maanantai 22. syyskuuta 2014

Työpiste seilaa



Tänään aamusella kipaisin sutimassa toivon mukaan viimeisen maalipinnan seinäkaappiin. Seinäkaapille ei vielä ole mielessä kunnollista paikkaa. Paikoilleen ruuvattavien taulujen ja hyllyjen paikkojen miettiminen on niin vaikeaa, kun pitää olla aivan varma, mihin tavaran aikoo jättää ennen kuin poraa.


Siirsin työpistettä olohuoneessa toiselle seinälle niin, että seinäkaapille vapautui yksi mahdollinen paikka työpöydän yläpuolelta. Nyt myös tietokone on mahdollisimman lähellä videotykkiä (joskin videotykin johdon ja tietokoneen keskusyksikön välillä on vielä 50 toivotonta senttiä välimatkaa, argh, argh). 


Sonyn reilu vuosi sitten ostettu rupuläppäri on niin surkea, että sillä emme ole kertaakaan pystyneet katsomaan kokonaista filminpätkää ilman, että kone tiltaa täysin. Nyt olisi jämerämpi kone tykin lähettyvillä, mutta totta ihmeessä tämänkin onnen tiellä on vielä monta estettä.






























Lentosuudelmin Manu toivottaa kaikille oikein ihanaa maanantaita!


4 kommenttia:

  1. Näyttää kivalta, ja tuo pöytä. Meillä oli aivan samalainen mökillä. Niin nostalgista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tuommoiset 60-luvun toimistokalustepöydät taitavat olla nyt enemmän tai vähemmän in! Kesällä sattui silmiin jossakin sisustuslehdessä juttu noista pöydistä ja niiden suunnittelijasta :)

      Pöydän päällä oleva pikkuhylly ei taaskaan päässyt paikoilleen. Jos pöydän ylle tulee nyt se maalaamani hammaslääkärin kaappi, jää pikkukaappiparka ilman paikkaa.

      Poista
  2. En kestä miten ihana Mauno!! <3 se näyttää pusuhuulinen ihan joltain sarjakuvahamolta :D niin ja muuten kivasti puhuttelevat toisiaan toi musta kaappi kirjoituspöytä. Heti tuli mieleen että sopisiko vielä paremmin vierekkäin jos kirjoituspöydän jalat olisi jotenkin erilaiset, niinkun samaa maailmaa tuon kaapin kanssa..mutta siis ei tietenkään noin krumeluurit. -AnuEe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun se on Manu! Minä ehdotin koiralle aikanaan nimeksi Maunoa, mutta se oli kuulemma jonkun sukulaisen kaltaisen ihmisen nimi, ja olisi ollut epäsopivaa nimetä koiran hänen kaimakseen.

      Meillä alkaa olla vähän ahdasta nyt, kun olen vähän näitä huonekaluja ehkä hamstrannut. Melkein jo voisi jostakin tavarasta luopua, mutta kun en millään raaskisi. Tuo tällä hetkellä pöydän päällä keikkuva 60-lukuinen pikkukaappikaan ei ole päässyt kaikkien näiden vuosien aikana edes seinälle asti, mutta en silti raaski siitä luopua! Haluan sen esille!

      Mulla ei haittaa, vaikka musta krumeluuri kaappi ja 60-luvun työpöytä on ihan eri paria. Itse tykkään siitä, että yhdistellään epäsopivia asioita toisiina :) Minun silmiin ne siis näyttää hyvältä juuri siksi, että eivät ole samaa paria.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!