torstai 28. elokuuta 2014

Räpsyjä ja vilauksia ullakon aarteista




Miksi panttasinkaan uuden linssin ostoa näin kovin pitkään? Uusi maailma aukenee silmieni edessä. Tätä valovoiman määrää. Nämä mahdollisuudet. Pystyn kuvaamaan jopa hämärän laskiessa ilman jalustaa ja salamaa (aivan kuin niitä nyt ikinä käyttäisinkään). Käsittämätöntä.


Pystyn ottamaan iltakuvia jopa tummanpuhuvasta makuuhuoneesta. 











Ullakkoreissulta on monen monta mukaan tarttunutta juttua vielä esittelemättä. Otin mukaani kaksi puulootaa, toisen vanerisen ja toisen tämmöisen vankasta puusta tehdyn. Vaneriloota on jo kuurattu ja otettu käyttöön, mutta oikeasta puusta nikkaroitu loota odottelee vielä eteisessä jatkotoimenpiteitä. Sen pohjalle on joskus aikoinaan hajonnut lasipullollinen tervaa. Tai ainakin haluan ajatella, että se on tervaa. Mikähän soodan tupsuttelu tämmöiseen tahraan auttaisi? Onneksi vain pohja on tahriintunut, ja muut puuosat ovat hyvännäköiset.


Kuvasta ei oikein saa käsitystä lootan koosta: tämä on niin jättimäinen laatikko, että sinne voisi sulloa vaikka kaikki pojan pehmolelut.






Ullakolta kannettu kirjahylly on saanut taas lisää täytettä ajelehtivista kirjoista ja lehdistä.







Kesäkukatkin jaksavat vielä sinnitellä. Kätevää, kun joka päivä sataa: ei tarvitse jatkuvasti olla kastelemassa kukkia.






Rulokaapin päälle on kertynyt melkoinen kokoelma erilaisia koriste-esineitä. Etualalla näkyy ullakolta pelastamiani lääkärinvälineitä, joista ehkä olisi aiheellista ottaa esittävämpiäkin kuvia. Rautaisessa kippitelineessä on viisi pientä lasipulloa. Pullojen vieressä on injektioruiskut, joiden runko on metallia ja pullo lasia. Viimeisessä hengenhädässä antaisin kenenkään pistää minua ei-kertakäyttöisellä ruiskulla. Mikä ajatus!








Aika paljonhan noita ullakkotavaroita tuli hamstrattua, mutta olen niistä vain enemmän kuin iloinen. Yhden setin sekalaisia vanhoja hammaslääkärin pakkauksia ja mitä lie tavaraa myin eräässä netin retroryhmässä, ja huutokisa nosti hinnan vieläpä varsin hyväksi. Huutokaupan päätyttyä vaihdoin ostajan kanssa muutaman sanan, ja kävi ilmi, että työkseen korusepän töitä tekevä ihminen oli ennenkin ostanut vanhoja hammaslääkärin tarvikkeita. Kuulemma esimerkiksi poranterät ovat käypää käyttötavaraa tarkassa käsityössä. Ja minä kun olin heittää terät roskiin ja kuvittelin, että lootilla oli pelkkä esteettinen arvo. 


Vielä näidenkin pienten vilautusten jälkeen riittää ullakkoaarteita esiteltäväksi hamaan tulevaisuuteen. Ullakonsiivoustalkoissa törmäsin aivan vieraaseen ihmiseen, joka löysi jemmaamani kasan ja halusi lainata siitä yhtä tiettyä tavaraa omiin projekteihinsa. Lainasin romppeet, mutta jäin heti harmittelemaan, josko kyseessä olikin huijausyritys. Eipä ollutkaan! Sovimme tavaroiden noudosta, ja eilispäivänä hain jemmakasani takaisin ehommassa kunnossa kuin olin ne alkujaan nähnyt.


Tällä hetkellä jemmakasa odottelee vielä auton peräkontissa; sekin haluaa tietää, kuka sen jatkokäsittelee.


Miksi eivät puulootien pohjalle hajonneet tervapullot puhdistautu itsekseen, kuluneet huonekalujen maalipinnat ehostaudu pelkästä ajatuksesta ja seinille porattavat hyllyt ole paikoillaan. Nämä ovat näitä elämän suuria kysymyksiä, joihin ei ehkä koskaan saada vastausta.


10 kommenttia:

  1. Oi, noista lääkärintarvikkeista ja ruiskuista haluan ehdottomasti nähdä tarkempia kuvia! :) Kankaasta olen saanut tervaa irroitettua öljyllä, ihan perus rypsiöljyllä. Toimisikohan puuhunkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinkin postauksen seuraavana päivänä! En ole vieläkään kokeillut tehdä puulaatikolle mitään. Se vaikuttaa niin vaivalloiselta projektilta. Mutta kiitos vinkistä! Kokeilen ensimmäisenä rypsiöljyä.

      Poista
  2. Kyllä onkin tullut hyviä kuvia. Jos olisivat salamalla kuvattuja, tunnelma olisi tiessään. Hyvä ostos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuttu ammattilaisvalokuvaaja sanoi, että tuon linssin hinta-laatu-suhde on huikea (ja kamerajutuissahan täytyy aina ottaa huomioon hinta-laatu-suhde, koska ammattilaiskäyttöön tarkoitettujen tarvikkeiden hinnat hipovat pilviä, eikä sinne asti ole tarkoitus mennäkään). Kuulemma hinta on niin matala siksi, että tuota linssiä valmistetaan niin järjettömiä määriä.

      Poista
  3. Jollakin terävällä lastalla rapsuttaa pahimmat pois ja loput hioa karhealla hiekkapaperilla? En tiiä, kuhan ehottelin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekkapaperi on vaihtoehto numero kaksi! Ensimmäisenä kokeilen jo vinkattua rypsiöljyä, vaikka en kyllä usko, että se kaikkea tervaa poistaa.

      Poista
  4. mää oon niin kade sun ullakkoreissun aarteilles,että oikeen pahaa tekee! :D ja ajatus siitä,että jotain aarteita olis kadonnut kaatopaikan syövereihin, saa mut entistä huonovointisemmaks! ihanaa,kun ihmiset näkee vanhoissa tavaroissa sen "kauneuden". ite kun oon kans aika fiksaanutunut kaikkiin vanhoihin "romuihin" :) ukkokin on ihan kyllästyny mun hamstraamisiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :) Mulla pitäis olla joku valtava näyttelyvitriini, johon saisin tunkea kaikki tosi hienot tavarat, joilla ei ole enää käyttöarvoa. Nuo lääkeruiskut ja lasipurkit laittaisin sinne ensimmäisenä.

      Poista
  5. No jopa olet melkoisia aarteita löytänyt! Ja tuo 50mm linssi on kyllä hinta-laatusuhteessaan ihan huikea tapaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Linssi oli kyllä hyvä ostos, vaikka aika sokkona sen hankinkin. Ehkä seuraavaksi voisi sitten miettiä salamaa. Ja makrolinssiä!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!