maanantai 8. joulukuuta 2014

Kivoja kokeiluja



Ihan niin kuin arvelinkin, pupukaapin ja kaikkien muidenkin porattavien juttujen kiinnitys jäi eilen kesken. Sen verran asia kuitenkin eteni, että saimme ruuvinpaikat merkittyä seinään ja kulmaraudat kiinnitettyä kaappiin. Kohta kohta valmistuu!





Nyt kun pupukaappi on taas ajankohtainen asia, liikkuvat muutkin pupuasiat mielessä. Sahailin tänään uusia hahmoja koruja varten, mutta tulipa sitten mieleen, että näistä pupuista voisi kokeilla tehdä valoketjun. Voisin porata led-lamppujen mentävät aukot pupuihin ja ujuttaa valot pupujen läpi. Ketjussa on 20 valoa, voisin kokeilla lisätä siihen viisi pupua. Tästä tulee joko supersöpö tai sitten se menee aivan pipariksi.





Pipariksi saattaa mennä myös piparkakkutalo. En ole koskaan rakentanut piparkakkutaloa, mutta nyt kokeilen. Kaikki osat on jo koristeltu. Saa nähdä, onnistuuko kokoaminen. 


Nämä ovat niin vaikeita asioita, ja jos ne epäonnistuvat, tulee paha mieli pitkäksi aikaa. Sitten ei kyllä enää tee mieli kokeilla piparkakkutaloa enää ikinä.





Tänä päivänä jännitystä on myös aiheuttanut uusi tuttavuus, säynävä (kokemuksesta viisastuneena tiedän kertoa teille kaikille, että säynävä on kala). Olemme tässä syksyn aikana tutustuneet naapurin mukavaan vanhaan mieheen, joka toi meille tänään säynäviä. Aikaisempia kalatuttavuuksiani ovat lohi (kaupan tiskiltä; erittäin mielellään valmiina fileinä), kalapuikot, pakastesei sekä tonnikala. Säynävä, sen suomustaminen ja nylkeminen aiheuttivatkin jännän hetkiä keittiössä. Olen niin tumpelo käsittelemään kalaa, että suomustamisessakin kului niin pitkä ikuisuus, että pelkäsin kalojen menevän pilalle huoneenlämmössä muhimisesta.


Järkyttävä siivo ja suuremman luokan henkiinjäämiskamppailun läpikäyneet fileet saivat keittiön näyttämään siltä, että meidän kotona olisi järjestetty oululainen vastine itsenäisyyspäivän mielenosoituksista. Leivitetyt fileet eivät kerro koko totuutta. Räpellykseni olivat kauniisti ilmaistuna arvelluttavan näköiset.








Ihan hyvää siitä kaikesta huolimatta tuli! Eikä ollenkaan ruokamyrkytystä! (Ainakaan vielä.) Ehkä vähän liiaksi luotin omaan kykenevyyteeni ja normaalin ihmisen luontaiseen selviämisviettiin kalan käsittelyssä. Ensi kertaa ajatellen voisin vaikka katsoa netistä jonkin kalan käsittelyä koskevan videon. En tajua, miten se selkäranka ja ruodot pitäisi muka saada siististi irti niin, että lopputulos näyttäisi syömäkelpoiselta, eikä tarvitsisi pelätä, että pelkästään kalaa katsomalla saa seuraavat päivät syleillä vessanpönttöä.


Nytpä siis kohti piparitalon rakentamista! Ja seinäkaapin kiinnitystä! Ja pupuketjun poraamista!


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä talon rakennukseen, toivottavasti ei mene ihan pipariksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparkakkutalo onnistui! Eihän se ollutkaan niin kovin vaikeaa. Seuraavasta piparkakkutalosta tuleekin sitten vielä parempi.

      Poista
  2. Ootpa kyllä kätevä ja monitaitoinen emäntä, ei voi muuta sanoa! Säynävää... :D
    -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Pitäähän se säynävä nylkeä, jos sellainen kotiovelle kuljetetaan.

      Poista
  3. Vinkki: mitä jos piparkakkutalon tekisikin vanerista? Tuoksu- ja maku-ulottuvuudet olisivat poissa, mutta olisihan se suloinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein pieni vanerimökki voisikin olla tosi kiva! Tai vaikka pieni linnunpönttö!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!