sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Näkymiä



Eiliset pikkujoulut sujuivat oikein onnistuneesti. Melkein kaikki kutsutut tulivat paikalle, ja meitä olikin yhteensä peräti 21 henkeä. Ikkunoita piti vähän aukoa, ettei happi loppunut kesken, mutta muuten meille mahduttiin oikein hyvin! Nostimme pippaloita ajatellen pojan huoneen ja olohuoneen välisen oven syrjään, että yhtenäistä oleskelutilaa olisi vähän enemmän. Laitoin pojan huoneeseen yhden jouluisen tunnelmavalon, ja tarkoitus oli laittaa osa tarjoiltavista pojan huoneeseen, että tila vaikuttaisi kutsuvalta, mutta ruokien esillepano sitten unohtui.


Yksi ihan lempiasioistani sisustuksessa on huoneesta toiseen avautuvat näkymät; ne ovat kuin ovien karmeilla kehystettyjä tauluja. Näkymä olohuoneesta pojan huoneeseen on minusta aivan ihana. En oikein ymmärrä sellaista ajatusta, että kodin sisustuksen pitäisi olla jotenkin yhtenäinen ja noudattaa samaa linjaa. Eihän silmälle jää sitten mitään, mihin tarttua. Vaikka onhan tässäkin tietysti yhtenäisyyttä, paljon vahvoja perusvärejä ja samanlaiset lattiapinnat. 





Hei! Jos joku tahtoo kuulla tyhjentävän selvennyksen otsikolla Näin hoidat tyylikkäästi ja kätevästi kotisi elektoronisten laitteiden sijoituksen, johtojen ryhmityksen ja hämmästyttävän moniosaisten jatkojohtojen käytön, niin minulla on aiheesta syvempää kokemusta. Kerron mielelläni havainnollisesti esimerkiksi siitä, kuinka videotykki asennetaan oven yläpuolelle liian lyhyen virtajohdon kanssa silloin, kun pistorasia on ihan toisella puolella huonetta ja sähkön kuljettamiseen tarvitaan pari kolme jatkojohtoa. Voin myös kertoa, minkälaisia ratkaisuja videotykin kanssa tehdään, ettei vieressä olevaa tietokonetta voikaan käyttää, vaan tykkiä käytettäessä täytyy ottaa erillinen läppäri avuksi ja irroittaa pöytäkoneen virtajohto. Tämä on hyvin monimutkainen prosessi, mutta jos seuraat tarkkaan ohjeitani, sinustakin voi tulla oman kotisi sähkötaiteilija!


Nimeltä mainitsemattomista syistä harvoin käytössä oleva videotykkikin sen jo kertoo; tänään on rölläilypäivä. Keräilimme pahviset ja muoviset <3 kertakäyttöastiat <3 roskiin, pyöräytimme yhden koneellisen tiskiä ja otimme hyvän asennon sohvalta. Eiliseltä jäi yli todella paljon ruokaa, ja nyt saamme herkutella yllin kyllin. 















Lopuksi kuva koiranröllyköistä. Manu-pöppiäinen kipusi tänään ensimmäistä kertaa ikkunalle tähystämään. Sohvaikkuna on ollut Elmon vakiopaikka, mutta nyt Manukin liittyi seuraan. Ei ole mitään sympaattisempaa kuin ikkunasta töllöttävä koira. Siinä se vakavana istua töllöttää ja ajattelee koiramaisia ajatuksiaan. Ikkunalasiin jää koirien nassukoista vauhtiviivat, ja sekin on minusta kovin suloista.







Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! Muistakaa tekin Elmon ja Manun tapaan töllötellä ikkunasta, niin pysytte mukana maailmanmenossa.


7 kommenttia:

  1. Kiva että pippalot onnistuivat.
    Tuo viimeinen kuva<3

    VastaaPoista
  2. Kiva, että juhlat sujuivat hyvin. Mä inhoan täällä meilläkin sitä kun pistokepaikkoja on aivan liian vähän. Meillä menee pitkin olohuoneen seinää jatkojohto toiselle puolelle olkkaria, että saadaan tv toimimaan.
    Hauskaa lököttely sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama; pistorasioita on aivan liian vähän. 50-luvulla laitettiin yhteen nurkkaan töpselin paikka radiota varten, muu on turhuutta.

      Sähköt alkaa olla täällä tosi vanhanaikaiset. Sulakkeet napsahtelee, jos on yhtä aikaa päällä pesukone, tietokone ja imuri. Argh.

      Poista
  3. Tiiäkkö. Mää oon haaveillut tykistä ihan telkkarin korvaajana. Mutta nuo johdot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluat siis sisustusapua, että osaisit laittaa johdot samalla tavalla kuin minä?

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!