torstai 11. syyskuuta 2014

Kirppiskankaasta juhlamekoksi



Taas onnisti! Facebookin kirppisryhmässä joku myi kaapin perukoilla lojunutta ompelusettiä: pari metriä harmaata vuorikangasta, piilovetoketju, pari rullaa lankaa ja kaksi metriä raakasilkkiä. 


Myyjällä oli ollut tarkoitus ommella kankaista mekko, mutta ostos oli jäänyt lojumaan koskemattomana kangaskaupan muovipussiin. Minä maksoin koko setistä järkyttävän alhaisen hinnan, kympin. En nyt löytänyt silkin hintoja mistään, mutta veikkaisin, että raakasilkki maksaa kolmisenkymppiä metri. Kympillä saisin kangaskaupasta ostettua ehkä vetoketjun ja yhden lankarullan. Huippu kauppa siis! Myyjä pääsi turhasta hyllyntäytteestä eroon ja minä sain ihan mahtavan, täysin kattavan juhlamekon ompelupaketin. Hurraa! Hurraa!


En ole ikinä ommellut silkistä mitään, ja olen niin peruspihi, etten kokeilumielessä raaskisi silkkiä ostaakaan. Nyt kun sopiva tilaisuus suorastaan hopeatarjottimella kannettiin eteeni, uskallauduin ompelemaan tätä vähän fiinimpääkin kangasta. Lueskelin etukäteen silkin ompelusta vinkkejä: oikein hienoa silkkiä täytyy ommella suorastaan silkkihansikkain. Tylsynyt tai liian paksu neula saa kuulemma kankaan repeilemään. Joidenkin mielestä parasta on käyttää pallokärkistä, joustaville kankaille tarkoitettua neulaa. Silkin pariksi pitäisi myös valita silkkilanka, koska tekokuitulangan ympäriltä silkki kuluu pois ajan myötä. Lisäksi löysin vinkkejä siitä, kuinka ompeleen alle pitäisi laittaa silkkipaperi tai tukikangas.


Parhaimman vinkin löysin keskustelupalstalta, jossa sanottiin, että raakasilkkiä voi ommella kuin mitä tahansa muuta kangasta. Hyvä neuvo! Tähän tartuin! Saa nähdä, alkaako mekko ajan myötä osoittaa mieltä, kun tällä tapaa raa'asti ohitin kaikki vaikeat ja vaivalloiset silkin ompelemista koskevat neuvot.



 



Uudesta ompeluprojektista innostuneena lähetin keskeneräisestä työstä kuvat parille tutulle. Molemmat luulivat, että kyseessä on sama malli kuin jossakin aiemmin ompelemassani mekossa (ilmeisesti tässä). Mutta eihän se ole samanlainen ollenkaan! Aivan eri kaava, aivan eri. 


Myönnän, että ompelemani mekot ovat aina enemmän tai vähemmän samantyylisiä, mutta minä vain niin kovasti tykkään tästä mallista, jossa on kotelomekon yläosa ja rennompi alaosa. Tämän mekon mallin valitsin siksi, että sen kangasmäärä vastasi mahdollisimman tarkasti olemassa olevan kankaan määrää. Olisi ollut harmillista, jos kangasta olisi turhaan jäänyt vaikkapa 40 sentin pätkä. Tai no alkuperäiseen malliin olisi kuulunut puolipitkät hihat, mutta päätin sittenkin jättää ne pois. Hihaton mekko on jotenkin käytännöllisempi ja vähemmän pönäkkä. Valmisohjeessa ei ollut myöskään vuorta, mutta minä lisäsin sen omaan mekkooni.









Nyt on niin fiini mekko, että täytyy odotella, koska kohdalle sattuu ensimmäiset tarpeeksi fiinit pippalot. Olen kyllä sen verran kärsimätön, että mitään Linnan juhlia en viitsi alkaa odotella. Viikonlopun kesänlopettajaisaiheiset grillipippalot ovat liian alhaiset juhlat ylevälle mekolleni, mutta eiköhän tämä viimeistään pikkujouluissa saada käyttöön!


12 kommenttia:

  1. Kylläpä olet taitava!! Minä kyllä niin ihailen tuollaista osaamista.Kaunis mekko kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Tulin tästä tosi hyvälle tuulelle :)

      Tämmöisten perusmekkojen ompeleminen on oikeasti tosi simppeliä hommaa. Teen ihan valmiskaavoista, eikä se ole homma eikä mikään seurata ohjeita. Enemmänkin tarvitaan säntillisyyttä, että jäljestä tulee siisti. Ja kun on ommellut muutaman mekon ja tehnyt kaikki mahdolliset virheet, osaa seuraavalla kerralla jo vähän ennakoida ja tarkistaa yksi ommel kerrallaan, miten saumat kohdistuvat.

      Sitä pääsee vähemmällä, kun ennakoi kaikki mahdolliset tyrimistavat :)

      Poista
    2. Niinhän se on, että harjoittelemalla taidot karttuu ja virheistä oppii. Muistan kun ompelin ensimmäiselle lapselle innoissaan collegepukua....No tulipa tehtyä :D Joskus mietin, että juuri tuollaset perusmekot (esim liivimekot tms) vois olla sellasia joita vois lapsille vaikka tehdä, mutta niin ne vaan jää tekemättä. Kiitos mukavasta blogista.Joka päivä käyn kurkkaamassa täällä :)

      Poista
    3. Liivimekkoja on kiva ommella, mutta pikkupojalle onkin ihan eri. Mitä pojalle ommellaan?

      Kiitos tosi kivasta kommentista! :)

      Poista
  2. Kävipä mieletön tuuri kankaiden kanssa ja toi mekko ihan älyttömän hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvä tuuri! Ihan mahtavia nuo Facebookin kirppisryhmät!

      Mikähän kangas seuraavaksi sattuu vastaan :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!