torstai 6. marraskuuta 2014

Työn alla + hinnoittelumietintää



Valoisa päiväaika kestää hirvittävän vähän aikaa. Kello on vasta neljän pintaan, ja täällä alkaa pahasti hämärtää. Minä odotan jo kevättä. Onneksi joulu on tässä välissä. Sanomattakin on selvää, että onneksi on myös nämä tulevat joulumessut.


Kävin tänään taas ostamassa lisää materiaalia askarteluihin. Paksumpi vaneri oli päässyt loppumaan, ja ostin nyt oikein jättimäisen levyn, melkein loppuelämän tarpeiksi. Pienempikin olisi riittänyt, mutta rautakaupassa ei muuta vaihtoehtoa ollut. Levy piti sahata moottorisahalla kolmeen osaan, että se mahtui autoon.


Ostin samalla myös yhden laudanpätkän uusia vetoleluja varten. Olisikohan laudalla ollut mittaa reilu pari metriä, ja se maksoi vain 1.70 euroa. Mietiskelin tuttuni kanssa käsitöille sopivia hintoja, ja hän neuvoi, että itse myisi tuotteet neljä kertaa valmistuskustannusten hinnalla. Jos iso lauta maksaa 1.70 euroa, siitä saa ainakin kymmenen elukkaa ja maalia kuluu vaikkapa yksi sadasosa purkista, voitaisiin sanoa, että yksittäisen lelun valmistuskustannukset ovat melko alhaiset. Sama vanerikoruissa; pieni pala vaneria on melkein ilmainen, joten valmiin korun hinta olisi tällä laskukaavalla ehkä joitakin kymmeniä senttejä - aikaa erityisesti pienten yksityiskohtaisten korujen sahaamiseen ja hiomiseen kuluu melkolailla. 


Hinnoitteluneuvo oli minusta todella pässi ja typerä, joskin ihan arvattavissa sellaiselta ihmiseltä, joka ei näistä asioista mitään ymmärrä. Vaikka esimerkiksi maalia ei yhteen leluun kovin paljon mene, en koskaan saisi edes omiani takaisin, jos laittaisin yhden lelun hinnaksi vain neljä kertaa sen valmistuskulut, siis joku pari euroa. Ja kuitenkin itse maksoin leluihin tarvittavista maaleista sen vajaa 60 euroa. Maalia jää varmasti jäljelle, koska esimerkiksi mustaa maalia kuluu vain minimaalinen määrä ankkojen silmiin. Siitä huolimatta joudun itse maksamaan mustasta maalipurkista maalikaupalle, kului maalia kuinka vähän vain. Pösilö ohjenuora yhtä aikaa naurattaa ja ärsyttää.


Kunhan saan käsitöitäni valmiiksi, voisin kysellä täällä blogin puolella teiltäkin hinta-arvioita. Katsotaan, ovatko ajatuksemme ollenkaan yhteneväisiä.


Pyörät ovat yhä vielä sahaamatta, mutta maalailin parit ankkojen nokat ja silmät. Tähän on taas pakko keksiä joku patentti; erityisesti silmät on aivan toivottoman vaikea saada kohdilleen ja samanmuotoisiksi vapaalla kädellä.






Poronsararvinaulakko numero kaksi kuoriutui ihan juuri vanerilevystä. Ensimmäinen sarvipiirros oli aivan hirveä ja muistutti enemmän tribaalia. Ensimmäinen kokeilu oli vain liekkimaalauksia vailla. 


Toisesta versiosta vähensin ulokkeita, laitoin ne kaikki vain yhdelle puolelle ja tein sarvista irtonaiset. Mielessä oli sellainen ylöspäin osoittava avoin käsipari.






Kiinnitin sarvet mallin vuoksi sinitarralla seinään. Näihin pitäisi keksiä joku semmoinen kiinnityssysteemi, että naulakko jäisi muutamia senttejä seinästä irti. Kysyin rautakaupasta, eivät osanneet sanoa. Eiköhän naapurin vanhalla miehellä ole tähänkin ongelmaan ratkaisu. Varjot, leijuvuus ja ilmavuus olisivat niin kuin tämän naulakon juttu.


Itse ajattelin maalata oman seinän sarvet mustiksi ja laittaa jouluvalosarjan sarvien päälle roikkumaan. Näistä tulee hienot, kunhan kiinnitysongelma selviää.






Semmoista täällä! Pakko käyttää koirat lenkillä, vaikkei yhtään huvittaisi. Sitten voisin mennä taas sahailemaan. Nykyinen sahanterä on sen verran tylsynyt, että se repii vanerin alapuolta. Vaneri on materiaalina semmoinen, että se tylsyttää terät melko nopeasti, ilmeisesti sen vuoksi, että vanerissa on käytetty liimaa. 


Lautoja voi onneksi sahata siististi vähän tylsemmälläkin terällä, joten taitaapi olla niin, että menen pätkimään tänään ostetun uuden hienon laudan bambeiksi ja ankoiksi.


30 kommenttia:

  1. http://divaaniblogit.fi/nelliinanpuutalo/2014/11/05/haluatko-sarvet/ Tämä tuli mieleen kun tän postauksen näin... koita tehdä erillainen ettei tuu sanomista =) Ite laskisin raaka-ainekustannusten lisäksi myös itselle tuntipalkkaa, siitä sitten miettisin et paljonko itse ehkä voisin tuotteesta maksaa. Jos oikein yritystoiminnalla mentäsi niin pitäis miettiä kaikki verot yms muut kulut vielä päälle.... Not very easy task! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie katoin kans! Näin tuon postauksen eilen illalla. Olin jo omat sarveni piirtäny ja ajattelin että pläää. Noissa on selvästi myös ajateltu käsiä; ulokkeitakin on vieläpä viisi niin kuin sormia. Mutta tähän minun naulakkoon ei tule päätä, eli erilaiset ovat.

      Googletin kyllä heti alkajaiseksi poron sarvet, ja tosi paljonhan noita samantyylisiä sarvijuttuja on. Luulin itse keksineeni, että vois tehdä tommosen peuran pään seinälle, mutta joku viis miljoonaa ihmistä on keksiny sen ennen minua.

      Yritystoiminnalla käsitöiden myyminen olis aivan hirvittävän vaikeaa. Eikö pelkkä ALV ole 24 prosenttia? Neljäsosa! Miehän menen myymään ihan tavallisena yksityishenkilönä, enkä edes voi tietää, saanko yhden yhtä juttua myytyä.

      Poista
  2. mitä jos tekisit sabluunam jolla saisit tehtyä silmät ja muut samanlaiset molemmin puolin.
    aivan suloisia nämä sinun puulelut. olet taitava nainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sabluuna on kyllä pakko tehdä! Ajattelin ensin, että ei se haittaa, jos maalauksessa näkyy käden jälki. Mutta eri kohdilla vinksottavat silmämunat ei oikeasti olekaan niin kauhean taiteelliset. Näyttävät vain vinkkuroilta.

      Kiitos kovasti kauniista sanoista :))

      Poista
  3. Tuohon kiinnitykseen voisi toimia esim jokin vaneripala (tms ilmavuutta antava uloke) taakse liimattuna ja tämmöiset taulutarrat: http://alma-alma-alma.blogspot.fi/2013/12/ei-poraa-ei-jalkia.html
    :)
    Ihania nuo bambit mitä olet tehnyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset vinkistä! Myös joku pyöreä harjanvarsi vois toimia sinä palikkana, joka tuo ilmavuutta taakse.

      Mie vähän epäilen noiden teippien kestävyyttä. Noita tuli joskus jonku lehden mukana kokeiltavaksi. Mulla on sellanen mielikuva, että meillä tuli seinältä alas joku noilla kiinnitetty palikka, oisko ollu puukirjain. Tähän naulakkoon kun olis tarkotus saada jotain tavaraakin vielä päälle, vaikka koruja tai huiveja, niin pelkkä tarranauha ei taida oikein kestää.

      Kiitokset kehuista! :) Saa nähdä, koska bambit ja ankat saa pyörät alleen. Tänään soitin Tikkurilan maalilinjalle ja varmistin yhden vadelmanvärisen, kaapissa lojuvan maalinjämän myrkyttömyyden. No sehän ei sovellu lelujen maalaamiseen, eli muuta pitäis keksiä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tein eilen toisen satsin elukoita, maalasin niitä kahteen asti yöllä. Tänään pitäisi päästä sahailemaan pyöriä! Sitten näkee, mitä näistä tulee. Olisi kauheaa, jos pyörien jälkeen elukat näyttäisivätkin aivan hirveiltä.

      Poista
  5. Oletpa taitava ja ahkera nainen :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä mää sanoisin että yli kymmpi noista vedettävistä leluista pitää pyytää. Mut alle kakskymppiä kuitenkin. Tiedän että toi hinnoittelu on maailman pyllyintä! Ite kans jotain piirustuksia/maalauksia joskus tehny kun on pyydetty, ja on ihan törkeän vaikea sanoa semmoiselle joku hinta! Jos mulla menee siihen maalaukseen (suunnittelu+teko) sanotaan vaikka 5 tuntia, niin 10€ tuntipalkalla se tekis 50€... se tuntuu pieneltä ja samalla suurelta summalta siitä työstä. :P Vaikiaa. -Anu Ee-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnoittelu on tosi pyllystä! Eilen tein tuon yhden isokokoisen lampunvarjostimen. Miten nyt vertaan pientä vanerista kaulakorua ja isoa lampunvarjostinta? Iso lampunvarjostin oli todella paljon nopeampi sahata ja hioa; pienten korujen pienten reunojen hiominen taas on tosi vaivalloista.

      Minusta 50 euroa maalauksesta ei kuulosta pahalta. Jos saisin tuolla hinnalla mieluisan työn, varmasti maksaisin sen verran. Juuri kesällä maksoimme tuon Kalle-lehdykän kehystämisestä 53 euroa.

      Poista
  7. Kylläpä osaat tehdä kauniita tavaroita ! Itse voisin maksaa kepeästi viisitoistakin euroa noista vetoleluista, ovat sen verran suloisia ! Olen seuraillut blogiasi alkukesästä asti ja minkälaisia inspiraatiopuuskia saan toisinaan kun luen tätä blogia, suuret kiitokset siitä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta kommentista! Onpa mukava kuulla, jos saat täältä inspiraatiopuuskia!:)

      Poista
  8. Minäkin lähtisin hinnoittelemaan niin, että "tuntipalkka" + materiaalikustannukset= työn hinta. Materiaalikustannuksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka kauan työn valmistumiseen menee tai millaista taitoa vaatii, että sen saa tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten pitää lisäksi arvuutella sen suhteen, onko tuote kysytty vai ei. Esimerkiksi Helinä-keijun muotoisesta kaulakorusta voi pyytää enemmän kuin Helinä-keijun muotoisesta avaimenperästä, koska kaulakoru on arvokkaampi kuin avaimenperä.

      Kuun viimeisestä viikonlopusta tulee jännittävä. Saa nähdä, kuinka käy.

      Poista
  9. Minun mielestäni tässä täytyy nyt peilata hintaa markkinoilla oleviin tehdasvalmisteisiin leluihin jos kauppaa haluaa käydä. Näppituntumalla sanoisin että yli kymppiä en lähtisi pyytämään. -um-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ajattelin. Siksi kävinkin Kärkkäisen leluhyllyillä kurkkimassa, mitä puuleluista pyydetään. Tässä muutama esimerkki.

      Jukka palikkatraktori 19.90 (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/jukka-palikkatraktori#spca)

      Jukka punainen paloauto 29.90 (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/jukka-punainen-pakettiauto#spca)


      Brio hevonen 18.90 (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/brio-juhlavuoden-hevonen-2014#spca)

      Brio mäyräkoira 11.50 (https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/brio-musta-pieni-m%C3%A4yr%C3%A4koira#spca)

      Eli helposti saattaa melko yksinkertainen lelu maksaa 20-30 euroa. Minusta 10 euroa käsin tehdystä vetolelusta olisi tosi vähän. Jos joku lelu miellyttäisi omaa silmää ja lelulle olisi tarvetta, voisin kuvitella maksavani siitä 15 euroa.

      Poista
    2. Tämmöisiin lähinnä peilasin hintaa mitkä lähinnä sun designia;
      http://www.hattentatti.fi/puinen-vetolelu-norsuperhe-p-4923.html
      http://www.verkkokauppa.com/fi/product/31127/djktf/BRIO-Sammakko-vetolelu

      Mutta siis markkinathan hinnan määrää ;) -um-

      Poista
    3. Okei! On niitä siis halvempinakin! Vähän hatustahan nämä hinnat pitää vetää, ja aika paljon on ajatuksena myös, että mihin hintaan itse viitsin omia käsitöitä myydä. Toivottavasti hinnat sitten kohtaa sen, mihin hintaan ostaja viitsii minun tekeleen ostaa. Sitä ei varmasti tiedä ennen kuin kokeilee.

      Poista
  10. Hei hinnoittelusta tuli mieleen, että tottakai siis oma työ ja materiaalit tule kustannettua, mutta jos laittaa liian halpaa, niin tulee mieleen, että ei se varmaan ole kovin hyvin tehty. Eräs tuttu sai nahkalaukkuja myyntiin suureen tukkuun ja sanoi, että kun hinta oli vähän kalliimpi, laukkuja meni ihan samanlailla kaupaksi kun parikyt dollaria halvemmalla. Jos taas liian kallista, ei mene kaupaksi tavalliselle kansalle. En maksaisi yli kahtakymppiä kuitenkaan, vaikka olisi kuinka ihana. Tää on sun eka yritys myydä, joten nyt on ehkä aika olla maltillisempi hinnoittelussa. Jos ne menee tuosta van, niin sittenhän voi pyytää enemmänkin. Tää on kyl hankalaa, mutta elä ja opi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aivan totta! Olisi epäilyttävää maksaa käsilaukusta vaikka kuusi euroa.

      Parikymppiä on kyllä aika iso raha mistä vain asiasta. Kaupan puulelut maksavat helpostikin parikymppiä, mutta on sekin aika suolainen hinta.

      Ei se auta muuta kuin mennä myyjäisiin kokeilemaan, kuinka kauppa käy! Vetolelujen vaappuvat pyörät ovat vielä kehitteillä, joten voihan olla, että ne menevät aivan mönkään, enkä edes vie niitä myyntiin.

      Poista
  11. Siis unohtui tuosta, että juuri vetolelusta en maksaisi yli kahtakymppiä, mutta voisin maksaa yli kympin. Sulla on monelaista tuotetta, joten hintoja tulee olemaan erilaisia siinä myyjäisissä, sekin auttaa varmaan myynnissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä teen näistä hinnoista vielä gallupin! Tämä on niin vaikea juttu!

      Poista
  12. Hui, olet kyllä ollut aikaansaava! :) Uskomattoman ahkera. Söpöjä ankkoja!

    Mitään tällaista en ole myynyt enkä tehnyt, joten hinnoitteluun en oikein osaa sanoa kuin että ostajana toki olen valmis maksamaan kotimaisesta käsityöstä enemmän kuin kiinalaisista puuleluista (riippuen materiaalista) koska onhan se paljon mukavampi ajatus tukea sellaista kuin ostaa leluja, jotka on tehty ties missä ja miten. Vetolelut on kyllä kivoja!

    Toivottavasti keksit kiinnityssysteemin sarville! Minullakin on yksi sarviongelma, ei tosin samanlainen. Haluaisin saada tehtyä korutelineen, sen tapaisin, mitä on niitä käsiä myynnissä, mutta en ole keksinyt, millaiseen alustaan sen saisi kiinni, että se pysyisi pystyssä, ja miten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain :)

      Minäkin arvostan käsityötä. Samalla myös sitä, että joku käsityönä tehty tavara on tietyllä tapaa rajattu saatavuudessaan. Vastaaviahan saa aina, mutta juuri näitä ankkoja ja näitä bambeja on olemassa vain niin paljon kuin niitä teen.

      Mulla on asiantuntija-apua näiden kinkkisten asioiden suunnittelussa! Näitä ongelmatapauksia on oikeasti tosi jännittävää miettiä. Ankan renkaat ovat vähän kinkkisemmät kuin olisin arvellut, eikä niitä noin vain mennä sahailemaan ja heti vain onnistuta. Seuraavat renkaat ovat varmasti ensimmäisiä paremmat; siihen luotan.

      Mistä materiaalista meinasit tehdä sen käsitelineen? Jos sen muotoilee niin, että käsivarsi on leveämpi ja siellä yläpäätä enemmän painoa?

      Poista
    2. Hyvä, että asiantuntija-apua löytyy. :)

      Itse asiassa tämä minun juttuni ei liity mitenkään puutöihin, tuli vain poronsarvista mieleen. Eikä oikeastaan edes liity poroon vaan hirveen. Minulla on metsästä löytynyt pieni hirvensarvi, josta saisi oivan korutelineen, kun piikit olisi valmiina, jos vain keksisin miten sen saisi pysymään pystyssä. Liimalla? Voiko sitä porata? En tiedä. Ja ennen kaikkea: olisiko se vähän mauton vai ei.

      Poista
    3. Pudottaako hirvikin sarvensa? Onpas outoa. Olen aina ajatellut, että poro pudottaa sarvensa, ja poronsarvet missä vain ovat ihan ookoot. Hirven sarvista tulee mieleen se, että pää ja kallo on irroitettu ennen kuin sarvet on saatu muokattaviksi. Vaikka mitäpä siitä; hyvähän se on ottaa kaikki osat talteen, kun hirvi päätyy ruokapöytään.

      Liima kuulostaa huonolta vaihtoehdolta. Ainakin poron sarvia voi porata; eiköhän hirven sarviakin voi. Miten olisi joku rautalanka? Onpahan vaikeaa! Joku kiva teline sille pitäisi saada.

      Sarviteline koruille kuulostaa minusta ihan mahtavalta, ei yhtään mauttomalta. Toki jos teet tökerön telineen, niin sittenhän se on mauton :) Kuinka iso se sarvi on? Voiko sen kiinnittää seinälle? Sellaiset verhotangon pidikkeet seinään kiinni, ja sarvi lepäämään pidikkeille?

      Poista
    4. Pudottaa, joka vuosi. Niitä ei vain kuulemma kovin helpolla löydä luonnosta (en minäkään löytänyt, sain sukulaiselta - ainakin käsitin, että se olisi metsästä löytänyt eikä pataan päätyneestä hirvestä). Henkkohtaisesti olen sitä mieltä, että poronsarvet on sulavamman näköiset, mutta kyllä tuostakin ihan kivan telineen saisi.

      Hm, ehkä sen johonkin lautaan voisi porata kiinni pohjasta käsin. Tuo seinävaihtoehtokaan ei kuulosta hullummalta. En ole tullut ajatelleeksi! Minkähän kokoinen se on - ehkä 25 cm pitkä. Pitää kehitellä sille jotain.

      Poista
    5. Hei kerro sitten, mitä sarvelle teit! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!