sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivänä



Tänä vuonna lähetimme pojan kanssa papalle itse tehdyn kortin ja vaneriavaimenperän. Avaimenperän muoto on pojan piirtämä ja minun sahaama. 


Isänpäiväkortissa on kirjoitusvirhe, mutta sehän vain sopii päivän luonteeseen ja tekee kortista herkän sympaattisen.





Eilinen päivä oli täynnä hulinaa, ja tänään ollaan aivan rauhassa. Koirarassutkin väsähtivät eiliseen meteliin ja vipellykseen niin, että tuskin jaksavat tassuaan hetkauttaa.


Eiköhän laiteta elokuvaa pyörimään ja pidetä riipiäiset.


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Minä toivotan iloa loppuviikkoon! Aika kuluu aivan hurjaa tahtia!

      Poista
  2. riipiäiset, oulua ?
    Itsekin olen tehnyt kirjoitusvirheitä isänpäiväkorttiin, isäni oli aikoinaan suomen kielen opettaja ja lopputulos oli etten ole sen jälkeen yhtään korttia tehnyt hänelle.
    Nyt voi homman sopivasti ulkoistaa omalle jälkikasvulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riipiäiset, normaalisuomea. Tarkoittaa päivää kemujen jälkeen ja sitä, että syödään pienemmällä ja läheisemmällä kaveriporukalla herkkujen rippeet. Riipiäiset on kaikkien kemujen oleellinen vaihe.

      Omalle jälkikasvulle korttiasioiden ulkoistaminen on viisas asia. Jos ei oma mukelo suostu askartelemaan, voinee ehkä itse rustailla haparoivalla käsialalla. Ei tule sitten sanomista, jos menee joku kirjain vähän väärin.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!