keskiviikko 6. elokuuta 2014

Matkaan!



Viime viikonloppuna vietimme miehen kanssa pitkää viikonloppua vuokramökillä. Päätimme lähdöstä vasta edeltävänä päivänä, ja olimme onnekkaita, kun löysimme vielä vapaan mökin kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta.


Mökkeily on suorastaan paras mahdollinen lomanviettotapa, ja vuokramökkien myötä on mukava kiertää Suomea ja tutustua paikkoihin, joissa ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Nyt ajelimme puolentoista tunnin matkan Pudasjärven Iinattijärvelle, porojen keskuuteen. Matkaa kertyi vain reilu sata kilometriä, mutta maisemat olivat aivan toisenmoiset kuin  tasaisen tympeässä Oulussa.







Manulle pitkä automatka oli elämän toinen kokemus, mökkireissu ensimmäinen. Pentu nukkui tyytyväisenä koko automatkan. Elmolle mökkielämä on jo aivan tuttua, ja se lähteekin aina mielellään mukaan. Melkein kaikissa lomakuvissa Elmolla on päällään tuo ihastuttavan onnellinen ja yksinkertainen ilme. Se tietää, että kivaa on tiedossa.










Vuokramökki oli pieni ja soma. Sauna oli erillisessä ulkorakennuksessa, huussikin pihamallia. Tykkään kovasti tämänkaltaisista "sisustamattomista" mökeistä, joissa tavarat ja huonekalut ovat rennon erityylisiä. Jos minulla olisi oma mökki, en varmasti sisustaisi sitä millään tavalla. Itse asiassa mökkiä netistä etsiessä kaikki liian uudet, vasta rempatut ja täydellisesti varustellut kakkoskodit rajautuvat automaattisesti haun ulkopuolelle. Ihan tyhmää mennä mökille, jos ei siellä eletä vähän eri tavalla ja alkeellisemmin kuin normaalisti.


(Sähköt ovat silti ihan kivat, että saa valot päälle. Sisävessakin on kyllä ihan hyvä juttu.)













Säät olivat suotuisat ja vesi kuin linnunmaitoa (melkein). Lämmitimme puusaunaa tuntitolkulla joka päivä ja ramppasimme järven ja saunan väliä. Saunaan olisi kyllä saanut letkulla juomakelpoista vettä, mutta me kannoimme sen ämpärillä järvestä. Saunaveden kantamisen ja saunan lämmittämisen kuuluukin olla pikkuisen pidemmän kaavan rituaali.






















Koirat saivat pihamaalla jyystettäväksi hienot, isot luut. Manun kuono kaipasi syömisen jälkeen pientä pyyhintää.















Manu-rassua seikkailuntäyteiset mökkipäivät väsyttivät niin, että se kellahti kumoon hyvissä ajoin ennen illallista. Aamullahan se oli jo ensimmäisenä valmiina heräämään heti kukonlaulun aikaan niin kuin kunnon koiran kuuluu.


Jos mökin vuokraaminen ei olisi niin sikakallista, köröttelisimme kyllä useamminkin vähän sinne ja tänne kesän viettoon. Voisin hyvin kuvitella joskus omistavani alkeellisen mökin pienen matkan päästä oikeasta kodista. Muuttaisin sinne aina kesäksi asumaan ja leikkisin, etten koskaan enää palaisi.


6 kommenttia:

  1. IHana mökkiviikonloppu teillä. Meidän mökki on juurikin sellainen "ei siis mitään hienouksia"-mökki. Nyt sentäs sähköt löytyy mutta vesi tulee sisään kantamalla, vessa on pihalla itikoiden seurana jne. Nykyään ne toisenlaiset "mökit" on hienompia kuin meidän oma koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkeily on kyllä mahtavaa! Minusta ehdottomasti parhaita mökkejä ovatkin sellaiset omaa elämäänsä elävät ressukkaiset. Eihän siinä ole mitään saunomisen tunnelmaakaan, jos menee sähkösaunaan ja suihkuttelee sitten uudenkarheassa, mustavalkoisessa kylpyhuoneessa.

      Poista
  2. Monet nykyajan mökeistä ovat pikemminkin huviloita. Minäkin tykkään tietyistä mukavuuksista, mutta kyllä mökillä saa sitä erilaista puuhaakin olla, kuten vedenkantoa, polttopuidentekoa ja tiskivesien lämmittelyä. Siitä saa vastapainoa työelämälle ja tietokoneen ääressä istumiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne on, mutta eikö siitä puutu se mökkeilyn perimmäinen viehätys? Sähköt ja sisävessa ovat ihan kiva juttu, mutta muuten mökillä on kyllä mukava tehdä aivan erilaisia juttuja kuin kotosalla. Ruuan laittaminen ja käsin tiskaaminenkin ovat mökillä suorastaan kokemuksia :) Kerran kyllä olimme sellaisella vuokramökillä, jossa oli tiskari. En minä kyllä sitäkään pahakseni pannut, mutta jos itse suunnittelisin mökin, tuskin laittaisin sinne tiskaria.

      Poista
  3. Hei vaan! Ihania koiruleita teillä! Minkä rotuisia ne on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Jopas minä näköjään vastaan hitaanlaisesti kommentteihin! Tähän pitää heti tulla muutos ja parannus!

      Meidän koirat on sekarotuisia: 3-vuotias Elmo on helmikuun lopussa syntyneen Manun isä.

      Elmon isä oli kääpiöpinseri, emässä puolestaan on coton de tulearia, lhaso apsoa ja villakoiraa.

      Manun äidissä eli Elmon puolisossa Essessä on cockerspanielia ja villakoiraa.

      Elmon ja Essen pennuissa on siis melkoisen monta eri rotua! Villakoiria on ainoa, jota tulee molempien puolelta. Elmossa on minusta tosi paljon kääpiöpinseriä, mutta suurin osa pennuista on enemmän villakoira-cockerin tyyppisiä kuin pinseriä muistuttavia. Parille pennulle taisi tulla elmomainen karva. Manu ja moni muu pentu ovat tulleet enemmän äitiinsä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!