keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Mintunvihreää



Ensimmäiset elukat on nyt sudittu. Hamstraamastani lautakasasta sain sahattua yhdeksän elukkaa. Määrä on valitettavan vähäinen. Olisin halunnut sahata tosi paljon enemmän. Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että loput lautapalat olivat liian kapeita piirtämiini malleihin. Tiesittekö, että laudoissakin on eri leveyksiä? Kuka olisi koskaan voinut arvata.


Pääasia kuitenkin on, että uudet, ihanat maalipurkit on nyt saatu avattua. Hyvin harva asia elämässä on mukavampaa kuin uuden maalisävyn kokeilu ja puhtaan pensselin upottaminen koskemattomaan maalipurkkiin. Näin äkkiseltään ajateltuna ei tule yhtään sen mukavampaa asiaa mieleen.






Ehkä kapeammista laudoista voisi tehdä pienempiä elukoita, vaikka mobileksi? Toisaalta aivan hyvä, että mintunvihreää maalia ei kulu tolkuttomasti. Minulla kun on sitä varten jo aivan muunlaiset suunnitelmat valmiina. Kaapistakin löytyisi vanhoja kalustemaaleja, mutta niitä ei lastenleluihin voi käyttää; täytyy varautua siihen, että elukoita voi rauhassa maistella ja nuoleskella. Akryylimaalejakin löytyisi valmiina, mutta ne liukenevat veteen, ja koska kuolan, rään, muiden eritteiden ja puulelun kohtaaminen on oletusarvoisesti väistämätöntä, akryylit kannattaa jättää tällä kertaa väliin.


Vetolelujen pyörät ovat vielä tekemättä. Akseliksi laitan rautaisen kierretangon, että lelu kestäisi rajumpaakin kohtelua. Vaikka tietenkin näitä ankkoja ja bambeja tulee kohdella kauniisti ja hellyydellä, eikä rauta-akselille tule koskaan edes tarvetta.






Ensimmäinen maalipisaran kosketus puhdasta puuta vasten on koskettava kokemus. Mintunvihreä. Siinä se nyt on. Maalaan elukat vain yhteen kertaan, jolloin puunsyyt jäävät kauniisti näkyviin.









Ankat maalasin kermaan taittuvalla valkoisella, mutta sehän ei näistä kuvista mihinkään näy. Nokat ja renkaat maalaan oranssilla, bambin peräpäähän maalaan vaaleita pilkkuja. Jonkinlaiset silmätkin näille pitäisi taiteilla. 


Ainakin bambien kaulaan ajattelin laittaa kellon tai kulkusen. Ankan renkaista teen sellaiset epätasaisesti vaappuvat, bambi voisi ehkä kulkea tasaisemmin. Elukoiden etuosaan ruuvaan silmukkaruuvin, josta kiinnitän vetonarun. Ainakin ankkojen naru tulee olemaan oranssi. Mintunvihreille bambeille voisi sopia vaaleanpunainen.






Voi voi, nyt on kaikki ankat ja bambit sahattu, hiottu ja maalattu. Pitäisikö sitä lähteä hakemaan lisää sopivan kokoista lautaa? Montakohan vetolelua myyjäisiin pitäisi valmistaa? Onko yhdeksän liikaa vai liian vähän; mistä sen voisi arvata.

9 kommenttia:

  1. Ihania! Nuo menee varmasti hetkessä kaupaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Vielä tänäänkään en päässyt renkaita sahailemaan, mutta josko huomenna. Toivottavasti joulumessuilla on tosi paljon ihmisiä liikkeellä. Ja vieläpä sellaisia ihmisiä, joilla on tosi paljon rahaa ja tosi suuri tarve vedettäville ankoille ja bambeille.

      Poista
  2. Noi on kyllä niin suloisia, että luulenpa ton yhdeksän olevan ihan liian vähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilen tehdä nämä valmiiksi renkaineen kaikkineen ja katon sitten, rupianko tehtailemaan niitä lisää. Surullista olisi, jos valmis elukka olisikin sitten tosi ankean näköinen.

      Poista
  3. Ihanaa lukea sun vouhotusta uudesta sahasta :D saa hyvän mielen! Leluista tulee aivan upeita, kuinka maltat niitä myydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva viesti! Mie voisin vouhottaa enemmänkin, muttei viitsi kovin monta kertaa päivässä postata. Jos nyt postaisin, näyttäisin kuvan ankan oranssiksi maalatusta nokasta ja poron sarvista, jotka piirsin vanerille. En ole vielä niitä käyny sahaamassa. Sain tänään jonkun flunssanpoikasen, ja väsyttää niin vietävästi, että täytyy vähän lepuutella.

      Aivan säälittä maltan puulelut myydä; eihän meillä ole niille mitään käyttöä. Toivon että nämä menee kaupaksi, koska nyt olen sen vajaa 60 euroa maalien takia tappiolla :)

      Jos näitä jää myyntitapahtumasta yli, voin hyvin antaa niitä jouluina ja synttäreinä tutuille pikkulapsille lahjaksi. Jos niitä jää tosi paljon yli, mitä toivottavasti ei tapahdu, voisin jonkun yhden bambin tai ankan säästää koristeeksi :)

      Poista
  4. Eiköhän nuo kaupaksi käy jos hinta ei kauheen suolainen ole ;) Itse olen niin ihastunut puuvahojen käyttöön että ehdottomasti värjäisin sillä (osmo coloria oon käytellyt). Kuivuu tosi nopsaan ja ovat myrkyttömiä. -um-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinta on tässä varmasti ratkaiseva tekijä :) Jos jakaisin lelut ilmaiseksi, ne menisivät aivan varmasti kaikki. Jos pyydän yhden euron, halukkaiden joukko vähenee. Toisen euron kohdalla hinta vähenee yhä vain. Ehkä siellä minun haluamani hinnan kohdalla löytyy vielä joku, joka haluaa ankan tai bambin niin kovasti, että on valmis maksamaan :)

      Juuri kirjoitin uusimpaan postaukseen ajatuksia hinnoittelusta. Tässä täytyy käyttää jonkinmoista yliluonnollista hinnoittelukaavaa. Pelkät valmistuskustannukset eivät kerro oikein mitään. Esimerkiksi vanerikoruun menee todella vähän materiaaleja, mutta yksityiskohtaisen korun valmistaminen on aikaa vievää. Puuleluissa taas maalit maksoivat aika paljon, ja vaikka maalia varmasti jääkin yli, haluan tietysti saada omani takaisin.

      Katselin Kärkkäisellä puulelujen hintoja. Jos joku on valmis maksamaan reilusti 15 euroa tehdasvalmisteisesta puulelusta, voisiko se joku maksaa saman verran käsityöstä?

      Poista
    2. "Toisen euron kohdalla hinta vähenee yhä vain"

      Tähän oli tarkoitus kirjoittaa, että haluavien ottajien joukko vähenee yhä vain.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!