maanantai 23. kesäkuuta 2014

Päivän lintu



Läheisellä lenkkipolulla on vilinää. Pikkulinnut alkavat poistua pesistään, ja metsä oikein kuhisee elämää.


Lenkkipolun varrella näkyy usein avuttomia linnunpoikasia istuksimassa ja tuumailemassa maailmanmenoa. Ensimmäisellä kerralla, kun en osannut odottaa metsässä olevan linnunpoikasia, sai irti ollut Manu-peto yhden poikasen hampaisiinsa. Koira meni aivan villiksi. Se luuli lintua vinkuleluksi, meni leikkiasentoon ja tarttui poikaseen uudestaan ja uudestaan. Manu oli niin vikkelä uuden leikin keksittyään, etten saanut sitä kiinni. Koira jätti linnun rauhaan vasta, kun juoksin itse pois ja puun taakse piiloon.


Tutuilla lintujen pesimäalueilla ei siis koiria voi pitää tähän aikaan vuodesta vapaana, etteivät ne pääse lintuja riepottelemaan. Itse innostuin lähimetsän pikkulintusadosta niin, että olen monena päivänä käynyt kurkkimassa niiden puuhia. Luonto, pikkulinnut ja sen sellaiset asiat kiinnostavat minua vain erittäin vähäisesti, mutta näiden vauvanpoikasten myötä olen kiinnostunut luontokuvauksesta. Ihan mahtavaa, kun saa napattua teknisesti hienon kuvan jostakin luontokohteesta! Lintujen kanssa on myös oivallista harjoitella elävän mallin kuvausta.


Nämä uudet, vasta kuoriutuneet tirriäiset ovat niin hölmöjä, että antavat tulla aivan lähelle. Siinä on aikaa zoomailla ja valita oikeita kameran säätöjä.






Ylemmässä kuvassa on lähimetsän räkättirastas. Se makoili keskellä polkua alttiina ihan kaikille mahdollisille maailman vaaroille. Yritin tömpsötellä maata, huhuilla ja viheltää, että lintu ymmärtäisi siirtyä syrjään. Se vain tuijotti vihaisesti.


Räkättirastaan kuvaamisesta innostuttuani päätin, että yrittäisin kuvata joka päivä jonkin uuden linnun tai muun eläimen. Heittelimme Manun kanssa kotipihalla palloa, kun raihnainen varis lensi pihakeinun päälle seuraamaan touhujamme. Vein koiran sisälle, hain kameran mukaani ja siinä se vielä istui! Luulin sitä ensin varisvanhukseksi, mutta vasta linssin läpi kuvia koneella selattuani huomasin, että rinnan höyhenpeite on pehmeän untuvainen. Ehkäpä se onkin vasta poikanen.


Varis pysyi niin kauan paikoillaan, että sain siitä napsittua kuvia aivan sydämeni kyllyydestä. Puoli tuntia vierähti varista tuijotellessa ihan huomaamatta, ja kotialbumini sai 117 lisäystä variksesta. Uusi harrastukseni on lyömätön.













Mikähän on seuraava tirppa, johon törmään? Olen niin urvelo, etten löydä lintuja metsästä, jos ne eivät ole avuttomia poikasia, jotka makoilevat keskellä polkua. Kamera ei myöskään ole kovin kummoinen, joten lähelle täytyy päästä, että pystyy kuvaamaan. Toivottavasti törmään tänään johonkin ihan eri lintuun!


10 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia...varsinkin tuosta poikasesta..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Molemmat linnut oli vielä poikasia :) Taisit tarkoittaa varista; minustakin se on aika symppis otus, kun ihan läheltä katsoo.

      Poista
  2. Täällä on koko kevät seurattu räkättirastaspariskunnan menoa. Ensin rakennettiin täyttä päätä pesää, joka on takapihassa keittiönikkunamme takana. Sen verran ylhäälle rakensivat ettei pesään ole suoranaista näköyhteyttä, mutta kova meno siellä on ollut. Ja pariskunta on pitänyt tiiviisti huolta siitä ettei pesää ole päässyt häiritsemään muut linnut tai oravat. Muutama viikko takaperin huomasin maassa pikkuruisen räkättirastaan. Lentoharjoitukset ovat siis jo alkaneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävin taas siinä lähimetsässä, enkä nyt nähnyt yhtään maassa hyppelevää tipua. Ehkä ovat jo oppineet piiloutumaan pusikkoon? Sen sijaan löysin uuden kuolleen räkättirastaan poikasen. Eilen sitä ei vielä ollut. Joku oli sen syönyt, sisälmykset olivat vielä aivan veriset ja punaiset. Kolmas tuolla pienellä polulla näkemäni räkättirastaan poikanen oli tämä. Vauvat ovat vielä varomattomia, ja luonto korjaa niitä rankalla kädellä.

      Poista
  3. Heippa. Sain aivan huikeen idiksen tuosta sun olkkaripostauksesta. Oon pitkään pohtinut mitä tehdä olohuoneen maton kanssa, koiraherran kanssa matto kaipaa sillon tällön pesua ja isoa mattoa en saa varsinkaan talviaikaan pestyä joten suuntana pesula. (ja iso lasku,joten matto makaa siellä aina x-aikaa,kuten nytkin 2 kappaletta ollut siellä monta kuukautta...) niin,siis se idis :) eli kaksi räsymattoa vierekkäin ! Miks en ollu aiemmin tajunnut!! Töiden jälkeen äitini mattovaraston kautta kotiin ja avot :)
    Pidän blogistasi ja värikkäästä sisustustyylistäsi kovasti, tuunailuja joihin uskaltaa tarttua vaikken niin tuunailijasielu olekaan.
    Kiva kun pidät blogia,seurailen vaikken kommentoikaan. Jospa alkaisin?
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Ensin luulin, että sieltä tulee joku aivan nerokkaan ennenkuulumaton älynväläys! Mutta niinhän se on, että pienet keksinnöt ovat kaikista parhaita!

      Meilläkin oli ennen olkkarissa semmoinen iso, ei pesukoneeseen mahtuva matto. Manun takiahan sen sai rullata aika rivakkaan varastoon, ja tilalle laitoin räsymattoja juurikin siksi, että niitä voi pestä tosi usein ja kapeat matot mahtuvat pesukoneeseen. Jos niitä ei voisi jatkuvasti pestä, meillä ei todellakaan voisi vielä olla mattoja lattioilla. Matolle pissaaminen on Manun suurinta huvia. Yhtenäkään aamuna en ole ehtinyt Manua juosta pihalle, ennen kuin Manu jo jollekin matolle lorottaa.

      Kiitos tosi paljon mukavasta kommentista ja kauniista kehuista :) Ala ihmeessä kommentoimaan ahkerasti! Mulla itsellä nykyään aina viipyy kommentteihin vastaaminen monta päivää, kun haluan vastata ajan kanssa ja ajatuksella. Eipä siitä ole kukaan valittanut; toivottavasti vastauksia ei sentään henkeä pidätellen odoteta :)

      Poista
  4. Lintujen seuraaminen on parasta terapiaa, vaikkei terapian tarpeessa olisikaan. Hienoja kuvia olet varislapsosesta ottanut, jään odottamaan lisää lintukuviasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tänään yritin käydä kuvaamassa jotakin uutta lintua, mutta sellaiset pikkutsirpat on aivan liian vikkeliä mulle. Liian vikkeliä ja arkoja; en pääse ollenkaan niin lähelle kuin pitäisi. Kyllä nämä avuttomat poikaset, pullasorsat ja pulut taitaa olla nyt minun juttu.

      Niistä linnuista en saanu yhtään hyvää kuvaa tänään (paitsi yhdestä kuolleesta), mutta kuvasinkin tänään kasveja ja puita. Niitä on helpompi kuvata. Eivät turhaan hötkyile. Saa mennä niin lähelle kuin haluaa, ja ihan rauhassa etsiä oikeat säädöt kamerasta.

      Poista
  5. Variksen poikasia kuvatessa kannataa varoa emoa, ne nimittäin puolustaa kovasti ja hyökkäävät myös ihmisten ja koirien kimppuun. Ihme kun tuolla kerta ei ollut emoa paikalla. Kaveri ei päässyt pariin viikkon olemaan omalla pihallaan kun varis hyökkäsi aina kimppuun, joutui sateenvarjon avulla menemään äkkiä ovelta autoon :D
    Mutta hienoja kuvia kyllä, räksän poikaset on ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä pihalla ollut muuta kuin tämä yksi vaakku! Olisin kyllä kipittänyt karkuun vikkelästi, jos siihen olisi joku vihainen emo sekaantunut.

      Olen monena päivänä yrittänyt kuvata eri lintuja, mutta edes pulut eivät onnistu! Tänään näin pari kuovia, ja pääsin ehkä 450 metrin päähän, kun ne näkivät minut ja lehahtivat karkuun 13 kilometrin päähän.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!