maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuoden summausta ja katse tulevaan



Kotona ollaan! Suhtaudun neuroottisesti omista reissuista toitottamiseen netissä, ja siksipä nytkin jäi taas joulutoivotukset toivottamatta. Mutta hyvää joulua kuitenkin kaikille näin hieman jälkikäteen. Minä olen viettänyt kuluneen viikon lähes kokonaan nettipimennossa (jos puhelimen nettiä ei lasketa ja miksipä laskettaisiin). Vieroitusoireet ovat olleet kovat, mutta onneksi nyt koittaa taas paluu arkeen.


Palasimme tänään joululomareissulta miehen kotikonnuilta. Uudenvuoden vietämme kotona, ja sitten lähdemme vielä minun puolen sukulaisiin pojan kanssa. 






Vietimme joulua hyvin perinteiseisesti ja samaan tapaan kuin luultavasti suuri osa suomalaisista: kävimme haudoilla viemässä kynttilöitä; söimme muun muassa riisipuuroa, kinkkua ja laatikoita; saunoimme; somistimme koirat jouluisiksi, otimme niistä aina yhtä hupaisat tonttulakkikuvat ja jaoimme ne Facebookissa; odotimme joulupukkia ja avasimme lahjat. Semmoinen oikein mukava joulu, minkälaisia joulut nyt yleensä tuppaavat olemaankin.










Joulupäivänä lähdimme koirien kanssa oikein pitkälle metsälenkille. Metsässä koirat saavat jolkottaa vapaina, ja siitä ne tulevatkin hyvin onnellisiksi. Joulupäivänä pakkasti, ja aurinko paistoi ensimmäistä kertaa ihanan keväisesti. Otin kameran mukaan ja napsuttelin valonsäteitä talteen.
































Päivänvaloa tähän aikaan vuodesta kestää ehkä muutaman tunnin verran. Melko nopeasti alhaalta paistava aurinko laskee horisonttiin ja värjää taivaan vaaleanpunaiseksi. Ihan kuin koko maisema olisi maalattu aivan väärän sävyisillä vesiväreillä, pähkähullusti.









Uudenvuodenlupaukset ovat nyt jotakuinkin mietittynä. Viime vuonna yksi lupauksistani oli yrittää kokeilla joka viikko uutta ruokareseptiä (inhoan kokkaamista). Lupaushan meni heti aivan plörinäksi, enkä sitä viitsi sen kummemmin edes alkaa vatvoa. Toinen lupaus oli varsin tuottoisa: otin tavoitteeksi tehdä jotakin luovaa joka viikko. Nyt kun katson mennyttä vuotta taaksepäin, voin hyvinkin sanoa täyttäneeni lupauksen. Tämä hyvin toiminut lupaus saa tulevana vuonna jatkoa uuden luovuus-aiheisen lupauksen muodossa.


Toinen lupaukseni liittyy uuteen, parempaan elämään, johon kuuluu ruokailu ja liikunta (inhoan myös liikuntaa). Vuosi pari sitten löysin oikein mukavan ja kohtuullisen edullisen liikuntaharrastuksen, jossa olen periaatteessa tykännyt käydä. Vaikeustasoa harrastukseen tuo se, etten aina saa aikaiseksi lähdettyä ohjatulle tunnille. Tämä syksy oli kaiken saamattomuuden pohjanoteeraus: ilmoittauduin ja maksoin kurssin jo kesällä, heti kun ilmoittautuminen tuli mahdolliseksi, mutten kertakaikkiaan saanut aikaiseksi hakea valmiiseen jumppakorttiin uutta lukukausitarraa. Maksoin kurssista ihan turhaan, mutta jos saamattomuus on tätä luokkaa, on turha maksu vähintäänkin oikein ja kohtuullista.


Ensi vuonna kuitenkin otan tästäkin opikseni. Ehkäpä vuoden päästä tähän aikaan naputtelen taas koneella summaamassa kulunutta vuotta ja istun uusien, rankasta jumppaamisesta rasittuneiden ja siksi Tummeli-voiteella rasvattujen vatsalihasteni varassa niin, että liikutuksen kyyneleet valuvat poskia pitkin, kun muistelen entistä minääni.

 
Siispä oikein rattoisia vuoden viimeisiä päiviä ja onnea uudenvuodenlupausten mietintään!


4 kommenttia:

  1. Tummelilihakset sai mut hykertelemään naurusta :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat!

    Ihan kuin olisin omaa suhdettani liikuntaan lukenut. Onneksi mulla on toi naapurin Annika, joka raahaa mut kerran viikossa jumpalle. Jos mun pitäisi itse lähteä, keksisin ainakin 200 tekosyytä, miksi en ehdi tai voi lähteä. Ja ainakaan nuhaisena ei voi liikkua ja jos tuntuu, että voi olla tulossa kipeäksi tai...

    Mutta yritetään innostua ja parantaa tulevaa vuotta. Voidaan sitten ensi vuonna nauraa tälle jutulle ja todeta, että "must on tullu, urheiluhullu" =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta on pyllystä.

      Ehkä vuoden päästä jo naurattaa.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!