tiistai 4. marraskuuta 2014

Opetuksia



Viime päivinä väkerretyt Surumieliset Pieliset eivät ole vielä aivan  valmiita, mutta minä olen jo painanut ompelukoneen unholaan. Nyt sahataan.


Tänä päivänä on tullut monta uutta opetusta vastaan, ja aikaisemmista kömmähdyksistä oppineena olen tehnyt joitakin asioita toisin. Paras ja hienoin käytännön opettama tieto on, että vaneriin kannattaa tehdä reiät ennen sahaamista. Vaneri on herkkä repeilemään etenkin reunoilta ja etenkin silloin, kun reunat ovat ohuet. Reunat repeilevät vähemmän, jos reiät poraa ennen sahaamista, silloin kun kuvio on vasta piirretty levylle. Aikaisemmassa satsissa alkoi tulla hävikkiä poraamisvaiheessa, ja oli rasittavaa heittää roskiin jo valmiiksi sahattu ja hiottu hahmo pelkän porausrepeämän vuoksi.












Toisen opetuksen kertoi naapurin vanha mies. Opetus numero kaksi liittyy vetolelujen renkaisiin ja siihen kuinka ne tulee rakentaa, kun haluaa niistä aivan tietynlaiset. Vaikka olisin miettinyt yöt läpeensä, en kuuna päivänä olisi keksinyt tuota nerokkaan yksinkertaista asiaa itse. Nyt säästyin suurelta vaivalta ja monelta pilalle menneeltä puurenkaalta.






Opetus numero kolme koettelee paraikaa. Halusin tehdä poronsarvien muotoisen naulakon, joka kiinnitetään seinälle, muutama sentti seinästä irti. Siihen voi sitten joulun aikaan kiinnittää vaikka jouluvalot. Muina aikoina sarvissa voi roikotella vaikka koruja tai huiveja. Minulla on kyllä selkeästi ja kirkkaasti mielessä, minkälaiset sarvet seinälleni haluan, mutta paperille en meinaa saada sitä millään. Tein muutamia piirroksia erilaisista sarvista ennen tätä ensimmäistä vanerikokeilua. Nyt tiedän, että jos se ei paperilla näytä hyvältä, se ei näytä hyvältä myöskään vanerilla. Yritin säästellä seinän porausreikiä laittamalla sarvet keskeltä yhteen, mutta seuraavassa sarviversiossa kokeilen toisistaan irtonaisia sarvia. 


Tämä koko ompelu-sahailu-projektihan liittyy kuun lopussa oleviin joulumyyjäisiin, jonne ajattelin mennä romppeineni. Olen niin valmis ottamaan todella pahasti takkiin. Pöytävuokra on tosi kallis, ja tarvikkeisiin kuluu järjettömästi rahaa. Eilen haimme lautaa, lankkua ja listaa pieniä puuleluja varten rautakaupasta. Ehdin jo huudella mielessäni hurraata, kun sain puutavaran ylijäämäpätkinä ilmaiseksi. Sitten maksoin puuleluihin tarvitsemani maalit, eikä enää naurattanut. Maalin kalleus se vain pääsee aina unohtumaan.


Mutta mitäpä sitä pienistä. Ainakin minulla on juuri nyt tosi mukavaa! Kohta pääsen sutimaan aivan mielettömän herkullisen värisiä uusia maaleja juuri sahattuun, puhtaaseen puuhun. Ja seuraavat poronsarvet kyllä onnistuvat!


6 kommenttia:

  1. Kannattaisiko irti oleviin sarviin laittaa joku takaosa keskellä, siihen sarvet kiinni ja seinään kiinnitys siitä takaosasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sen jonkun takaosan saisi huomaamattoman näköisesti kiinnitettyä, niin kyllä vain! Luulen kuitenkin, ettei sellaista palikkaa ole olemassakaan. Ajatus on kuitenkin, että sarvet näyttäisivät leijuvan ilmassa, irti seinästä. Kiinnityspalikat eivät koskaan ole nättejä. Etenkään, jos ne jäävät ihan keskelle kirkumaan olemassaoloaan.

      Liialliset seinäreiätkään eivät tietenkään ole mikään hyvä juttu, mutta kyllä ne sarvet taitavat irtonaisina näyttää paremmilta. Tuohon keskellehän voisi hahmotella vaikka peuran pään, mutta en semmoista halua ollenkaan. Tykkään vain sarvista, en päistä :)

      Poista
  2. Tekemällä oppii, tuumas jo vanhakansakin. Näinhän se taitaa olla :) tsemppiä sahailuihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain on! En eilen jaksanutkaan maalata uusia puuleluja. Pitää tänään ottaa tehtäväksi :)

      Poista
  3. Makee idea noi sarvet! :) Ja varmaan on aika käytännöllisetkin jos laittaa ne kiinni niin että niihin tosiaan saa vaikka pipon ja huivin tarvittaessa roikkumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, vanha postaus! Olen ihan unohtanut nämä sarvet! Tein niistä toisenkin, kivemman version, mutta ei ne sitten ikinä minnekään päätyneet :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!