tiistai 30. joulukuuta 2014

Lahjakasta



Kahden vastakkaisiin ilmansuuntiin sijoittuvan sukulaisvierailun välillä viivymme kotosalla parin päivän verran. Nyt on aika purkaa laukut, pestä pyykit, siivota huomisia uudenvuodenkekkereitä varten ja ennen kaikkea ihastella kaikkea sitä uutta hienoa tavaraa, jonka Joulupukki toi tullessaan.


Poika oli tämän joulun isällään ja avasi meidän paketimme vasta eilen kotona. Tänä vuonna poika sai poikkeuksellisen monta arvokasta lahjaa, mutta toisaalta olin jemmaillut muutamia tarpeellisia, muutenkin ostettavia juttuja varta vasten jouluksi.





Legon pienet säilytysrasiat ja eväslaatikko olivat viime hetken ostos. Legon muotoinen eväsloota; onko mitään höpsömpää?


Hyötylahjojen lisäksi poika sai monta jännittävää lahjaa. Esimerkiksi Superparkin lahjakortti oli mieluinen yllätys.








Vaatelahjoista täytyy vielä vilauttaa sukulaisilta saadut bokserit. Näin näppärästi Oulun keskustan kartta kulkee aina mukana. Huikean hieno kuosi!






Minäkin sain vaikka kuinka monta hienoa pakettia. Erinomaisen urheilukerraston paidassa on sellaiset raidat, että näytän paita päälläni urheilulliselta (vaikken ole).






Sukat makkaralla -kipossa on jännittävä, moniosainen värjäys. Kipon voisi ottaa huomenna käyttöön.






Oiva Toikan Nuutajärvelle suunnittelemat Pioni-lasit olivat minun lahjani miehelle. Ostin ne jo syksyllä antiikkimarkkinoilta. Uskaltaakohan nämä laittaa tiskikoneeseen? Minun pitkän tähtäimen suunnitelmani on syrjäyttää kaappien vanhat, rumat lasit hienoilla ja aivan erityisillä astioilla. Tämä on ensimmäinen askel kohti uutta elämää.






Viimeiset asiat eivät oikeastaan ole edes joululahjoja, sillä ne on itse ostettu. Koska niiden käyttöön otto sijoittuu näin joulun tienoille, miellän ne silti mukaviksi jouluisiksi asioiksi.

 
Muumimukit ovat ilmeisesti pian tuotannosta poistuvaa mallistoa, ja niitä myytiin pienellä alennuksella Halpa-Hallissa. Ostin ne jo joulun alla, mutta jemmailin käyttöön ottamista tänne saakka jännityksen vuoksi. Muumi-keittiöpyyhe taas oli pesuainepurtilon kylkiäinen, jota myös jemmailin samasta syystä. Sauvasekoitin oli järkiperäinen ostos, jota olen kaipaillut kauemman aikaa. Nyt pitää keksiä paljon sellaisia reseptejä, joissa tarvii mössätä tavaraa.





Päivä alkaa selvästi jo pimentyä, enkä ole päässyt tavaroiden purkamisessa ja siivouksessa edes kunnolla alkuun! Uusien astioiden ja lahjojen hively tekee selvästi hallaa napakalle aikataululleni.


Siispä pesukone laulamaan, matkalaukut purkuun ja uudet astiat paikoilleen!


6 kommenttia:

  1. Oho, mullakin on tollasia Pioni-laseja kaapissa 6 kpl, en kyllä tiennyt, että ne on jotain "merkkiä" :D Onkohan mulla aidot vai kopiot :o Lukeeko sinun laseissa jotain pohjassa? Näytti kyllä ihan samalta googlen kuvahaun perusteella. Onneks en vienyt niitä kirppikselle niinku meinasin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuutajärven lasia ovat, tuskin niistä on olemassa kopioita :) Nuutajärven laseissa on ollut semmoinen sininen tarra, mutta se on ihan hyvin voinut irrota käytössä. Yhdessäkään minun laseissa ei ole enää tarraa. Eikä pohjassa ole leimaa tai muuta :)

      Onnittelut hyvästä kaappilöydöstä! :)

      Poista
  2. Voi hiisi ! Taisin laittaa ihan rosk... pois kokonaan noita pioneja, joitakin vuosia sitten.. Kestävät kyllä konepesun todella! Niin ne ajat muuttuu, minäkin olen alkanut arvostaa kaappien takanurkkiin kätkettyjä Ultima Thueja ja Kekkereitä, jotka oikein inhokkejani ovat näihin asti olleet. Sukat makkaralla on kaunis kerrassaan. Olet onnekas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Olet jo toinen, joka sanoo samaa! Et kai sentään roskiin heittänyt? Olisinpa ollut lähistöllä, niin olisin roskisdyykannut. Minä maksoin näistä pienistä laseista 8 euroa kappaleelta; isommat ovat oletettavasti arvokkaampia. (Hierrän veistä haavassa.)

      Kekkerit ei nimenä ollut tuttu, mutta kävin googlettamassa. Tosi samanmuotoinen lasi kuin nämä Pionit! Ja hirvittävän tutun näköinen astia, vaikken kyllä osaa sanoa, missä olisin näitä käyttänyt tai nähnyt.

      Minä olen tykästynyt vanhaan kotimaiseen lasitavaraan. Syksyn antiikkimarkkinoilla törmäsin uuteen tuttavuuteen, joka oli tietenkin ihan törkeän kallis. Ehkä voisin näin ikääntymisen kunniaksi ostaa taas vähän vanhaa lasia?

      Poista
    2. Vanhan ostaminen on aina kaikin tavoin kannattavampaa kuin uuden. Kun vielä ajattelee, mitä kaikkea se on kokenutkaan matkallaan sinun ihailtavaksesi, niin KYLLÄ ! Puukko kyllä osui ja upposi, mutta ei tehnyt pahaa jälkeä :)Seuraavan kerran kun heitän rosk.. poistan lasiastioita, otan yhteyttä sinuun ;)

      Poista
    3. Mulla on oikeasti aivan surkea muisti suunnittelijoiden suhteen. Se on aika erikoista, koska aihe kuitenkin pikkuisen kiinnostaa, siis ainakin niiden astioiden suhteen, joita itse omistaa tai joista haaveilee. Ehkä pitäisi lukea eri suunnittelijoiden elämästä, että jäisi paremmin mieleen, kuka on Oiva Toikka, Aimo Okkalin tai Nanny Still. Samoin pitäisi tutustua kotimaisiin lasinvalmistajiin: niitäkin tuntuu aikanaan olleen vaikka ja kuinka!

      Mutta jonkinlainen "silmä" on kuitenkin vanhojen lasijuttujen suhteen. Hyvin suurella todennäköisyydellä en tunnista mitään lasitavaroita, jos niihin kirpparilla törmään. Mutta jos menee ostamaan jonkun tuntemattoman löydön, on tosi jännittävää yrittää selvittää sen taustoja :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!