lauantai 27. syyskuuta 2014

Illalla



Siivousinspiraatio lakkasi kesken esivalmistelujen, ja varsinainen ponnistelu jää siten huomiselle. Tänään on ollut niin tuulinen päivä, etten viitsinyt viedä mattoja ja peittoja parvekkeelle vihurin vietäviksi.


Tavarat on nosteltu lattioilta pois imurin ja mopin tieltä. Raivausvaihe on siivoamisessa pahin. Se on siis onneksi takana.






Nostin vasta maalatun peilioven ja pupukaapin olohuoneen kapean pöydän päälle pois jaloista. Tuossa ne ovat mahdollisimman vähän tiellä, ja siinä ne saavat odottaa, kunnes pääsevät joskus oikeille paikoilleen. 






Perjantaina parturoimme piskit. Ne ovat taas siistejä ja hienoja. Manu näyttää minusta nyt nulipäältä. Sen trimmaaminen on muutenkin niin ikävää ja aikaa vievää puuhaa, että päätimme, että jatkossa Manulta voisi trimmata pelkän rehottavan pään.


Elmolle sen sijaan sopii kokonaan lyhyeksi vedetty turkki. 







 



Oulussa on tänä viikonloppuna antiikkimarkkinat, joilla minäkin kävin tuhlaamassa suorastaan ruokottoman määrän rahaa, vaikka ei todellakaan pitänyt. Ihastelin monia lasiastioita, vanhoja leluja, nimikoituja pellava- ja puuvillatekstiilejä sekä alpakka-aterimia, joissa oli myös nimikoinnit. Lakanoiden, pyyhkeiden ja vieläpä aterimien nimikoiminen on minusta hulvattoman hauskaa. Ajatella, että kävisin ostamassa Prismasta haarukoita ja veitsiä ja veisin ne kultasepälle, että niihin kaikkiin saataisiin kaiverrettua omat nimikirjaimeni ikiajoiksi. Sitten me kaikki lappaisimme puuroa naamaan lusikoilla, joissa on vain minun kirjaimeni. Illalla menisimme nukkumaan markettilakanoilla, joihin niihinkin olisin nyplännyt oman nimeni.


Lakanoita ja pellavapyyhkeitä harkitsin pitkään, mutta olin vähän kranttu ja jätin ne ostamatta. Sen sijaan ostin mielestäni ihanan joululahjan, vanhoja rahoja ja pikkuisen vielä pientä tilpehööriäkin.


Kiikutin mukanani sinistä arvoitusmaljakkoa ja kysyin kolmen antiikkikauppiaan mielipiteen. En tainnut tulla yhtään hullua hurskaammaksi: kaksi ensimmäistä kauppiasta sanoi, että maljakko ei missään tapauksessa ole kotimaista lasia. Ehkä ruotsalaista tai tanskalaista. Kolmannen mielestä maljakko oli 99 prosentin todennäköisyydellä kotimainen, luultavasti Kumelaa. Kenenkään mielestä maljakko ei ollut kovin arvokas, muutaman kympin vain. Alkuperä ei tästä selvinnyt, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli surkeaa kuultavaa sille, joka odotti kuulevansa vahvistuksen Lanttuleikkurin erinomaiselle teorialle siitä, että maljakko liittyy vuoden 1952 olympialaisiin ja on valmistettu hyvän mielen lahjaksi paikoillanne valmiit hep -miehille, jotka eivät oikein koskaan ole elämässään pärjänneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että minun on tyytyminen kolmen asiantuntijan antamaan kaiken kattavaan ja aukottomaan näkemykseen: maljakko joko on kotimainen tai sitten se ei ole kotimainen.


Lisäsin blogiin pari päivää sitten Luetuimmat-palkin, joka näkyy tuossa oikeassa reunassa. Seuraan kyllä blogin kävijämääriä, mutta suosituimmat tekstit ovat olleet minulle hämärän peitossa. Ykkössijalla keikkuu näköjään tällä hetkellä postaus Vaihtoehtosisustajan Oulu, jossa esittelen oululaisia lempparikirppareita niistä tekemieni löytöjen pohjalta. Viidennellä sijalla näyttää olevan viimevuotisen joulukalenterin huopakranssi-postaus. Joko siellä on joulu mielessä? Kyllähän se kohta täytyy jo alkaa valmistautua. Minä olen ostanut tänä vuonna joululahjoja ripotellen, ja muutama  pieni käsityöideakin on jo mielessä.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se on :) Vielä kun saataisi se seinälle!

      Poista
  2. Harmi, ettei sinisen maljakon arvoitus ratkennut! Olen odottanut maljakon kuulumisia. No, ainakin se on kotimainen tai sitten se ei ole kotimainen. Sinun pitäisi mennä sen kanssa Antiikkia, antiikkia -ohjelmaan! (Vieläkö sitä tehdään?)

    Tyylikkäitä koiria. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiva, kun saisi maljakosta ihan oikeasti tarkat tiedot! Antiikkia, antiikkia -ohjelmaa varmaankin tehdään vielä. Tai ainakin me katsoimme Areenasta kesällä muutaman jakson :)

      Elmo se osaa olla tyylikäs!

      Poista
  3. Minä taisin löytää blogiisi noiden ihanien joulukalenteriluukkujen myötä. Ihania olivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö! No onpa kiva! Kohta tulee jo vuosi täyteen!

      Olisi kiva tehdä taas jonkinmoinen joulukalenteri. Jos vaikka keksisi semmoisia ihan pieniä luukkuja, joista on vain vähän vaivaa :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!