lauantai 22. marraskuuta 2014

Vaiheessa



Voi hävityksen kauhistus. Tasan viikon päästä pitäisi seisoa möllöttää myyjäisissä valmiiden tuotteiden kanssa. Näen vain, kuinka seison myyntipöydän takana näiden sekalaisten, täysin kskeneräisten puupalasten ja ompelemattomien kangaskasojen kanssa. "Joo siis tästähän tulee tosi kiva, kun ensin ruuvaa tämän ja sitten paklaa ja hioo ja maalaa. Näetkö? Niin ja tämä pitää vain ensin täyttää vanulla ja sitten ommella, pikku juttu. Ostatko?" Kyynel ja vollotus!


Eilen sain "viimeiset" sahaukset valmiiksi ja aloittelin korujen hiomista. Sanon "viimeiset" siksi, että koko ajan muistan tai keksin lisää sahattavaa. En esimerkiksi tykkää yhtään aikaisemmin tekemistäni kissakoruista ja aion jättää ne kokonaan pois. Tekisi mieli tehdä jotakin muuta tilalle, mikä on aivan pähkähullu ja pösilö ajatus tässä vaiheessa. Järjen ääni huutaa selkeällä ja rauhoittavalla sävyllä: "Jätä vain pois. Älä suunnittele uutta tilalle. Jätä pois." Joku toinen ääni mölisee: "Mitä tekisin tilalle? Joku toinen täytyy tehdä tilalle. Minäpä teen toisen tilalle."


Aloitin hiomisen simppeleimmistä malleista ja sainkin Areenan dokumentteja katsellessa yllättävän monta hahmoa hiottua. Jospa homma olisikin pienempi kuin olin arvioinut? Tosin monimutkaisimmat mallit kuten Peter Panit ja Helinät ovat vielä koskematta. Seuraavaksi hiotut hahmot maalataan ja niihin lisätään koruosat, joko rautalankaympyrä tai silmukkaruuvi ja kaulanauha. Tuleekohan tästä ikinä valmista? Ei varmasti. Päädyn kaupittelemaan niitä tyhjiä pahvilaatikoita, jotka juuri ostin. Miksi niitäkin piti ostaa niin monta.


Pupulampuille kuuluu erityisen hyvää. Tuttu lapsellinen ihminen tykästyi turkoosiin versioon ja varasi sen itselleen. Hip hip hurraa! Manu puolestaan torpedoi äärimmäisen tärkeitä tuotekuvauksia olemalla oma itsensä.






Jos nyt vain millään ehdin saada valmista aikaan ennen myyjäisiä, tekisin mielelläni gallup-postauksen, jossa kyselen, mnkälaiset hinnat ovat ihmisten mielestä minun tuotteistani sopivia. Hiomattomasta, keskeneräisestä vanerihahmosta on turha lähteä arvuuttelemaan hintaa. Täytyy pistää töpinäksi; tämän postauksen haluan ehdottomasti toteuttaa!


Juuri juttelin kahden käsityöläisen kanssa, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Toinen tekee käsitöitä alle euron tuntipalkalla. Toinen kyseli nettiyhteisössä sopivaa hintaa työlleen, jonka materiaalit maksavat 2 euroa ja jonka tekemiseen menee puolitoista tuntia; muiden ihmisten alimmat hinta-arviot olivat juuri sen kaksi euroa. Tuommoisen edessä tulee aina sellainen ÖÖÄÄÖÖÄÄ-olo. Olisikin tosi kiva tietää, mitä näistä minun jutuistani ajatellaan.


Tänään pitäisi ehtiä tehdä:

1. Oikeita töitä (onneksi vain vähän)

2. Pikkuisen siivota, pyykätä ja pestä pyykkiä (en ole tehnyt mitään näistä aikoihin. Sen huomaa.)

3. Hioa viimeiset bambikaulakorut ja kaksi muuta koruryhmää. Ehkä viimeistellä Surumieliset Pieliset. Ja muutenkin tehdä niin paljon kuin vain ehtii, enemmän kuin olisin ikinä odottanut tekeväni.


Ei paniikkia, ei huolta. Aion aloittaa työni tavanomaiseen tapaan istumalla tässä koneella lamaantuneena aivan liian pitkään tekemättä yhtään mitään järkevää. Siitä se kaikki aina lähtee! Hyvällä mallilla ollaan!


2 kommenttia:

  1. Viimeinen rutistus vielä, mä luotan siihen, että saat kaikki valmiiksi ajoissa. Hyvää viikonloppua ★

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiedä, kuinka tässä käy!

      Tällä hetkellä valmiina ovat seuraavat asiat:

      1. Surumieliset Pieliset
      2. Pannunaluset (bambin muotoiset)
      3. Osa roikulasydämistä
      4. Osa lampuista.

      Tekemättömiä asioita en viitsi nyt alkaa luetella.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!