keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ihanan tyhjää!



Kaappitila on ihmeellinen asia: sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Kirja- ja lehtikasat, kangaspinot, epämääräiset paperiläjät ja kylppärin purnukat eivät koko tässä asunnossa asumisen aikana ole tuntuneet löytäneen paikkaansa. Maailmankatsomukseni mukaisesti kaappitilaa ei oikeasti voi olla liian vähän: on vain liikaa tavaraa tai tavarat on järjestelty huonosti.


Mutta nyt raivausoperaatio on alkanut! Kaappi kerrallaan karsin liiat tavarat, järjestelen jokaisen komeronperukan ja teen tilaa säilytettäville asioille. Operaatio on massiivinen: kun pääättää siirtää yhden tavaran toiseen paikkaan, täytyy ensin siivota se toinen paikka. Ja jotta toisen paikan tavaralle löydetään järkevämpi paikka, täytyy käydä käsiksi kolmanteen paikkaan.


Ensimmäisenä otin käsittelyyn kylpyhuoneen vieressä olevan kaapin, jossa meillä on säilytetty talvikenkiä, urheilukamppeita, työkaluja ja maaleja. Työkalut ja maalit saavat jäädä paikoilleen, mutta talvikengät joutavat varastoon ja urheilukamppeet löysivät uuden paikan eteisen arkkumaisesta kenkälaatikosta. Nyt vapautui ihanan paljon hyllytilaa kylpyhuoneen purnukoille ja pyykinpesuaineille sekä jopa askartelutarvikkeille ja kangaspinoille. 


Kun nyt paikat yksi, kaksi ja kolme on koluttu, on aika iskeä itse paholaisenpesään, häkkivarastoon. Muutosta saakka häkkivarasto on toiminut täydellisenä kaatopaikkana, eikä sinne ole ihmisellä ollut asiaa. Nyt asiaan tulee muutos: ylimääräinen rompe lähtee kiertoon ja jäljelle jäävät tavarat varastoidaan järkevästi. Täytyy käydä ostamassa talvivaatteille henkarinaulakko, jotta vaatteet on helpompi nähdä ja laatikoiden määrää pystytään vähän vähentämään.


Kaikki hyvä ja perusteellinen muutos alkaa kaapeista, ja kun kaapit ovat kunnossa, on mukava tuoda muutosta sisustukseenkin. Sanomalehtiseinää emme kauaa jaksaneet katsella, ja eilen aloinkin irrotella liisteröityjä lehtiä varovaisesti. Nehän irtosivat todella hienosti! Osa papereista lähti nuin vain, mutta osaa kastelin hieman mikrokuituliinalla. Jos olisin ollut todella varovainen ja tarkka, olisin saanut kaikki paperit ehjinä alas (niissä siis on hienoja, vanhoja mainoksia, jotka haluan säilyttää), mutta uudistuksesta innostuneena en malttanut olla kovin hienotunteinen.









Jännitin etukäteen, kestääkö liisteröityjen papereiden alla oleva maalipinta papereiden repimistä. Sehän kesti! Papereiden liimaamiseen kului iäisyys, mutta niiden poistaminen oli varsin sutjakkaa hommaa. Mustetahroja seinään vielä jäi, mutta ne lähtevät kyllä pesemällä.










Mahtavaa katsella paljasta seinäpintaa pitkästä aikaa! Nojatuolit on jo varattu, ja ne noudetaan piakkoin. Biotakankin jo irrotin seinästä, vaikka sille ei edes ole ostajaa tiedossa. Biotakkojen elinkaari näyttää olleen hyvin lyhyt ja kiihkeä: muutama vuosi sitten niitä oli joka torpassa, mutta nyt ne eivät enää kelpaa kenellekään. Ehkä pitäisi odottaa, että ne tulevat takaisin muotiin niin kuin Nokian vanhat puhelimet


4 kommenttia:

  1. Kovasti ilme muuttuikin...rauhottui...jos vertaa tuossa sivussa olevaan kuvan. Tykkäsin kyllä tuostakin seinästä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin rauhoittui. Sanomalehtitapetointi oli ihan kiva, mutta nyt on taas kiva katsella puhdasta seinää :)

      Poista
  2. Tosi iso muutos tapahtui jo tuon seinän myötä. Onneksi poisto sujui noin sutjakasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan jännä kokeilla tapetoimistakin. Onneksi tosiaan maalit eivät revenneet alta, eikä tarvitse alkaa maalaamaan seinää uudelleen.

      Sutjakka kokeilu siis: näpsäkästi tapetit seiniin ja sitäkin näpsäkämmin pois :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!