perjantai 28. helmikuuta 2014

Raikasta



Yöllä taivaalla tuprutteli lunta, mutta pieni takatalvihan vain kuulukin kevään tuloon. Aivan kuin huhtikuuta elettäisiin. Selvisimme talvesta! Selvisimme myös arkiviikosta! Pohjoisen ihmiset saavat aloittaa hiihtolomansa, ja etelän tyypit valmistautua viimeisiin vapaahetkiinsä.

Ilma on niin raikas ja kuulas, että pihalla tuulettuvat matot ja peitot oikein imevät itseensä kevättä.










Ajattelin tänään kipaista marketissa kurkkimassa liinavaatevalikoimaa. Pitäisi löytää pojan huoneeseen jotakin punaisten Elefantti-pussilakanoiden vertaista. Elefantteja on nyt vuoden verran pyöritetty koneesta suoraan takaisin käyttöön, ja värit ja materiaali ovat kestäneet mainiosti. Joskus vain käy niin ikävästi, ettei aamulla pesty pyykki ehdikään kuivua illaksi, ja sitten täytyy turvautua rumiin pussilakanoihin.


Tästä pääsemmekin kysymykseen, jota usein mietin: Miksi ihmeessä meidän liinavaatekaapista löytyy niin monet rumat ja niin harvat hienot liinavaatteet? Itsekö olen ne rumatkin tosiaan joskus valinnut?


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

1. viikko täynnä



Tasan viikko sitten Elmon kuusikuonoinen pesue syntyi. Olin mukana koirien syntymässä, mutta kävimme tänään ensimmäistä kertaa koko poppoolla koiranpentuja paijaamassa. Pennut ovat kasvaneet aivan valtavasti; hieman reilu 200 gramman syntymäpaino on viikossa kivunnut vajaaseen puoleen kiloon.


Kovia ovat syömään nämä naperot. Silmät ja korvat ovat vielä ummessa, mutta viikon päästä alkanee jo tapahtua.







Kaikki kuusi pentua ovat aivan toistensa näköisiä: niillä on mustat turkit, lerppakorvat ja käppyrät hännäntypykät. Uskoisin, että pennuista tulee yhtä pitkäkoipisia kuin isänsä.


Ylemmän kuvan oranssinauhainen pentu on tyttö, alempi violettinauhainen on poika. Tämä pojannallikka tulee meille. 






















Jotakuinkin tämännäköisiä niistä tulee, jahka kasvavat. Kuvassa Elmo demonstroi yksinjäämiselle tyypillistä, loukkaantunutta istuma-asentoa ja kiivasta tuijotusta. 


"Jaa te olette lähdössä. Menkää vain. Minä jään tähän yksin istumaan. Minulla on ihan mukavaa näin. Pitäkää te hauskaa. Älkää minusta välittäkö. Minä istun tässä."






Elmo näkee jälkikasvunsa muutaman viikon päästä, kun pennut ovat kasvaneet telmiväisiksi. Luulen, että Elmolla on jonkinlainen alkeellinen haisu siitä, että jotakin eriskummallista ja varsin merkittävää on sen selän takana paraikaa tapahtumassa. Sen verran kiivaasti se haistelee vaatteiden mukana kantautuvia pentujen tuoksuja, että jotakin on jo Elmonkin täytynyt pystyä päättelemään.


En olisi kuunaan uskonut, että pentueen odotus ja syntymä vaikuttaisivat minun elämääni näin paljon. Yhtäkkiä emon tiineys, synnytys ja pentujen kasvaminen ovatkin huippujännittäviä asioita, ja niistä jaksaa paasata kaikille vastaantuleville. Odotushan ei suinkaan loppunut syntymään; nyt odotellaan jo seuraavaa etappia, joka on silmien aukeneminen.


Paloautonpunaista



Olen jollakin alkeellisella tavalla hupsahtanut vanhoihin lasten leluihin. Puisiin, peltisiin, itse tehtyihin; kestäviin, värikkäisiin, sisustuksellisiin. Onneksi poika on vielä niin pieni, että voin jollakin tapaa perustella tämän yhtäkkisen leluhamstraukseni.


Tälläkään punaisella pikkuautolla poika tuskin hirvittävästi tulee köröttelemään, mutta minua se ilahduttaa senkin edestä. Lontoolla ja minulla ei ole mitään yhteistä nimittäjää, mutta tämä tukevatekoinen, pirtsakanpunainen lelu pakottaa aina vähän hypistelemään ohikulkiessa. Hyvä hankinta siis.


Nyt auto jäi puolihuolimattomasti keittiön pöydälle seurailemaan maailmanmenoa: paloautonpunaistahan meidän keittiöstä puuttuikin!





(Tuhat pistettä sille, joka tunnistaa ylemmän kuvan oikeassa laidassa näkyvän harmaakuvioisen astian!)






Parisen viikkoa sitten kotiin kannettu helmililja otti ja repsahti. Kevät on vielä pahasti vaiheessa, mutta minä olen jo ehtinyt tappaa useamman kasvin: kolme kevätesikkoa kuoli matkalla kaupasta kotiin, sininen hortensia olohuoneessa on siirtynyt hitaan kuoleman tuhertamisesta nääntymisen akuuttiin vaiheeseen ja nyt vielä tämä helmililja.


Huonoista kokemuksistani huolimatta ajattelin tänäkin vuonna istuttaa kesäkukkia ja yrttejä. Mielikuvissani ne kukoistavat kuin viidakko. Ihan järjestäin joka vuosi tapan kasvattini, eikä minkäänlaista edistystä tapahdu missään vaiheessa. Olisiko jollakulla yrttiekspertillä antaa vesivarmoja vinkkejä poropeukalolle? Miksi joku toinen kasvattaa tomaatintaimensa maitopurkin pohjalla ja syö sitten koko syksyn keräämäänsä tomaattisatoa, mutta minun rakkaudella vaalitut istutukseni eivät välttämättä edes idä?


tiistai 25. helmikuuta 2014

Sisustusta kirppistyyliin



Keväinen sohvatyynyuudistus näyttää ratkeavan aivan omalla painollaan: kirppariltahan ne hyvät värit löytyy. Nämä keltaiset, jämäkästä kankaasta ommellut tyynynpäälliset oli joku ihanainen aivan varta vasten näpertänyt myyntiin. Pulitin päällisistä pari euroa kappaleelta. Ehdottomasti kaipaavat vielä räväkkää vastapainoa muista väreistä tai psykedeelisistä kuoseista. 






Myöskin uusi kirppislöytö, Fortuna-lauta, on vielä edellisen pelin jäljiltä olohuoneen aitiopaikalla. Vanerinen pelilauta on itsessään minusta niin hieno, että tämä tulee jäämään tarkoituksella esille pojan huoneeseen. Jonkinlainen seinäteline pelille olisi aika hyvä juttu.


Jos pelaaminen alkaa tympiä, voi Fortuna-laudasta tehdä myös korutelineen seinälle. Idean bongasin tästä kivasta lehtiartikkelista: Tältä näyttää asua jätteiden keskellä.






Sisustuskirjoista tulee hyvin harvoin enää nykyään innostuttua. Joskus lainaan sisustuskirjoja kirjastolta, mutta nyt törmäsin kirpparilla niin omanlaiseeni opukseen, että nappasin senkin parilla eurolla mukaan. Kirpparin myyjäkin jäi tätä kassalla selaamaan :)














Mitenkäs on; vieläkö sisustuskirjat ja -lehdet kiinnostavat vai ovatko jo jääneet historiaan?


Vapaana pari pentua



Parin pennun kohtalo on vielä epävarma. Pentueen suuri lukumäärähän tuli yllätyksenä, joten kolmen pennun tuleva perhe on sopimatta. Kartoitamme paraikaa tuttujemme ja sukulaistemme koiranpentutarvetta, mutta näyttäisi siltä, että pari pentua on pakko laittaa myyntiin. Apulassa on lyhyt ilmoitus (täällä).


Pennut ovat luovutusikäisiä juuri ennen pääsiäistä. Etsimme kunnollisia koiraperheitä mielellään täältä lähialueelta.


Elmo:




Esse:






Elmo Kakkonen:






Pennut syntyivät reilu 200-grammaisina, ja neljän päivän päästä paino oli jo kivunnut 350 gramman puolelle. Huomispäivänä tulee ensimmäinen täysi viikko täyteen, ja pääsen ensimmäistä kertaa pentujen syntymän jälkeen näkemään pennut. Ovatkohan kovin kasvaneet? :)


maanantai 24. helmikuuta 2014

Kotipäivä



Maaliskuu ei ole vielä alkanut, mutta ilmassa on selkeästi kevättä. Oulussa kadut ovat yhtä lätäkköä, nurmikko paistaa lumen läpi ja aurinkokin viihtyi tänään pitkän aikaa korkealla taivaalla. Vielä nyt puoli kuuden aikaan illalla on jokseenkin valoisaa; tähän aikaan vuodesta kuljetaan joutuisasti kohti kesää. Kuukausi takaperin oli aivan toisenlainen ääni kellossa.


Poika sairastaa kuumeessa, ja me vietämme ainakin huomispäivän kotosalla. Toisaalta tekisi hirveästi mieli viedä viltit ja peitot pihalle tuulettumaan ja tehdä kunnon siivous, mutta toisaalta taas ei yhtään viitsisi. Toisaalta suunnittelen puunaavani keittiön kaapit yltä päältä, mutta en sitten kuitenkaan.















Tekisi kovasti mieli laitella kotia kevättä varten, mutta en nyt oikein keksi miten, ja vaikka keksisinkin, en saa yhtään mitään aikaiseksi. Sohvalle voisi ehkä ommella uudenlaiset, pirtsakat sohvatyynynpäälliset. Tai mitäpä, jos koettaisi päällystää ruskean sohvan irtotyynyjä ja taustaa? Olen aina ollut 70-lukuisen, leveän vakosametin ystävä; mitenköhän tuo onnistuisi?


Nyt on viikon päivistä pahin käsillä. Tästä on suunta enää ylöspäin!


lauantai 22. helmikuuta 2014

Keskeneräistä




Voihan pläh! Kotikuvausta edeltänyt viikon touhurupeama on nyt armotta ohi, kaikki on valmista ja tylsän tavallista. Keskeneräinen projekti on aina paljon jännittävämpi kuin valmis kokonaisuus.











Mitä ihmettä minä nyt alan tehdä.


perjantai 21. helmikuuta 2014

Vaihtoehtosisustajan Oulu



Oululaiset bloggaajat ovat piakkoin kokoontumassa sisustuskierrokselle (Sisustusunelmia-blogissa tarkemmin) tutkailemaan oululaisia putiikkeja. Täältähän totta tosiaan löytyy paljon pieniä sisustusliikkeitä, jotka ovat varmasti tutustumisen arvoisia. Omaan kotiini tuntuu kuitenkin luontevammalta hankkia tavaraa muualta.


Tästä mainiosta sisustuskierroksesta sain ylitsepulppuavan inspiraation esitellä Oulun vaihtoehtoista puolta: missä täällä kannattaa käydä, jos sisustaminen kiinnostaa, mutta uuden tavaran liikkeet eivät niinkään.


Tässä lista muutamasta loistokkaasta oululaisesta paikasta, joissa tekee varmasti hienoja löytöjä. Kirpparit ja vanhantavaranliikkeet ovat aivan lähtökohtaisesti ulkoiselta olemukseltaan niin ankeita paikkoja, ettei liikerakennusten tai niiden sisätilojen kuvaamisessa ole mitään mieltä.


Lähdemmekin sisustusretkelle ihan muilla mielin; kuinka hienoja löytöjä missäkin paikasta voi tehdä!



1. Pelastusarmeijan kirpputori, Limingantulli (Limingantie 5)



Pelastusarmeijalla näyttää nettisivujen mukaan olevan kolme pistettä Oulussa, ja kahdessa näistä olen itse vieraillut. Aivan kaikkien aikojen kirpparisuosikiksi on viime aikoina noussut Limingantullin Pelastusarmeijan kirppis, joka jaksaa yllättää jatkuvasti. Toinen tuntemani Pelastusarmeijan kirppis on rautatieaseman läheisyydessä, mutta se on aivan toista maata, enkä sieltä ole koskaan mitään löytänyt.


Mutta Limingantullissa! Sinne voisin melkein muuttaa vaikka asumaan! Täällä on tosi halvat hinnat, ja tavara liikkuu nopeasti. Liikkeeseen tulee usein juuri "oikeanlaista", jännittävää vanhaa tavaraa, hienoja vanhoja kalusteita ja yllättäviä pikkulöytöjä menneisyydestä. Täällä minun täytyy olla todella varovainen, koska jos olisin ostanut kaiken hienon löytämäni, joutuisimme muuttamaan omakotitaloon ja rakentamaan valtavan pihavaraston.


Uusin löytö Pelastusarmeijan kirpparilta on pojan huoneen iloisen värikäs räsymatto, joka maksoi varsin kohtuulliset 7.50 euroa.











Funkkis-tyylinen valkoinen lasivalaisin oli pitkään ostoslistallani, ja lopulta löysin sen Pelastusarmeijan kirpparilta 1.50 eurolla. Irrotin valaisinjutut ja otin käyttöön pelkän kuvun, jolloin lamppu toimii vuoroin kynttiläkippona, vuoroin kukkamaljakkona.







2.  Paljekirppis, Höyhtyä (Paljetie 12)



Paljekirppis on valtava, 400 pöydän itsemyyntikirppis. Usein kirppikset eriytyvät tietyntyyppisen tavaran myyntipaikoiksi; jostakin tuntuu löytyvän paljon nuorten vaatteita, jostain muualta kotitavaraa tai huonekaluja. Paljekirpparilta löytyy mitä vain (joskaan ei isoja huonekaluja).


Paljekirppiksen valtti on koko, suosittuus ja nopea vaihtuvuus. Pöydät ovat isot, ja niihin mahtuu pieniä kalusteita, joita meille onkin Paljekirppikseltä siunaantunut useita. Kirjoitan tätä juttua mukavia löytöjä muistellen, ja tästä Paljekirppis-osuudesta tuppasi nyt tulemaan pikkukaappipainotteinen.


Ykkösässälöytö on avainkaappi, jonka ostin kymmenellä eurolla. Viimepäiviin saakka avainkaappi ihastutti eteisessämme alkuperäisvärityksessään, mutta maalasin taustan vaihtelun vuoksi purppuralla.






Kylppärin peltinen lääkekaappi oli alkujaan 70-luvun ruskea. Suhuuttelin sen mustaksi. Tästä maksoin viisi euroa.






Seinäkello muutti keittiöön Kekkos-taulun pariksi. En ole itse saanut tätä kunnolla toimimaan, joten halpa hinta selittynee sillä: seinäkellosta pulitin kuusi euroa.







3. Järkikirppis



Järkikippiksen löysin vuosi tai kaksi takaperin, kun etsin lapselleni suksia. Kaveri vinkkasi Järkikirppiksestä, jonka eteisestä löytyy aina useita kohtuuhintaisia sivakoita. Sittemmin olen tykästynyt paikkaan kovin, ja usein teenkin täältä pieniä löytöjä.


Järkikirppis on myös itsepalvelukirppis, ja Paljekirppiksen tavoin sieltä löytyy aivan mitä tahansa: erityismaininnan ansaitsee eteisen tila, jossa on huonekaluja, urheiluvälineitä ja mattoja. Toisen erityismaininnan ansaitsee erillinen, suuri hyllytila, johon on lajiteltu arvokkaammat vanhat lasi-, posliini- ja saviastiat sekä muut pienemmät antiikkitavarat. Arvokkaammat tavarat eivät ole vitriineissä, joten niitä pääsee mukavasti hypistelemään. Arabian, Karhulan, Nuutajärven sun muiden suomalaisten vanhojen merkkien ystävien kannattaa ilman muuta katsastaa Järkikirppiksen kippohyllyt. Tälläkin hyllyllä voisi helposti hullaantua.


Järkikirppikseltäkin mukaan on tarttunut yhtä jos toista. Viimeisin hieno löytö on eilinen vanha neljän euron Fortuna-lauta, joka heti illalla pääsikin käyttöön. Tavallisen, tiuhaan tahtiin vaihtuvan käyttötavaran lisäksi Järkikirppiksellä pyörii usein vanhoja pikkuaarteita. Kylppärin oveen kiinnittynyt pärekori maksoi 3.50 euroa.






Vanha bakeliittipuhelin löytyi kesällä jo hehkuttamastani kippohyllystä 35 eurolla. Puhelimen etuosasta puuttui etikettikotelo, mutta näpyttelin Dymolla tekstin KEKKONEN ja nostin puhelimen somasti Kekkos-taulun rinnalle.










Minulla on näköjään joku pärekoritutka päällä aina, kun menen Järkikippikselle: tämä kantokahvallinen pärekori maksoi kuusi euroa, ja se toimii nykyään lehtitelineenä keittiössä.







Järkikirppis on ainoa kirppari, jonne 8-vuotias poikani haluaa lähteä mukaan. Kirpparin peräosasta löytyy nimittäin lapsinurkkaus, jossa on kaksi isoa rallipelikonetta, joita saa pelata maksutta. Poika antaa ilman muuta erityiskiitosta tästä; minä tuon kiitosta hieman taaksepäin ja valitan todella kapeista käytävistä.



4. Pikku-Liinu, keskusta (Asemakatu 9)


Pikku-Liinu on vanhan tavaran osto- ja myyntiliike, joka on rajannut tyylikseen vuosiluvut 50-70 sekä design-tavarat. Liike on tällä hetkellä auki vain perjantaisin ja lauantaisin, mutta sillä on omat Facebook-sivut ja nettisivut, joilta uusia tuotteita voi kyttäillä. Nettisivut ovat aika luotaantyöntävät ja migreeniä enteilevät, mutta itse liikkeen valikoima nappaa kyllä (nettisivut).


Pikku-Liinun liiketilat ovat suurehkot, ja sieltä löytyy todella tyylikkäitä ja erikoisiakin huonekaluja aivan jatkuvasti. Erityisen paljon liikkeestä löytyy vanhoja (design-)valaisimia, joten tyylitietoisen ja harkitsevan sisustajan kannattaa ehdottomasti käydä täällä.


Meidän paras löytö Pikku-Liinusta on ikivanha kirjakaappi, joka ihastuttaa makuuhuoneessa. Jos nyt oikein muistan, maksoin tästä 120 euroa ja sain kympillä kotiinkuljetuksen. 










5. Wanhan talon tavarat, Raksila (Puistikkokatu 9).


Wanhan talon tavaroista jaksan paasata kaikille vastaantulijoille: oma makuni menee kyllä niin yksiin tämän liikkeen kanssa.


Osto- ja myyntiliikettä pitää sivutoimisena pariskunta, joka aloitti myymisen omasta kellaristaan. Sittemmin toiminta lienee laajentunut, mutta liike on yhä avoinna vain sopimuksesta. Tuotteita pääsee selaamaan nettisivuilta (täältä). Usein Wanhan talon tavaroita tulee vastaan myös Tori.fi-sivuilla, ja erityisesti Wanhan talon tavaroihin erikoistunut haukansilmäni bongaa ne aina kuvavirrasta.


Wanhan talon tavaroilta löytyy paljon talonpoikaisia huonekaluja, jonkin verran armeijan juttuja ja mukavasti kaikenlaista erityisen outoa ja yllättävää. 


Sängynpääty on yksi parhaimmista löydöistäni: pääty on vanha aitan ovi, jonka toinen puoli on vielä keltaisen perinnemaalin peitossa. Ovesta maksoimme 50 euroa, ja tykkään tästä yhä vain todella paljon.







Toinen kodissamme hyvin näkyvä löytö ovat vanhat, 60-luvun perunalaatikot. Laatikoista maksoimme 25 euroa kappaleelta. Kahdesta laatikosta teimme cd- ja dvd-telineet; kolmannesta sohvapöydän.











Jo ennen muuttoa uuteen kotiin ostettu Kekkos-taulu oli ensimmäinen Wanhan talon tavaroiden ostoksemme. Löysimme sen Tori.fi:n kautta, sovimme treffit kellarimyymälään ja aloimme siitä lähtien ihastella monenmoista liikkeen myymää tavaraa.







Talonpoikainen klaffipöytä maksoi muistini mukaan 150 euroa, mutta tästä taisimme saada vielä alennusta.






Eteisen kenkälootaksi päätynyt armeijan kiväärilaatikko maksoi muistaakseni 75 euroa.






Tämänkaltaiseen vain sopimuksesta auki olevaan liikkeeseen itsensä raahaamisella voi olla melkoinen kynnys, mutta ainakin viime kesänä liike oli auki tiettyinä viikonpäivinä. Myyjäpariskunta on kyllä mukava ja herttainen, ja itsekin ajattelin jossain vaiheessa mennä taas muuten vain katsastamaan tarjontaa. Jätän vaikka lompakon kotiin ja pidän pään tosi, tosi kylmänä.



6. Kontti, Limingantulli (Jääsalontie 12)



Spr:n Kontti on yllättäjä: toisinaan hinnoilla ei ole mitään yhteyttä reaalimaailman kanssa, mutta toisinaan taas tekee ihan mahtavia löytöjä. Kontin valtti on liikkeen suuri koko, valikoiman kirjo ja tavaroiden laadukkuus. Erityisen nappivalinta Kontti on silloin, kun tarvitsee jotakin tiettyä: täältä löytyy aina esimerkiksi kauden urheiluvälineet kuten sukset ja monot. Samoin kippovalikoima on laaja, ja arvokkaampi lasi on siististi lajiteltu.


Kontistakin tulee usein ostettua vaikka ja mitä, mutta mieleenpainuvin löytö on hieno työtuoli, josta maksoin kuusi euroa.







7. Kierrätyskeskus, Värttö (Kurkelantie 2)



Kierrätyskeskus on itselleni myös verrattain uusi löytö. Kierrätyskeskus on kaupungin ylläpitämä pulju, ja sen hinnat ovat erittäin edulliset. Kierrätyskeskuksella on puolensa; suurin osa tavarasta on vähäarvoista käyttötavaraa, mutta toisinaan joukkoon mahtuu täydellisiä yllättäjiä. 


Huonekalujen suhteen Kierrari on lyömätön.


Siro rullallinen, arviolta 60-luvulta peräisin oleva taso päätyi eteiseen. Tästä maksoin viisi euroa.






Elmon oma nojatuoli maksoi 35 euroa.






Ja sitten kaksi mahtavaa Kierrarin yllättäjää; vanha kirjevaaka maksoi kaksi euroa...






...ja huippuhienot puiset puolapuut viisi euroa.










 8. Second hand store, keskusta (Isokatu 8)



Second hand storessa käyminen on omalta osaltani jäänyt hieman vähemmälle, kun Paljekirppis ja Järkikirppis ovat siirtyneet sen reviirille. SHS on myös itsepalvelukirppis, ja se on mielestäni eriytynyt nuorten naisten vaatekaupaksi: kirppis on hyvällä paikalla keskustassa, ja se on erityisesti nuorten suosiossa.


Huonekaluosastoa kirpparilla ei ole ollenkaan, mutta muita kotijuttuja sieltä löytyy jonkin verran. Tässä kaksi parasta löytöäni.


Muutaman vuoden takaiset Myyrä-taulut ovat pojan huoneen ilostus. Alkujaan taulut myytiin rumissa kehyksissä kahdella eurolla kappale. Uudet kehykset ja ilmaa antavat paspikset päästivät kuvat täyteen loistoonsa.







Punainen retrovaaka oli ensimmäinen vaakaostokseni, ja pulitin siitä noin viisi euroa. Vaakaa pidetään keittiössä kunniapaikalla.













Kirppishenkiseen sarjaan sopimattomana voisin vielä vinkata sellaisesta käsityö- ja taidekaupasta kuin Taidekauppa Muusa, joka löytyy aivan Second Hand Storea vastapäätä keskustasta. Jos etsisin jotakin uutta, etsisin sitä tämänkaltaisista pienistä liikkeistä, jotka tuovat mukavan raikkaan tuulahduksen tähän Anttilan kuvaston kaltaiseen maailmaan.


Toinen erityismaininta täytyy antaa SA-kaupasta (Alasintie 3-7, Järkikirppistä vastapäätä), joka myy Suomen puolustusvoimien käytöstä poistunutta tavaraa. Tänne matkaavalta vaaditaan hieman mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta, mutta luovalle näpertelijälle SA-kauppa on oikea tavarataivas!


Sellainen oli tämä vaihtoehtosisustajan Oulu-kierros! Oulustahan löytyy kirppareita vaikka ja kuinka, mutta omat suosikkini ovat tässä. Jäikö listasta pois jotain sellaista, mikä olisi ehdottomasti pitänyt huomioida? Entä minkälaisia löytöjä olet itse tehnyt? Minkälainen sisustusshoppailija itse olet?