maanantai 2. kesäkuuta 2014

Iloisia asioita


Kesäkuu! Vuosi on puolessa välissä. Jouluun on nyt yhtä paljon matkaa kuin edeltäneeseen uuteenvuoteenkin. Vielä hetken aikaa nautiskellaan valoisista päivistä, sitten alkaa vuorokausi lyhentyä.


Olen tosi laiska arkistoimaan abstrakteja asioita loogisesti. Niinpä kaikki tietokoneelta löytyvät valokuvani ovat vuosien ajalta mikä missäkin, mutta tänä vuonna olen siirtynyt ehdottoman järkiperäiseen arkistointitekniikkaan. Pääkansion nimi on 2014, alakansiot on nimetty kuukausittain. Niiden sisällä on vielä yksittäisiä kansioita, jos on sattunut tapahtumaan jotakin oikein erityistä, nimeämisen ja oman kansion ansaitsevaa.


Toukokuun kansioon en koskaan enää tule lisäämään yhtään kuvaa. Näin uuden kuukauden kynnyksellä pääsin siirtämään ensimmäiset kuvat putipuhtaaseen lokeroon, kesäkuun alle. Kun kesäkuun kansion avaa, näkee pikkukuvina kaikenlaista hirvittävän söpöä ja mukavaa: on valoa, on värejä, on koiranpentua, on mansikoita. Voisiko parempaa ollakaan?






Tuoreet mansikat maksoivat kaupassa saman verran kuin tomaatit. Mansikat saivat Manunkin hännän vipattamaan.


Baarinurkkauskin otti taas tänään pienen askeleen eteenpäin; nojatuolit noudettiin vihdoin! (Ostaja oli varma, että saa paikan päällä tingittyä jo sovitusta hinnasta 20 euroa alennusta ja saapui mukanaan 20 euroa liian vähän rahaa. En tinkinyt. Oli kiusallista.) Nojatuoleista vapaa olohuone tuntuu hirvittävän avaralta ja tyhjältä. Entisen sanomalehtiseinän varalle minulla on yhtä ja toista mielessä, mutta liitutaulukaistaleen haluaisin säilyttää. Se on niin kätevä erinäisiä listoja kirjoittaessa. 


Perjantaina meille pyllähti kokonainen poppoo yllätysvieraita, ja täytyi nopeasti suorittaa hätäsiivous. Olin siis tällä viikolla juuri alkanut käydä kaappeja ja komeroita perinpohjaisesti läpi, ja joka paikassa oli aivan valtavasti tavaraa. Aika moni siivouskohta tuli lopulta tehtyä, mutta korjaa-sarakkeesta sai vetää yli yhden ainoan kohdan.






Nyt on myös monta kivaa, nättiä ja pientä käsityötä kesken. Surumieliset Pieliset ovat olleet ennätyspitkään työlistalla, mutta ei se haittaa. Taidan alkaa tykätä tästä työtavasta, jossa yhtä asiaa nyplätään hetken aikaa ja sitten siirrytään seuraavaan työhön. Monta juttua kesken yhtä aikaa. Valmis työ ei koskaan ole niin kiva kuin keskeneräinen, käsillä oleva.









Minuun iski myös hillitön hinku neuloa tai virkata. Kävin ostamassa uusia, kivoja lankoja. En keksinyt, mitä olisin voinut tehdä, joten aloin neuloa tiskirättiä. Neulottu tiskirätti on kaikista maailman käsitöistä turhanpäiväisin ja siksi sympaattisin;  langan hinnalla ostaisi kaupasta vaikka kuinka monta rättiä, ja neulomiseen menee niin monta tuntia, että voisi kuvitella näpertävänsä tärkeämpääkin työtä. Mutta että itse neulottu, sievä bambuinen tiskirätti keittiössä. Kyllä meidän sitten kelpaa.







Oikein mukavaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Niin kesän värejä ja tunnelmia siellä.

    VastaaPoista
  2. Aijai, kyllä sitä minkämoista ostajaa löytyykin :) tuli mieleen ainakin kerta, jossa painotin ota tasaraha mukaan ja mukana oli kaikkea muuta, eikä kauppa sitten onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, onpa rasittavaa! Tinkiminen on ihan ookoo, jos tekee sen etukäteen. Ei enää sitten, jos on jo kaupat sovittu tiettyyn hintaan, ja jonossa odottaa monta muutakin ostajaehdokasta, jotka olisivat valmiit maksamaan täyden hinnan.

      Poista
  3. Aika outo tuolihakija....tosi hyvä, ettet tinkinyt!!!
    Mukavaa kesäkuuta sinullekin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ottanut tiukan linjan periaatteekseni. Etukäteen tingitään, ei enää jälkikäteen.

      Mukavia hellepäiviä!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!