sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kiva pieni tuunailu



Pilipalikaupoissa käyminen on hyvin, hyvin vaarallista. Kävin taas jokunen päivä sitten marketissa ihan oikeilla asioilla, tylsiä ja tarpeellisia muttereita hakemassa. Ensin eksyin kynttiläosastolle, sitten paperipuolelle. Yritän aina ennen kauppaan astumista ajatella, että nyt en kyllä, mutta sitten minä kuitenkin. 


Edellisvuosien jämäkynttilöitä on vielä jäljellä vaikka kuinka, enkä ehdi polttaa niitä samaa tahtia kuin ostelen uusia. Uuden, hienon kynttilän sytyttäminen ensimmäistä kertaa on todella paljon mukavampi kokemus kuin vanhan, lätsähtäneen kynttilän sytyttäminen tuhannetta kertaa. Vanhojen jämien oikein toivoo palavan mahdollisimman nopeasti loppuun, mutta uusia kynttilöitä suorastaan vaalii ja säästelee kaapin perällä.









Vanhat jämäkynttilät piiloutuvat kätevästi saviruukkujen sisään. Ostin kesällä kolme tavallista saviruukkua ja spreijasin ulkopinnat mustiksi. Ruukut komistavat eteistä rulokaapin päällä. 


Olen muuten tullut siihen vankkumattomaan lopputulokseen, että eteinen on paras mahdollinen paikka laittaa kynttilät ja leikkokukat esille. Meillä eteinen on keskellä kotia, ja sitä kautta kuljetaan muihin tiloihin. Eteisessä hienot jutut ovat mukavalla tavalla vastassa heti, kun astuu sisään ja joka kerta, kun siirtyy huoneesta toiseen.










Maalailin tänään olohuoneen vanhaa liitutaulusuiroa piiloon, mutta kovin nopeasti ehti tulla niin pimeä, ettei enää saa selvää, onko jälki tasaista ja peittävää vai ei. Meille tulee huomenna pitkän matkan vieraita, ja olisi mukava saada olohuone siihen kuntoon, että huonekalut voisi pukata takaisin seinien vierustoille. Jospa vain päättäisin, että yksi pohjamaali ja kaksi pintamaalikerrosta saa riittää. Ehkäpä pinta on aivan hyvä vielä huomisen päivänvalon aikaankin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!