivat rohkeita, toiset arkoja, toiset alistuvia ja toiset pomottavia. Näiden kahden ja puolen viikon aikana arka mutta silti utealias Kaapo on rohkaistunut, ja sen Elmon kaltaiset luupäiset piirteet ovat nousseet esiin. Huippuunsa säyseä Manu on säilyttänyt säyseytensä, mutta sen taistelijan luonne on alkanut myös herätä.


Kahdessa pennussa on tietysti vähintään tuplavaiva, mutta on niistä myös toisilleen seuraa. On ollut mukava seurata Kaapon ja Manun touhuja ja yhteisiä telmimishetkiä. Nyt, kun pentuja on enää yksi, voimme alkaa kouluttaa Manua ihan eri tavalla. Tämmöistä kahden pennun yhtäaikaista etuoikeutta ei varmasti toista kertaa elämässä tule vastaan, koska tieten tahtoen en kahta pentua ottaisi yhtä aikaa.


Olemme nauttineet kovasti Kaapon mukavasta seurasta, ja oli hienoa saada pitää sitä täällä meillä. Ikävähän meillä sitä tulee, mutta onneksi Kaapo pääsi hyvään kotiin.


Siispä hyvää matkaa, Kaapo!



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Paperisilppua



Taas yksi askel taaksepäin; tyydyin kiltisti rullaamaan olkkarin ison maton varastoon vietäväksi. No niin pennut, olette valloittaneet koko talon. Luovutan ja ymmärrän, että koko asunto on nyt täysin teidän vallassanne.


Peli ei silti vielä ole ohi. Menetetyn olohuoneen maton tilalle aion kantaa varastossa odottavat sinisävyiset räsymatot. Ne sentään pystyy pesemään helposti itse.






Kaapoel Elmonpoika on meillä tänään viimeistä päivää. Huomenna se rassu haetaan uuteen kotiin. Kaaposta on kehkeytynyt todella hieno nassikka ja se on ollut oikein mukavaa seuraa. Meille tulee kyllä Kaapoa kova ikävä.






Koko ajanhan pennut ovat kasvaneet huimaa tahtia, mutta nyt kahdeksan ja yhdeksän viikon aikana tuntui tapahtuneen jonkinlainen kasvupyräys. Viikossa Manun paino nousi parisataa grammaa, Kaapon paino peräti 400 grammaa. Kaapo painaa nyt tasan kolme kiloa, Manu 300 grammaa vaille. Pennut ovat nyt yhdeksänviikkoisia; keskiviikkona tulee kymmenen viikkoa täyteen.















Onneksi meille jää vielä Manuel Elmonpoika! Manu voi sitten pitää huolta Kaaponkin puolesta siitä, etteivät matot ja lattiat säily kuivina kovin pitkään. Manu on muuten kova punkkimagneetti: Kaaposta on löytynyt yksi ainoa punkki, mutta Manusta peräti kolme. Tänään löytynyt punkki oli ehtinyt ruokailla niin pitkään, että se oli jo melkein pikkurillin pään kokoinen. Manulta on tosi vaikea poistaa punkkeja, kun se on niin karvainen. Ohuet haivenet eksyvät väkisinkin pinsettien väliin, ja koko punkinpoistotouhu on yhtä kidutusta.



















Pientä ja vähän suurempaakin sotkua on joka nurkka täynnä. Pissapapereina toimivien sanomalehtien silpominen on pentujen rakkain ja tärkein harrastus. Melkein yhtä kiva kuin paripuolisten sukkien, hanskojen sekä tossujen hamstraaminen ja piilottaminen.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Liitutauluperhosia (arvonta)



Löysinpä kaapin perältä pikkuisen jämäpalan liitutaulutarraa ja saksin seinälle lisää perhosia. Ovathan nämä melkoisen ällösöpöjä, mutta pieni imelyys sopiikin kevääseen.












Blogin Facebook-sivuilla menee pian 400 tykkääjän raja rikki - aika huikeata! Sitä juhlistaakseni laitan kolmen itse leikkaamani perhosen setin Facebookin puolella arvottavaksi. Käy siellä huutamassa hep, jos tahdot osallistua.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Perhosia eteisessä



Nyt on keväthuuma iskenyt oikein kunnolla, ja innostuin pitkästä aikaa näpertelemään. Aina kun alkaa jotakin tehdä, syntyy tuhat uutta ideaa. Olen aika laiska aloittamaan, mutta nyt aion kyllä pitää innostuksesta kiinni.


Tänään askartelin keväisiä perhosia eteisen seinälle liihottamaan. Seinäpaikalla oli aikaisemmin talvisia lasten piirustuksia, joten oli aika päivittää oikea vuodenaika kohdilleen.







Perhosen muodon sain etsimällä Googlen kuvahaulla perhosta. Zoomasin perhosen sopivaan kokoon ja piirsin sen suoraan paperille tietokoneruutua vasten.






Perhosia saksiessa en ollut varma, mitä näistä tulee: olisinko ommellut ketjun, jossa perhoset tapittavat rivissä vai laittaisinko parvin seinälle lentelemään. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.












Saksiminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtavaa ja hyvin kehittävää puuhaa. Voisinkin vielä kokeilla, mistä kaikesta perhosia voisi leikata. Sanomalehtipaperi ja liitutaulutarra nyt ainakin täytyy testata!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäiskoristusta



Pääsiäisen tulo yllättää minut joka vuosi samalla tavalla kuin ensilumi autoilijat. Pääsiäiseenhän ei normaali ihminen pysty mitenkään varautumaan, koska sen ajankohta on hyvin häilyvä, eikä sitä voi ennalta arvata. Aika usein käy niin, että hätäännyn pääsiäisen korvilla ja juhlistan kevään kohokohtaa erehdyksessä vääränä päivänä, jo palmusunnuntaina. Ensi vuonna aion olla tässä asiassa tosi tarkkana. Ensi vuonna palmusunnuntaina istun kotona koko päivän ilman mitään suunnitelmia, syön maksalaatikkoa ja sanon että hah, kyllä minä niin tämän tiesin!


Pienen virheliikkeen jälkeen olen palannut takaisin oikeaoppisille pääsiäisenviettourille ja koristellut kotia hiljaisen viikon aikana. Muutama viikko sitten ostetut neilikat ovat vielä aivan hyvännäköisiä. Ohraruohokin kasvoi nätisti, ja pajunoksat koristavat keittiön ikkunaa. Tällä kertaa en laittanut maljakkoon vettä, etteivät pajunkissat ala pöllytä ja kasva rumiksi. Poika on askarrellut koulussa tosi hienoja juttuja, muun muassa ikkunaan kiinnitettävän silkkipaperipupun.









Ohraruohon istuttaminen kuuluu meidän pääsiäisperinteisiin, ja joka vuosi yritän miettiä vähän erilaisia istutuskippoja. Yhtenä vuonna istutin ruohon Kivi-tuikkuihin, tänä vuonna kokeilin korkeaa maljakkoa.









Myös koulussa on kasvatettu ohraruohoa. Tämän pulloon istutetun otuksen olisi tarkoitus olla pää, jolla kasvaa vihreää tukkaa. Jostain syystä poika on liimannut örkille vain yhden silmän. Jonkinlaista kapinahenkeä, ehkä.






Täällä Oulussa on aivan ihanan keväinen ja leppoisa päivä. Elmon kanssa jo käytiinkin lenkillä, ja nyt olisi aika viedä pennut pihamaalle. En olisi uskonut, että pennuista voi olla näin kova vaiva. Onneksi ovat sentään söpöjä, niin saavat kaikki vähäiset puutteensa ja aiheuttamansa vaivan anteeksi.


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!



Pääsiäislomalla otetaan ihan rennosti. Pysyttelemme kotosalla, syömme hyvin ja rapsuttelemme koiria. Puolen päivän aikoihin pakkasimme koirat autoon ja lähdimme matkan päähän ulkoiluttamaan niitä. Napsin samalla muutamia pajunoksia mukaan.






Pienet pennut eivät jaksa vielä kovin pitkään ulkoilla. Tämänkertainen reissu, ehkä puoli tuntia, oli niiden elämän kaikkien aikojen pisin ulkoilu. Hirvittävän uikutuksen säveltämänä otin pennut lopulta kassiin kyytiin. Uni alkoi jo pennuilla painaa silmää, mutta silti täytyi kuikuilla, mitä maailmalla tapahtuu.






Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!


torstai 17. huhtikuuta 2014

Erävoitto



Pennut 100 - Matot 0. Helposti liikuteltavat räsymatot ovat nyt siirtyneet vihreämmille nurmille, pentujen ulottumattomiin parvekkeelle. Tämä ei ole luovutus. Tämä on vain hetkellinen tappio. Minulla on vielä ne kaikkien aikojen kotikuvat ottamatta, ja sitä varten tarvitaan matot lattialle.








Talvisin sitä aina unohtaa, mitä kaikkea mukavaa kevät ja kesä tuova tullessaan. Punkit ovat ensimmäinen varma merkki lämpenevistä ilmoista. Niitä koirat rahtaavat mielellään sisälle selkä vääränä. Ensimmäisen punkin Elmo kantoi sisälle sänkyyn elävänä, kolme jälkimmäistä löytyi pennuista. Mustasta turkista on mahdotonta löytää pientä mustaa punkkia, joten löydän nilviäiset aina vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo pureutuneet tiukasti ihoon kiinni ja paisuttaneet itsensä hyvällä aterialla pulleiksi. Elmolta ja Kaapolta punkkien poistaminen sujuu näppärästi, mutta toista on pörröisen Manun kanssa, jonka ohuet haituvakarvat tunkevat väkisinkin pinsettien väliin.


Apteekin punkkikarkotteita saa antaa vasta kolmikuisille koirille, joten meidän kahdeksanviikkoiset taaperot joutuvat olemaan vielä kuukauden päivät punkkien armoilla. En vielä käytä pennuilla ulkona hihnaa, ja olemme tehneet pieniä lenkkejä metsän reunaan, mutta jatkossa täytyy pysytellä pihanurmella ja toivoa, etteivät nilviäiset vainoa meitä sielläkin.


Pian aletaan pääsiäisen viettoon. Huomennahan kaupat ovat kiinni, joten täytyy tänä päivänä muistaa käydä kaupassa.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen naulakko



Jänniä hetkiä kirpputorilla: kuljin tänään kirppiksen käytäviä ahdistavan lähdellä toista sellaista shoppailijaa, jolla tuntui olevan sama maku kuin itselläni. Iskimme silmämme samoihin Myyrä-kirjoihin, vaatteisiin ja lopulta traagisesti The Löytöön. 


Löytö sekoitti pääni hetkellisesti niin, etten muistanut kilpailijan olevan aivan kannoillani. Löytö maksoi sen verran törkeästi, ettei rajallinen kolikkobudjettini enää antanut myöten, ja jouduin palauttamaan yhden lautapelin saadakseni rahat riittämään. Mikä erhe jättää Löytö ilman valvontaa: kun palasin takaisin sen luo, oli kannoilla kiikkuva kanssashoppailija jo iskenyt silmänsä siihen. Oli tuskallista odottaa vieressä, kun toinen käänteli minun omaa silmäterääni ja pohti, onko se hyvä ja onko se liian kallis. No ei se ole hyvä! On aivan liian kallis! Jätä se! Tässä tilanteessa täytyy kuitenkin pitää mölyt mahassa ja toimia erityisen hienovaraisesti; jos pyörittelijä huomaa, että käsissä oleva tuote on haluttua tavaraa, hän ottaa sen heti, vaikkei muuten olisi ehkä ottanutkaan.


Niin onnekkaasti siinä kävi, että kanssashoppailija palautti Löydön takaisin paikoilleen pitkän emminnän päätteeksi, ja haukan lailla tarrasin siihen kiinni. Oo miten ihana se on! Turkoosi ja keltainen ne vain ovat lyömätön parivaljakko!






Osaako joku kertoa tämän puisen lastennaulakon tarkempia tietoja? Onko oikeasti vanha vai onko joku edellisvuoden markettituote? Auringonmuotoiset tappipyörylät ovat mielestäni hirmuisen sympaattisia. Tämä naulakko ei tahdo pahaa kenellekään. Se jos mikä on hyvä ominaisuus naulakoissa.










Nyt naulakko majailee pojan huoneessa mahdollisimman lähellä turkoosia seinää, mutta voi olla, että siirrän sen vielä eteiseen. Jos tappeihin ompelisi vaikka pusseja hanskoille, pipoille ja sen semmoisille, niin olisipa siinä todella kätevä ja hyödyllinen kapistus olemassa!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rakeita keittiössä



Voihan sniif! Olin valmistautunut keittiön kuvaamiseen suurella vaivalla. Tarkoitus oli ottaa kaikkien aikojen keittiökuvat, mutta tulinkin ottaneeksi kaikkien aikojen rakeiset kuvat. Valo ei näköjään riittänytkään enää illalla tai sitten olisi pitänyt käyttää jalustaa. Jalustaa en oikein ole koskaan oppinut käyttämään; se on tosi kömpelö ja rajoittaa liikkumista.


Täytyy tänään yrittää kuvaamista uudemman kerran. Harmi, että jotkut kuviin suunnittelemani kivat jutut ovat nyt mennyttä. Pullataikina on muuttunut valmiiksi rahkapiirakaksi ja kivan väriset karkit karahvissa ovat sulaneet limaksi. Kukat ja salaatit sentään vielä jaksavat sinnitellä.























Täällä pohjoisen perukoilla vietetään tänään virpomispäivää. Oma lapseni ei ole koskaan käynyt virpomassa, mutta meille on tulossa pari tuttua lasta käymään.


Joko on pääsiäispumpuli valloittanut mielen? Yleensä pääsiäinen on kevään virstanpylväs, mutta tänä outona talvena, kun pääsiäinenkin on sattunut myöhäiseen ajankohtaan, kevät tuntuu alkaneen jo viikkoja sitten. Joka tapauksessa tästä eteenpäin mennään vinhaa vauhtia kohti kesää. Ja nythän eletään vuoden parasta aikaa; valoa riittää ja kaikki hyvä on vielä edessä päin!