maanantai 15. syyskuuta 2014

Vaatekaapin inventaario



Nyt on vaatehuone leväytetty nurinniskoin ja siivottu perinpohjaisesti! Putipuhtaaseen ja sotilaallisesti järjestettyyn vaatehuoneeseen ei tule heiteltyä tavaroita miten sattuu, mutta jos vain antaa pienelle epäjärjestykselle jalansijaa, on pian joka tavara vähän vinksallaan.


Mutta enääpä ei ole! Innostuin samalla siivotessa kuvailemaan koko vaatekaappini sisällön. Ensialkuun ajattelin, että jopa vain on kuvaaminen hauska ja hieno motivoija tylsälle työlle. Nopeastihan se kuvaaminenkin alkoi tuntua työltä, kun tavaraa vain riitti ja riitti.


Muutaman tunnin kuurauksen jäljiltä vaatehuoneeseen ilmestyi pari tyhjää hyllytasoa. Yhtään ylimääräistä rompetta ei koko tilasta enää löydy. Saa nähdä, kuinka pärjään vaatimattomalla karsitun kymmenen mustan mekon kokoelmallani.






Oikean alareunan kolmea laukkua lukuun ottamatta kaikki laukut on aikojen kuluessa hankittu kirppareilta. Yläreunan isot nahkalaukut käytin juuri suutarilla hihnojen korjauksessa, ja taas ne pelittävät. Kuvasta puuttuu kaksi rumaa kangaskassia, jotka eivät ole kuvaamisen väärtejä, mutta valitettavasti toisinaan hyvin tarpeellisia.







Ai niin. Nyt muistan, mitä se tyhjä hyllytila tarkoittaa. Kengät on vielä käsittelemättä ja laittamatta paikoilleen. Tästä puuttuu kangastossut, lenkkitossut ja kumisaappaat. Eli toisin sanoen kaikki sellaiset kengät, joilla pääsee juoksemaan ja pissattamaan koiria.


 


Jumppavaatekokoelma on maltillinen. En tykkää liikunnasta.






Neuleitakin on vain neljä. Oranssi, ohut neule on veljen vaimon tekemä, ja se on superlämmin. Yläreunan ruskea Mangon kirppisneule on myös loistava. Mustaa ja harmaata neuletta kehtaan pitää vain kotona tai julkisesti silloin, kun millään ei ole mitään väliä. Heittäisin pois, jos eivät olisi niin hyviä.






Neulemekkojakin on neljä. Toinen vasemmalta on Filippa K:n kirppisneule. Siinäkin on jotakin loistavaa villaa, joka tekee siitä ihanan lämpimän.





Mustia peruspaitoja on tosi paljon. Nämäkin kuuluvat sarjaan Vain jonkun alle tai sitten yksin kotona. Miksi ihmisparka ostaa niin paljon rumia vaatteita itselleen? Miksi eivät kaikki vaatteet voi olla hienoja? 


Heitin pois monta nyppääntynyttä tai muotonsa menettänyttä trikootoppia. Niitä voisi käydä ostamassa lisää tilalle.


Minussa on pientä juhlapukujen keräilijän vikaa, ja täytyy sanoa, että vaatehuoneen juhlapukurintamalla näyttää hyvältä. Äiti innostui ompelemaan erikoisempia juhlamekkoja niihin aikoihin, kun olin yläasteella. Ensimmäisen oikean prinsessaunelman äiti ompeli ysiluokan vappujuhlaan. Vappujuhlan sininen satiinimekko, vanhojen tanssien (joulukuusimainen) taftiunelma ja penkkareiden merirosvoteemamekko ovat kaikki tallessa lapsuudenkotonani. Mukanani olen raahannut sellaiset mekot, joita saatan kuvitella käyttäväni jossakin tilaisuudessa.






Marimekon kankaasta ommeltu, selästä avoin mekko on aivan ihana. Sen äiti teki valmistujaismekokseni tammikuussa 2013. Itse tekemäni silkkimekko kalpenee nöyrästi valmistujaismekon rinnalla. Valmistujaisten lisäksi käytin sinistä mekkoa ystävän häissä.






Kevään ylioppilasjuhliin pukeuduin myös äidin tekemään mekkoon. Piirsin valkoisen, pitkän mekon mallin itse, ja äiti toteutti visioni. Mekon vasemmalla puolen on yläreiteen saakka ulottuva halkio. Se oli veljeni mielestä säädytön, minusta oikein hyvä. Valkoinen mekko on nyt tasan kymmenen vuotta vanha, ja täytyy sanoa, että jos oikea tilaisuus sattuisi kohdilleen, voisin yhä vieläkin pukeutua tähän. 


Punainen mekko on muuten sama malli, mutta siitä jätettiin laskeutuva kaulus pois. Punaista mekkoa käytin niin kutsutuilla syksyn ylioppilasjuhlilla, jolloin me IB-nörtit saimme oikeat todistuksemme.


Ja takaisin maan pinnalle, arkivaatekokoelmaan.






Monta neuletakkia. Aina on kylmä. Rumimmat neuletakit lämmittävät parhaiten.








Mustien mekkojen määrä karsiutui siivotessa kymmeneen. Pari taitaa olla vaatekaupasta, yksi itse tehty ja loput kirpparilta.

 
Huomaakohan joku, jos laitan taas tuon superkivan paljettimekon tämänkin vuoden pikkujouluihin?



Värikkäistä arkimekoista harmaa pellavamekko, violetti kukkamekko ja rusehtava kukkamekko ovat itse tehtyjä. Loput kirpparilta.








Juhlavammista mekoista musta pallomekko ja vaaleanpunainen lehtikuvioinen mekko on ostettu valmiina, loput ovat itse ommeltuja.





Hameista pari joutui korjauskasaan. Keksin muuten ihan vasta, miten kehtaan pitää monta vuotta kaapissa lojunutta, ihanaa mutta täysin kohtuuttoman armotonta kynähametta! Mahtavaa, että sekin pääsee vihdoin käyttöön.






Pikkumekkoja on vain kolme? Näistäkin valkoinen on aika armoton, ja keskimmäisen voisin ehkä muuten vain karsia elämästäni. Vain yksi pikkumekko?





Kasa farkkuja. Mustia ja beigejä lukuun ottamatta kirpparilta kaikki.






Vajaamittaisiin pikkutakkeihin olen ihastunut aivan tyystin. Tuo vaaleanbeige neule ja pässin kiveksen lailla kimmeltävä musta takki ovat lemppareitani.





Vasemmalla oleva A-linjainen satiinijakku on itse tekemäni. Sille ei ole koskaan sattunut käyttöä. Vielä sen hetki koittaa.


Harmaa college-kankainen jakku toimittaa näillä keleillä useinkin takin virkaa.





Kauluspaitoja ja puseroita. Kahta kauluspaitaa lukuun ottamalta kaikki kirpparilta.






Lyhythihaisia paitoja. Yksi, pallokuvioinen näyttää olevan itse tekemäni. Loput varmaankin kirpparilta.





Vaatehuonetta siivotessa siirtelin tavaroita sinne ja tänne, toimivampiin paikkoihin. Huiviteline toimii todella huonosti vaatetangolla, ja nostin sen eteiseen. Jospa nyt tulisi useammin vaihdeltua huivia, eikä aina vain käytettyä sitä yhtä ja samaa.






Nyt on vaatekaappi niin säntillisessä järjestyksessä, ettei pitkään aikaan ennen! Tästä intoutuneena tekisikin mieleni siivota koko kodin kaapin ja komerot yksi kerrallaan. Ehkäpä jatkan keittiöstä!


2 kommenttia:

  1. Täällä myös mustien peruspaitojen keräilijä... Farkuissa myös pitäisi tehdä inventaario, kun aina tulee pidettyä vai niitä samoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenhän niitä mustia peruspaitoja niin kertyykään? Valkoisia en ole aikoihin ostanut (näytä niissä lihavalta), mutta silloin kun ostin, niiden luonnollinen poistuma oli lyhyt. Aina kaatui joku rasvainen kanakastike tai hapon lailla syöpyvä mustikkasoppa rinnuksille niin, että koko paita oli lopulta pakko heittää pois.

      Mustille paidoille ei koskaan käy mitään. Niiden käyttöikä ei ikinä tule päätökseen. Niitä ostaa samaa tahtia kuin valkoisia paitoja, mutta milloinkaan ne eivät vaatekaapista katoa.

      Aika karuahan tämä on, nyt kun sitä tulin ajatelleeksi.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!