perjantai 28. marraskuuta 2014

Lähtökuopissa



Olin niin suunnitellut ja odottanut sitä hetkeä, kun kaikki on valmista ja pääsen hypistelemään uudenkarheita käsitöitä, kuvaamaan niitä ja hiljaksensa tyytyväisenä nyökyttelemään onnistunutta menestystäni. Aivan niin se ei mennyt, sillä vielä tälle päivälle on riittänyt poraamista, ruuvaamista, kaulanauhojen kiinnittämistä ja sen sellaista. Muutama tavara jäi nyt kesken, mutta ne ehtii lauantai-iltana tehdä, jos näyttää, että kauppa käy hyvin. Ainakin sain valmiiksi kaikista koruista erilaisia värivaihtoehtoja, mikä oli päätavoite. Loput saavat ollakin.


Miranol-maalin kanssa meinasi tulla hätä pöksyyn. Olen aikaisemmin kiukutellut maalista, jolla kestää peräti 16 tuntia kuivua. Miranolillapa kestääkin kokonainen vuorokausi. Onneksi korut olikin tarkoitus maalata vain toiselta puolelta. Meinasin unohtaa, että olin aikonut tehdä valkoisten ja vaneristen lisäksi myös mustia bambeja. Hätäpäissäni maalasin mustat bambit vasta eilen illalla. Tänään asettelin ne korulaatikoihin lastujen keskelle ja toivon, ettei kuivumisajan kanssa ole niin justiinsa. Jos lastut tarttuvat maaliin, niin se on sitten osa korun designia.






Heti sahan ostettuani ihastuin vanerissa sen vanerimaisuuteen. Meinasinkin, etten maalaisi koruja ollenkaan. Ajattelin aluksi, ettei ole mitään järkeä tehdä koruja vanerista, jos maalilla maalaa ne ei-vanerin näköisiksi. Mutta tämä välivaihtoehto on sittenkin ehkä kaikkein eniten mieleeni. Toinen puoli on kokonaan maalaamaton, ja sivuista näkyvät vanerin kauniit kerrokset.






Vielä aamulla lisäsin lamppuihin johtosarjat ja ruuvailin kiinni taustalevyt. Tässäkin meni yllättävän kauan aikaa, vaikka melkein kaikkien kappaleiden ruuvinreiät oli jo porattu valmiiksi. Jopa johtosarjan ottaminen muovipussista tuntui kestävän tuskallisen kauan, kun oli kauhea kiire.






Arvonta on muuten vielä auki kuuteen saakka! Varsinkin näistä seinälampuista on tullut hyvin jännittäviä hinta-arvioita.















Ja päivän yllätys! Tuttu kirvesmies oli yllätyksenä nakutellut ankkojen renkaat paikoilleen! Olin jo luovuttanut näiden suhteen, mutta näemmä sitkeät ankat taaplaavat perässäni jatkossakin. Naamojahan en tietenkään ehdi maalata, mutta eivätkö nämä ole aivan kivat näin? Silmukkaruuvitkin pääsivät tietenkin loppumaan, kun en osannut varata niitä enää ankoille. Uskon, että tähänkin vuorokauteen ilmestyy maagisella tavalla yksi tai kaksi ylimääräistä tuntia niin, että ehdin saada ruuvit ja vetonarut paikoilleen.


Ankkojen suhteen suunnitelmat menivät tuhat neljäsataa kertaa uusiksi. Turha miettiä alkuperäisiä haaveita; näistä tuli nyt tällaiset, ja aivan kivat ne ovat näinkin. Niillä ei ole naamaa, eivätkä ne vaapu, mutta vaappumisen suunnittelemiseen pitäisikin olla joku fysiikan alan asiantuntija. 


(Periaatteen tasolla minä kyllä tiedän, miten vaappuminen pitäisi saada toimimaan kunnolla, enkä yhä edelleenkään ole luovuttanut tämän asian suhteen. Joku päivä minä vielä teen ankan, joka vaappuu niin, ettei kukaan ikinä ennen.)






Eteisessä odottelee melkoinen määrä kannettavaa. Pari tuntia lähtöön, sitten pääsee täyttämään pöytää.






Jaan pöydän Pieniä hetkiä -bloggaajan kanssa. Olemme miettineet pöydän somistusta niin, että meillä olisi jotakin yhteistä ja jotakin erilaista. Pöytäkaverillani on suloisia virkattuja tavaroita, joita hän laittaa esille niin kuin herkkuja. Minä päätin jatkaa keittiöteemaa punaisella vaa'alla ja mintunvärisellä siivilällä (joka muuten on uusin kirppislöytö). Koska aika iso osa myymistäni tavaroista on eläimiä, on luonnollista, että keittiöteema yhdistyy navettateeman kanssa. Vaakaan ja siivilään voi laittaa höylälastuja, eläimiä ja ehkäpä vielä oikeita kananmunia, jos uskallan.






No niin! Pari tuntia aikaa! Kylläpä on jännittävää!


Muistakaahan vielä kuuteen saakka osallistua bambikorun arvontaan!


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihana! Mullakin jänskätti, mutta nyt vain väsyttää. Huomenna taas jänskättää! :)

      Poista
  2. Toivon sinulle hyvää myyntiä ja että kaikenkaikkiaan kokemus olisi myönteinen ja jatkoon kannustava!

    Tuo mustalla toiselta puolelta maalattu bambikoru = rakkaus <3 niin ihana se on. Tykkään tuosta toisen puolen puupinnalle jättämisestä, pidän puusta ja pidän mustasta, hyvä yhdistelmä. Rasia tekee korusta niin kauniin ja viimeistellyn kokonaisuuden.

    Terkuin Paula Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!

      Myynti tänä päivänä ei ollut hääppöinen, paljon verkkaampi kuin olisin isoilta käsityömessuilta odottanut. Mutta mukavaa oli silti. Oudolta tuntuu olla pöydän takana kaupittelemassa omia juttujaan. Sitä ajattelisi, että tavarat itsessään kaupittelisivat itsensä, mutta ehkä pitäisi olla vähän markkinamiehen vikaa, että kauppa kävisi kuumana ja ihmiset pysähtyisivät katsomaan tavaroita.

      Huominen vielä edessä! Ehkä huomenna tulee taas uudet ihmiset, joille tarjonta on vielä ennennäkemätöntä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!