keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ongelmainen ankka



Ankanvalmistuksen tekniset ongelmat kiinnostavat varmasti lukemattomia ihmisiä. Siksi omistan taas kerran uuden postauksen ongelmaiselle ankalle. Ja tiedättekö mitä! Minäpä ratkaisin ongelman! Melkein jo luovutin!


Ankan pyörien kanssa on ollut kovasti paljon ongelmia: ensimmäisenä kokeilin akseliksi kierretankoa, mutta luovuin ajatuksesta heti nähtyäni valmiin lopputuloksen. Tanko vaatii paikoillaan pysyäkseen mutterit, jotka ovat paitsi rumat myös vaaralliset pikku tenavalle, koska irtopalat saa aina pyöritettyä myös irti.


Oli selvää, että akselin tulisi olla puuta. Puuakseli liimataan lopuksi renkaisiin kiinni, eikä kiinnitykseen tarvita irto-osia. Rengaskokeilu numero kaksi epäonnistui oudolla tapaa: ankka vaappui kyllä menemään, mutta vain tietynlaisella alustalla. Tasaisella, liukkaalla laminaatilla sen renkaat eivät suostuneet pyörimään. Mitä mitä!

 
Arvelin kulkuongelman johtuvan joko vinosta akselista tai vääränlaisista puurenkaista. Akseli kiinnitetään suoraan renkaaseen niin, että ensin renkaaseen porataan reikä. Tässä ongelmana on se, että vapaalla kädellä porattu reikä on aina vähän vinkkura, mikä saa akselinkin menemään samassa suhteessa vinkkuraan. Kokeilepa porata vapaalla kädellä suora reikä; veikkaan, ettei onnistu! (Tätä varten on olemassa porateline, mutta en ole valmis maksamaan siinä yli 50 euroa.)


Ensimmäiset puurenkaat oli siis itse sorvattu puukalikasta. Ajattelin, että itse tehdyt puurenkaat eivät ehkä jostakin syystä pidä liukkaalla alustalla. Ostin eilen valmiita, säntillisen suoria puupalikoita ja kokeilin, olisiko vika ollut itse sorvatuissa renkaissa. Eikä vieläkään! Yhä vain ankka kulki pelkästään räsymaton päällä!


Olen ollut ankkojen takia tosi pahalla tuulella monta päivää, ja kolmas rengastyriminen sai minut melkein (paino sanalla "melkein") luopumaan ärsyttävistä vetoleluista. Soitin kriisipuhelun tutulle kirvesmiehelle, joka sanoi, että ankan pitäisi kyllä kulkea, vaikka akseli on hieman vinkkurassa poranreiän vuoksi, jos akselilla on vain tilaa pyöriä. Ja onhan sillä.


Sen. Pitäisi. Toimia. Mutta. Se. Ei. Toimi.


Pyöritin ankkaa käsissäni vimmaisen vihaisena, ihan varmana, etten koskaan ratkaisisi ongelmaa. Varmasti ongelma olisi jotakin ennenkuulumattoman epänormaalia. Joku sellainen asia, joka vaivaa vain minun ankkojani, mutta ei kenenkään muun. Sitten sen huomasin! Haha! Uskomatonta!


Hoksaatko?








Sen renkaat ovat liian pienet! Ne eivät yletä maahan! 


Olin ottanut renkaiden mitan niin, että kokeilin rengasta suoraan akselinreiän kohdalle. En ottanut huomioon sitä, että tein ankasta vaappuvan poraamalla reiän keskikohdasta sivuun. Akseli ei siis ole renkaan keskellä, ja kun rengas on ala-asennossa, se ei kosketa maata. Miten yksinkertaista! Miksi tämän huomaamiseen tarvittiin monta kokeilua ja monen monta päivää! Meni monta hyvää rengasta hukkaan!

 
Mitään konkreettista en saanut eilenkään aikaiseksi, mutta nyt, kun tämä ääliöongelma on selätetty, olen lähempänä valmista ankkaa kuin ikinä ennen. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että tekisi vallan mieli lurauttaa ankka-aiheinen runo.


(En kuitenkaan tee sitä. Joku roti tähänkin.)






Mikä voisikaan enää mennä pieleen? Voisinko tehdä seuraavista renkaista liian isot? Eiköhän rengaskokeilu numero neljä mene nyt jo nappiin. Ja ainahan on olemassa vaihtoehto Ö, kaupan valmiit renkaat. (Jotka muuten laitan bambille, koska pitkänhuiskea bambi ei kestä vaappumista.)


Yksi juttu ankassa on vielä korjattavana, ja tästä asiasta olen hieman katkera. Ostin ankan nokkaa varten tarvittavan oranssin maalin pienestä askartelukaupasta. Kerroin myyjälle, että olen tekemässä lastenlelua ja varmistin, että maali on myrkytöntä. On on, sanoi myyjä, ja sitten ostin putelin. Kotona alkoi vähän epäilyttää, kun vastaus tuli mistään tarkistamatta ja vähän sillä tavalla maalaa mitä maalaat, aivan sama -tyylisesti. Laitoin maalin ulkomaiselle valmistajalle viestiä, ja sieltähän tuli vastaus: maalia ei suositella lasten leluihin! Pikkuliikkeissä asioidessa sitä vähän niin kuin arvostaisi, että myyjällä olisi tietoa tuotteista, ja jos ei ole, asia varmistettaisiin. Onneksi jäin odottelemaan vastausta valmistajalta ja onneksi maalasin vain kahden ankan nokat. Toisen voin pitää vaikka itse ja toisesta voin hioa nokkamaalit pois.


Väärän tiedon vuoksi minä joudun taas kerran menemään maalikaupoille, ja nyt suuntaankin takaisin rautakauppaan. Edellisellä kerralla maaleja ostaessa rautakaupan myyjä ei ollut varma maalien myrkyttömyydestä, ja hän soitti valmistajalle asiasta varmistuakseen. Siinä vähän kesti odotellessa, mutta minä sain kunnollisen ja aivan varmasti varman vastauksen, ja nyt menenkin samaan paikkaan toistamiseen. Ensimmäisestä kaupasta jäi tosi huono maku, jälkimmäisestä loistava.


Siispä kolme buu-huutoa surkealle palvelulle! Ja kymmenen hurraa-, bravo- ja eläköön-huutoa asiantunteville ja hommaansa paneutuneille myyjille!


PS. Vastoin tapojani en ole vastaillut kommentteihin monena päivänä - teen sen kyllä ihan kohta. Elän niin tiiviisti ankkain onnistumisten ja vastoinkäymisten tahdissa, etten millään malta ryhtyä juuri nyt niin pitkäjännitteistä keskittymistä vaativaan työhön. Kaikki kommentit tietenkin luen, ja vieläpä moneen kertaan, joten suuret kiitokset kaikille, jotka viitsivät päiviäni ilahduttaa :)


8 kommenttia:

  1. Onneksi ongelma ratkesi ja ankat pääsevät jatkossa rullaamaan tasaisesti vaappuen. Tulipa tällekin ankkatarinalle onnellinen päätös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeei se vielä ole valmis! Uskon, että ankka rullaa tasaisesti vaappuen sitten, kun näen sen rullaavaan tasaisesti vaappuen. Ihan koko ajan tulee vastaan outoja ongelmia, joita en olisi osannut mitenkään odottaa. Varmasti on ankkakin miettinyt vielä jotain pääni menoksi. Se ei oikeasti ole niin kiltti ja herttainen kuin näyttää.

      Poista
  2. Oot sinä kyllä sinnikäs! :D Huippua, että jaksat työstää ja jalostaa. Lopussa se palkitsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinanraivolla olen päättänyt tehdä nämä ankat valmiiksi. Bambeja en uskalla vielä ajatella. Niitä ei ehkä voi tehdä vaappuviksi, kun ovat sen verran korkeita.

      Kuvittelen mielessäni hirvittävän valtavan ankka-armeijan, joka olohuoneen pöydällä säntillisessä rivissä tillittää kohti ja sanoo "äiti". Tuo mielessä jaksan pakertaa.

      Poista
  3. Hurraa huuto sitkeydelle - ja tietysti ankoille!

    VastaaPoista
  4. Onpas ollut ongelmallinen ankka, onneksi taas selvisit voittajana taistosta. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes!

      Tosin ajatuksen tasolla ongelman ratkaiseminen ei tällaisissa asioissa tarkoita ollenkaan sitä, että ongelma olisi ratkaistu. Käsitöihin liittyy aina yllätystekijä, joka ilmaantuu täysin nurkan takaa.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!