keskiviikko 27. elokuuta 2014

Linssi- ja tietokoneostoksilla



Kyllästyin lopullisesti puolisentoista vuotta sitten ostamaani romuläjäläppäriin, josta on ollut vain ja ainostaan harmia, ja kävin tänään vähän elektroniikkaostoksilla. Inhoan kaikenlaisten tietoteknisten vermeiden ostamista, koska ostopäätöksen eteen pitäisi nähdä hirveä vaiva, ja laitteista pitäisi olla todella paljon tietoa, että tietäisi saavansa juuri sellaisen vempeleen kuin tarvitsee. Ja kun sitten lopulta saa ostettua jonkin pömpelin, ei se näy missään muualla kuin lompakon köyhyytenä. Siinä missä uutta, tuoretta leikkokukkapuskaa saattaa hehkuttaa vaikka Facebookissa, ei uudesta tietokoneen käyttöjärjestelmästä riitä samalla tavalla kerrottavaa. "Hei, katsokaa minun uutta Linuxiani!". Jotenkin siihen on kovin vaikea samaistua. Siinä on jotakin niin kovin teennäistä.


Mies uusi oman pöytäkoneensa tuossa vuosi takaperin, ja ylijäänyt vanha keskusyksikkö on siitä lähtien köllötellyt kaapin perukoilla. Olin vallan kokonaan unohtanut sen olemassaolon, mutta kun työhommien takia yksi pöytäkone ei enää riittänyt kahdelle ihmiselle, eikä omasta läppäristä ollut yhtään mihinkään (se romu!!), alkoi muisti palautua verrattain nopeasti. Niinpä lompsin suoraan liikkeeseen ja ostin sen näytön, joka oli paitsi parhaimman näköinen (kriteeri numero yksi) ja jonka hinta oli kohtuullinen (eli halpa). Samalla ostin ergonomisentuntuisen näppäimistön ja hiiren.



Ja kun sitä on kerran päässyt shoppailun makuun! Uusi kameran linssi on ollut pitkään ostoslistalla, mutta en kerta kaikkiaan ole saanut sitä ostettua. Kynnys lähteä kauppaan on ollut kovin korkea, kun ei ole ollenkaan viitsinyt tehdä taustatyötä. Jos nyt tavallinen tallaaja voikin ostaa tietokoneen näytön hinnan ja ulkonäön perusteella, on linssin hankkiminen vähän mutkikkaampaa. Minulla oli oma kameran runko mukana, ja samalla reissulla, kun hain näytön, putkahdin kameraliikkeessä kokeilemassa paria linssiä. Ihan mahtava, kun saa oikeasti kunnollisia kommentteja ja kunnollista opastusta asiantuntevalta myyjältä. 



(Oikeastaan kokeilin jo kodinkoneliikkeessä yhtä linssiä, mutta koska myyjä oli vielä enemmän pihalla kamera-asioista kuin minä, ja koska kaupassa ei ollut muita linssejä kuin se yksi ainoa ja koska sekin oli ihan huono, ei tuota ensimmäistä shoppailuyritystä kannata edes mainita.)







Ostin objektiivin Oulun Kuvasta, pienestä keskustan putiikista, pelkästään periaatesyistä. Yritän aivan tarkoituksella välttää isoja jättimarketteja sekä siksi, että pieniäkin liikkeitä täytyy muistaa tukea että siksi, että palvelu isoissa liikkeissä on usein aivan käsittämättömän ala-arvoista. Hermoja särkevän surkean romuläppärin takuun kanssa on nyt tapeltu vuoden verran ison liikkeen kanssa, enkä todellakaan koskaan enää tule ostamaan tuosta liikkeestä yhtään mitään. Se nyt vaan on tyhmää.



Linssi oli pikkuliikkeessä parikymppiä kalliimpi, MUTTA ekstrana takuuaika on peräti kolme vuotta. Canonin oma takuu on vain yhden vuoden verran, ja sen isotkin liikkeet tarjoavat. En kyllä usko, että objektiivi voisi mitenkään itsekseen hajota, mutta onhan tuo nyt kuitenkin mukava plussa. Jos ei muuten raaski maksaa samasta tuotteesta vähän enempää, voi ajatella, että sillä hinnalla saa kolme kertaa pidemmän takuuajan.








Uutta on myös kameralaukku! Hieno ja ennen kaikkea käytännöllinen. Olen aika huolettomasti roikotellut kameraani milloin minkäkin laukun pohjalla, mutta tästä päivästä lähtien asiaan tulee muutos. Oikea kameralaukku on niin hyvin pehmustettu ja niin sopivan kokoinen, ettei kamera pääse siellä hölskymään, mikä on tietenkin aika oleellista sen kannalta, että kamera ja linssit pysyisivät ehjinä ja hyväkuntoisina.







Uudesta linssistä perinpohjaisesti innostuneena näpsäilin muutamia kuvia sieltä täältä. Alempi kuva ei olisi onnistunut vanhalla linssilläni; tämä uusi linssi on selvästi edellistä valovoimaisempi. Valovoimaisuus ei taida selittää sitä, että ikkunaa vasten otetusta kuvasta tuli näin valoisa (yleensä vastavaloon otetut kuvat ovat mustia, paitsi jos tietää mitä tekee). Tämä pitäisi nyt jotenkin analysoida järkiperäisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että uuden linssin ja minun liipaisinsormeni yhteistyö on nyt saumatonta. Kröh.







Lopuksi vielä kuva siitä uudesta näytöstä! Näyttö on minusta oikein hieno, siis niin hieno kuin nyt joku tekninen verme voi ylipäänsä olla. Myyjä sanoi, että reunojen ohuudesta voi päätellä, onko näyttö uudempaa vai vanhempaa mallia. Tässä on nyt sitten oikein ohuet ja hienostuneet reunat.







Vanhaan keskusyksikköön piti ladata uusi käyttöjärjestelmä, ja sen myötä minusta tuli nyt Linux-ihmisiä. Kauas unholaan jääkööt tuhannet taistot uskomattoman surkean Windows 8:n kanssa! Sen kanssa ei ihmisen kannata alkaa pelata. Järki lähtee, mielenterveys vankkuu. Uusi kone on muutoin aivan käyttökuntoinen, mutta joku verkkokortti siitä puuttuu (VOI HUOH!) ennen kuin sillä voi päästä nettiin asti näpyttelemään. Tietokoneasiat ovat kyllä aivan loputon suo. Mutta kuinka mahtavaa onkaan käyttää konetta, joka oikeasti toimii niin kuin sen kuuluukin! Hip hip hurraa!



Ai niin. Ompelukonepöytä tosiaan kiittää. Läppärihän ei ole tarvinnut mitään pysyvää työpistettä, mutta toisin on nyt tämän pöytäkoneen kanssa. Hei hei ompelukoneet. Tervetuloa keskusyksikkö ja tuhat uutta johtoa keskelle olohuonetta.



4 kommenttia:

  1. Hyvä ostos ja on muuten hieno kassikin! :D
    Käy tutustumassa uuteen blogiini... ehkä muistat mut Jutta nimellä paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No terve terve ja onnea uudelle blogille!

      Kassi on minustakin superhieno. Se oli minusta kauhian kallis, mutta onneksi ostin sen, enkä sellaista perinteistä, ankeaa kameralaukkua. Kyllähän tuota tulee kuitenkin kannettua koko ajan mukana, ja laukku se on siinä missä joku "oikeakin" laukku.

      Poista
  2. Oi, mä niin inhoan sitä kun ikkunaa vasten ei saa otettua hyviä kuvia! Tuollainen hankinta ois kyllä aiheellinen. En kyllä itekään tietäis yhtään, mistä edes aloittaa sopivan linssin etsimistä, joten asiantunteva palvelu liikkeessä ois supertärkeää. Me ei tykätä käydä täällä paikallisessa Rautiassa, kun siellä ei kukaan myyjä tunnu tietävän mistään mitään. Ihme hommaa! Onneksi täällä on toinen hyvä rautakauppa, jossa käy mielellään silläkin uhalla, että menettää ne plussapisteet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä rasittavaa! Jotakin verhoja tai ikkunalaudalla olevaa tavaraa on aivan mahdotonta kuvata.

      Tietämättömät myyjät on myös rasittavia. Turha mennä liikkeeseen, jos saisi paremmin tietoa netistä hakemalla. Ja miksi mennä myyjän puheille, jos jaksaisi itse googlettaa.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!