torstai 3. huhtikuuta 2014

Pennut 6 viikkoa



Aika rientää luvattoman nopeasti! Pennut täyttivät keskiviikkona kuusi viikkoa, ja meidän pentu muuttaa kotiin jo ensi tiistaina. Tiistaina hoidetaan pennut viimeisen kerran, käytetään ne eläinlääkärin tarkastuksessa ja lähetetään vähä kerrallaan maailmalle. Meille ja emon emännän sukulaisille pennut lähtevät jo alkuviikosta, vieraammille vasta loppuviikosta.


Nämä kuvat on otettu maanantaina, kun pennut olivat kahta päivää vaille kuusiviikkoisia. Vauhtia oli taas tullut hurjasti lisää viikon takaiseen. Kaikille pennuille onneksi jo maistuu kiinteät ruuat, mutta mieluiten ne taitaisivat lutkutella maitoa. Esse on tästä toista mieltä: se imettää pentuja enää pakon vuoksi pari kertaa päivässä, luultavasti pelkästään itsekkäistä syistä, silloinkin seisaaltaan. Pattiin sitä selvästi ottaa, ja se murisee imettäessään. Esse on hirvittävän säyseä koira, ja mielikuva Essestä murisemassa ja imettämässä on mielestäni hulvaton. 


Painoa pennuilla on nyt noin pari kiloa. Ne ovat todella seurankipeitä, uteliaita ja leikkisiä.






Meidän Elmo Kakkosella on vielä vaikeuksia monenlaisissa elämän perustoimissa. Tässä vikistään ja pungerretaan.






Maanantaina veimme pennut ensimmäistä kertaa pihalle. Ne olivat aivan ihmeissään, ja järjetön vikinä ja vinkuna alkoi heti, kun ulko-ovi aukaistiin. Uteliaisuus voitti pian kaikki muut paitsi Kaapon, joka järkyttyneenä uikutti koko ulkoilun ajan.






Pimu ei meinannut uskaltaa kävellä terassin laudoituksella.





 Popi otti ihan rennosti.








Kaapo vaikuttaa näissä kuvissa urhealta vahtikoiralta, mutta oikeasti sillä oli hätä koko ajan. Takana näköjään meidän pentu pyllistelee. Se päätti käyttää myös ulkoiluajan onnellisesti kakkimiseen.






Essekin muuttui ihan toisenmoiseksi, kun päästiin pihalle. Esse tuntuu olevan pentuihin jo tosi kyrsiintynyt, mutta pihalla se alkoi tunnollisesti paimentaa hajaantuvaa laumaa kasaan. Esse myös intoutui leikkiin: se juoksi vimmattua vauhtia pentujen vierestä ja meni kutsuvaan leikkiasentoon. Pennut toljottivat vierestä, eivät vielä osaa sen kummemmin käyttäytyä.








 Voi voi! Siellä joku kömmähti.







Sisällä annettiin matokuuri, kylvetettin pennut ja otettiin kuusiviikkoiskuvat. Popilla on ihastuttava, surumielinen ilme.















Sini poseerasi hienosti.








Ja Kaapolla oli taas hirveän vaikeaa. Kaapo on kyllä ressukka. Pitäisikö meidän ottaa sekin omaksi?





















Pimu oli tosi utelias. Pennut eivät vielä yhtään osaa itse varoa, ja uhkarohkeimmat olivat jatkuvasti pudota sohvannurkalta lattialle. (Jotkut kyllä putosivatkin.)


















Meidän pentu on käsittämättömän rauhallinen. Sitä ei kiinnosta mikään ympärillä tapahtuva. Se vain nukkuu ja nukkuu ja nukkuu. Siitä on vaikea saada hyviä kuvia.









Peppi seurasi tarkasti kameran touhuja ja ääniä.


















Pentujen yhteiskuvaus sujui taas paremmin kuin viimeksi. Viime viikolla pennut eivät vielä ymmärtäneet seurata kameran takaa tulevia merkkiääniä. Nyt ne olivat kehittyneet sen verran, että merkkiääniä ei enää voinut antaa: vinkulelu sai ne kaikki nanosekunnissa niin villeiksi, että ne lähtivät päätä pahkaa talsimaan eteenpäin. Edessähän oli tietysti sohvan kulma ja pudotus lattialle, joten merkkiäänistä oli pakko luopua.


















Näin komea pentue meillä on! Harmi, että tämä kuuden poppoo pitää nyt hajottaa. Kyllä siinä vielä haikeus iskee, vaikka yksi pennuista meille muuttaakin. Kaksi pennuista muuttaa ihan vieraisiin, netin kautta löydettyihin perheisiin. Minkähänlaisia he ovat? Mitä jos eivät hoidakaan koiria nätisti?

16 kommenttia:

  1. Voi mitä ihania pikku palleroita :)

    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä! Kaikilla on omat, persoonalliset luonteensakin.

      Poista
  2. Onnea matkaan pienille.Kaapon ottaisin meille jos olis mahdollista,se näyttää jotenkin niin repukalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapo on oikea sydänten sulattaja. Sekin kävi meillä eilen kylässä, ja melko lutuinen tapaus on.

      Poista
  3. Älä edes ala tuollaisia ajattelmaan...ettei hoitaisi nätisti. Et saa rauhaa ajatukselta jos sen päästät valloilleen. Eikö kasvattaja pidä penuja ottaneisiin alkusi yhteyttä...ainakin Niilon kasvatusmami piti meihin..:)
    Jännä miten toisilla alkaa jo turkki kihartua ja toisilla vielä ihan sileä. On ne vaan niin ihania♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä varmasti hyviin perheisiin menee :) Ainoastaan kaksi perheistä on ennestään vieraita, loput emon emännän sukulaisia ja yksi muuten tuttu.

      Poista
  4. Oi joi joi. Näitä kuvia lapset ei saa nähdä. Mut mä näin.. <3

    Saija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä koko blogi on nyt näiden koirapostausten myötä muuttunut K18-sivustoksi. Ei tänne lasten kannata antaa tulla.

      Poista
  5. Siis voi ei apua, mikä postaus, niin ihania palleroita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä :) Ja tuo meidän Elmo Kakkonenkin on niin tankero ressukka :)

      Poista
  6. Voi mahdoton, kun on ihania pentuja! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranpennuista ei ikinä voi saada tarpeekseen. Pysyisivätpä ne oikein pitkään tuommoisina tallukoina!

      Mukavaa viikon alkua sinnepäin!

      Poista
  7. Oioi, kuinka söpösiä vauvoja ♥

    VastaaPoista
  8. Voi, mikä ihana katras! Onko äiti villakoira?
    -Nennu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti on cockapoo: siinä on cockerspanielia ja villakoiraa :) Isä taas on kääpiöpinserin, villakoiran, cotonin ja lhaso apson sekoitus. Nämä on siis todellisia sekaroituisia piskejä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!