perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kaikki käytännöllinen on aina tosi rumaa



Jos saisin sisustaa ihan niin kuin tykkäisin, sisustaisin tosi nätisti. Ostaisin valtavan määrän kauniita, värillisiä lasimaljakoita, kippoja ja kuppeja, ja asettelisin ne hienosti vain niitä varten varatuille hyllyille. Sohvilla olisi tosi, tosi paljon toinen toistaan kauniimpia sohvatyynyjä säntillisessä rivissä.


No mutta sehän ei ole mahdollista. Kotona tarvitaan paljon käytännöllisiä asioita, jotka eivät ole maljakoita tai tyynyjä. Käytännölliset asiat ovat aina rumia. Ja kun ryhtyy järjestelemään kotiinsa jotakin käytännölliseltä kannalta järkevää, tulee tehneeksi tosi monia rumia sisustusratkaisuja.


Esimerkkinä olohuoneemme upea viihdekeskus. Miehen edellisessä asunnossa palvellut videotykki alkaa olla jo aika vanha, mutta peruspiheinä kitupiikkeinä emme raaski ostaa uutta. Vanha videotykki pitää maailmanlopun meteliä päällä ollessaan, eivätkä sen tehot riitä siihen, että kuva näkyisi, jos sisällä on kirkasta.





Tämmöisestä olohuoneen tyylistä tykkäisin:





Mutta tämmöistä meillä nyt on. Videotykin vuoksi vaaditaan monenlaista kompromissia. Vanhassa talossa ei tietenkään ole sähköpistoketta siellä päinkään, missä pitäisi. Niinpä sähkö tuodaan videotykille ja kaapin päällä tosi somasti lepuuttelevan läppärin luokse kahden (!) jatkoroikan avulla talon perimmäisestä takanurkasta. Huooooh. Siellä toisessa peränurkassa, jossa siis on pistoke, ovat myös kaiuttimet. Kaiuttimia varten kulkee toinen kilometrin mittainen johto läppäriltä peränurkkaan.


Tämmöisiä johto- ja tekniikka-aiheisia sisustusongelmia ei millään jaksaisi miettiä. Ei ihme, että videotykin käyttökuntoon saattamisessa meni meillä reilu vuosi. 






Kokeilin vaihteeksi tuoda pojan huoneen räsymatot olohuoneeseen. Huomatkaa, että Manu-poika loikoilee sohvalla. Ensin se oppi hyppäämään sohvalle. Tällä viikolla se oppi hyppäämään myös sängylle. "Oma paikka, Manu! Mene sinä yksin lattialle nukkumaan, kun me muut Elmo mukaan lukien lepäilemme tässä sängyllä." Jostakin syystä Manu kyseenalaistaa sohvalle ja sängylle hyppimistä koskevat sääntömme, eikä piittaa niistä vähääkään. Jostakin syystä se suunnitelma, jonka mukaan Elmo, joka on pennusta saakka saanut nukkua sängyllä, ei saisikaan nukkua sängyllä enää sitten, kun Manu osaa itse hypätä tarpeeksi korkealle, ei toimikaan.






Videotykin vuoksi olohuoneen isolle ikkunalle piti ostaa pimennysverhot. Parvekeikkunalla oli jo pimentävä rullakaihdin, mutta toinen ikkuna oli niin iso, ettei rullakaihtimissa riittänyt leveys. Turkoosit, joko käyttämättömät tai muuten uudenveroiset pimennysverhot ostimme tietysti Tori.fin kautta. Saimme ne puoleen hintaan siitä, mitä uudet pimennysverhot kaupassa maksavat. Kitsing!








Kartellin valaisin täytyy tietysti nostaa pois tieltä, kun tykin laittaa päälle. Onneksi se sentään näyttää kivalta lattiallakin.


6 kommenttia:

  1. Itsekin sisustaisin toisin jos voittaisin lotossa. Toki tykkään kovasti kodistamme mutta niitä "tämän tekisin toisin" kohtia piisaa. Monesti suunnittelemme ja haaveilemme mieheini kanssa millaista meillä olisi jos olisi muutaki kuin tyhjä lompakko.
    Ihanaa juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä voittaisin lotossa, asuisin vanhassa puutalossa, jolla on iso piha. Kaikki tylsät remontit, kuten putkiin, sähköihin, kattoon ja salaojiin liittyvät asiat teettäisin ulkopuolisella. Itse sitten maalaisin, tapetoisin ja tekisin kaikkea tosi tärkeää :)

      Poista
  2. Meillä on enää vähän uutena ostettuja huonekaluja talossa, mutta osa on säilynyt ihan vain käytännöllisyytensä vuoksi. Esimerkiksi tv-taso on Ikean lasiovellinen, kun ei oikein tahdo olla tarjolla vanhaa lasiovista, jossa olisi tilaa kaiken maailman dvd soittimille ja vahvistimille (jotka muutoinkin on itselleni turhia, mutta eipä yksin asuta täälläkään). Ehkä vielä joskus, muorina sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekniikka on niin törkeän näköistä. Olen pahoillani, että joudut omistamaan vahvistimen ja dvd-soittimen :(

      Poista
  3. Juu ja jos lastaa sohvan täyteen tyynyjä, on ne heti jonkun tiellä eli kasassa lattialla. Kaikki elektroniikka on tosi rumaa, johtuukohan se siitä, että niitä suunnittelevat miehet? Kaiuttimet voisivat olla paljon näkyvämpiä ja miksi nykyteknologian aikana ylipäätään on johtoja? Ne ovat aina viriteltyinä vikapaikkoihin. Voi olla, että jos asuisin yksin, minulla ei edes olisi televisiota videoita yms, mutta kun meitä nyt täällä asustaa neljä, on kaiketi vain tehtävä kompromisseja...
    Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja jos on sohvalla tosi paljon tyynyjä, miehet menee ihan hämilleen. "Mihin voi istua? Ei mahdu!" Tietenkin niitä tyynyjä on tarkoitus siirrellä ja ottaa osa syliin rutistuksiin! Mikä idea on sohvatyynyissä, joita on niin vähän, että nököttävät siellä täällä sohvan kulmilla niin, ettei niihin koskaan tarvitse koskeakaan.

      Johdot on kyllä hirveitä, aivan hirveitä. Meilläkin on tuo olohuone nyt yhtä johtoviidakkoa.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!