perjantai 25. huhtikuuta 2014

Paperisilppua



Taas yksi askel taaksepäin; tyydyin kiltisti rullaamaan olkkarin ison maton varastoon vietäväksi. No niin pennut, olette valloittaneet koko talon. Luovutan ja ymmärrän, että koko asunto on nyt täysin teidän vallassanne.


Peli ei silti vielä ole ohi. Menetetyn olohuoneen maton tilalle aion kantaa varastossa odottavat sinisävyiset räsymatot. Ne sentään pystyy pesemään helposti itse.






Kaapoel Elmonpoika on meillä tänään viimeistä päivää. Huomenna se rassu haetaan uuteen kotiin. Kaaposta on kehkeytynyt todella hieno nassikka ja se on ollut oikein mukavaa seuraa. Meille tulee kyllä Kaapoa kova ikävä.






Koko ajanhan pennut ovat kasvaneet huimaa tahtia, mutta nyt kahdeksan ja yhdeksän viikon aikana tuntui tapahtuneen jonkinlainen kasvupyräys. Viikossa Manun paino nousi parisataa grammaa, Kaapon paino peräti 400 grammaa. Kaapo painaa nyt tasan kolme kiloa, Manu 300 grammaa vaille. Pennut ovat nyt yhdeksänviikkoisia; keskiviikkona tulee kymmenen viikkoa täyteen.















Onneksi meille jää vielä Manuel Elmonpoika! Manu voi sitten pitää huolta Kaaponkin puolesta siitä, etteivät matot ja lattiat säily kuivina kovin pitkään. Manu on muuten kova punkkimagneetti: Kaaposta on löytynyt yksi ainoa punkki, mutta Manusta peräti kolme. Tänään löytynyt punkki oli ehtinyt ruokailla niin pitkään, että se oli jo melkein pikkurillin pään kokoinen. Manulta on tosi vaikea poistaa punkkeja, kun se on niin karvainen. Ohuet haivenet eksyvät väkisinkin pinsettien väliin, ja koko punkinpoistotouhu on yhtä kidutusta.



















Pientä ja vähän suurempaakin sotkua on joka nurkka täynnä. Pissapapereina toimivien sanomalehtien silpominen on pentujen rakkain ja tärkein harrastus. Melkein yhtä kiva kuin paripuolisten sukkien, hanskojen sekä tossujen hamstraaminen ja piilottaminen.


18 kommenttia:

  1. Voisin ottaa ton pörröpalleron meille. Ihana <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pörröpallero on meille varattu! Kaapo haettiin tänään, ja nyt on aika haikeat tunnelmat. Tai no Manu ei enää veljeään taida muistaakaan.

      Poista
  2. Voi että näitä pentukuvia. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne niin lutuisia. Elmosta ei aivan hirveästi otettu pentuaikoina kuvia, mutta näiden pentujen kanssa otettiin paljon kuvia. Nyt on paljon ihania lyhyitä videoitakin jemmassa, lähinnä Manusta ja Kaaposta. Niillä oli keskenään niin ihanat leikit :)

      Poista
  3. On ne kyllä aivan ihania! ♥

    Oletkos kokeillut punkkien poistoon vähän hellävaraisempaa konstia, sillä itse poistan punkit topsypuikolla; aseta topsy iholle punkin viereen ja hiero ihoa hitain pyörivin liikkein niin, että topsy on punkissa kiinni. Pikkuhiljaa punkki vetäytyy itse ulos ihon alta ja näin punkki tulee ulos kokonaisena! Ei ole toiminut ihan joka kerta, mutta suurimmaksi osaksi kyllä! Koiralle kivuton ja itsellä ei ole niin suuri tuskan hiki otsalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä ensi kerralla kokeilla, tarttuisiko punkki topspuikkoon. Vähän kyllä luulen, että punkit tarvii järeämmät otteet, mutta hienoahan se olisi, jos ne irtoaisivat hellävaraisesti. Manu-rassu ainakin sai eilisestä punkin poistamisesta semmoiset traumat, että tänään kynsiä selällään leikatessa se huusi kuin tapettava sika.

      Poista
  4. Huomenia etelä-Suomesta! Punkit ovat täällä heräilleet jo noin kuukausi sitten!! Ajattelin vaan vinkata, että pinsettejä kätevämpi ja helpompi on punkkirauta. Saa ainakin apteekista. Se on niinkuin minikokoinen sorkkarauta ja sillä punkki kammetaan irti kuten naula seinästä. Meillä toiminut hyvin.

    Ihania pentuaikoja teille kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta huomenta! Punkit taitavat tulla esiin heti, kun paljasta maata vähänkään lumen seasta näkyy. Aina talven aikana ehdin punkit unohtaa, mutta nopeasti ne muistuvat mieleen, kun niitä koirista irrottelee.

      Enää en muuten saa hepulikohtauksia punkkeja löytäessäni. Olen niin karaistunut. Ihmisellä en ole koskaan nähnyt punkkia, enkä tiedä, pystyisinkö omasta ihosta poistamaan punkkia, jos saisin pureman. Ainakin elävä punkki omalla iholla saa vielä aikaan melkoisen hysterian. Koirien punkin poistot taas alkaa jo mennä rutiinilla.

      Meillä on kahdenlaisia pinsettejä: toiset, semmoiset kynämalliset, vieterilliset on ostettu apteekista. Ne maksoivat verrattain paljon ja ovat aivan surkeat. Toiset ovat omat vanhat perusmalliset pinsettini, joilla nypin kulmia. Niillä saa minusta hyvän ja tukevan otteen, ja punkki lähtee kokonaisena irti.

      Jotkut neuvovat poistamaan punkin niin, että pinsettejä pyöräyttää, toisten mielestä ei missään nimessä saa pyöräyttää. Itse poistan punkit aivan niin kuin poistaisin kulmakarvan: pinsetti aivan ihon juureen ja sitten voimalla irti. Lopuksi täytyy aina ihastella omia aikaansannoksia ja katsoa, miten punkin kädet vipattavat.

      Poista
  5. Ihana, aivan <3 Sielläkin on tuommonen napatyrä, mikä meidänkin nuoremmalla oli ja hälle kyllä jäikin. Punkit on niin ällöttäviä! Niin pieni otus ja mitä tuhoa voi saada aikaan. Meidän koirille laitettiin eilen punkkiöljyt. Toivottavasti vähän hillitsee. Tosin vuosien aikana heiltä vaan yksionkin löytynyt, mutta sekin yksi liikaa. Niin ja minulta kerran yksi. Yök, yök, yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla muilla pennuilla oli napatyrä, paitsi Popilla. Manun napatyrä on pieni, mutta Kaapolla se on niin iso, että uskoisin, että se täytyy leikata. Pentutarkastuksessa eläinlääkäri kertoi syynkin, ja jotenkin se liittyi suoliston mutkalle menemiseen. Tarpeettomasti ei napatyrää tarvi leikata, joten Manun tyrä saa varmastikin olla.

      Punkit on kyllä järkyttävän oksettavia otuksia. Oksettavia niistä tekee erityisesti se, että ne levittävät hengenvaarallisia tauteja. Sekin on tosi oksettavaa, ettei punkin liikkeitä tunne paljaalla iholla: itse olen ainakin löytänyt omalta iholtani elävän punkin vain siksi, että satuin katsomaan oikeaan kohtaan. Punkki ei mitenkään kävellessään kutittanut. Ja kun se puree, se puuduttaa ihon, eikä puremaa siksikään huomaa, jos ei satu sitä näkemään. Iljettäviä ovat kaikin puolin, niljakkaita myös.

      Meidänkin täytyy käydä Manulle nyt ostamassa punkkipanta. En lakkaa kauhistelemasta punkkipannan noussutta hintaa: muistelisin, että viime vuonna panta maksoi parikymppiä, mutta tänä vuonna jo vajaa kolmekymppiä! Törkeää!

      Poista
  6. Vooooiiiiiii elämä kun ovat söppänöitä, aaaaaawwwww. Onneks tulossa oleva karvaton vauva ( tai mistäs sen tietää mikä sirkusfriikki sieltä pullahtaa) vähentää koiravauvakuumetta, ja se tosiasia että kissa on niiiiin paljon helpompi huollettava....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, mutta siinä uskossa elän, että niistä on vähemmän vaivaa. Kissat ja koirat tuntuu jakavan ihmisiä; toiset tykkää kissoista ja toiset koirista. Sama juttu erilaisten koirien suhteen; isoihin koiriin tottuneet ihmiset tykkäävät isoista koirista ja pieniin tottuneet pienistä koirista. Itse en osaisi kuvitellakaan meille isoa koiraa.

      Onnea vain odotetusta karvattomasta vauvasta :))

      Poista
  7. Voi vitsi, että ne on suloisia....♥♥
    Ihana kuva tuo joss korvkarvat näkyy valoa vasten..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapon korvakarvat on herttaiset :) Samoin sen vielä suhteettoman suuret käpälät :)

      Poista
  8. Voihan vauvaset sentään, niin ihania <3 Meidänkin pennulle jäi napatyrä. Tyrää kannattaa työntää useita kertoja päivässä sisäänpäin, niin saattaa jopa korjaantua =) Jos tyrä vaatii leikkauksen, niin kasvattajan pitäisi se korvata.
    -Ninnu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille eläinlääkäri sanoi, että tyrää voi kyllä painaa sisälle, mutta painovoima tuppaa pullauttamaan sen aina takaisin alas.

      Myyntisopimukset eivät kuulu minulle ollenkaan, kun en ollut pentujen omistaja tai myyjä. Ymmärtääkseni myyjä ja ostaja tekivät sellaisen sopimuksen, että pennut varattiin ennen eläinlääkärin tarkistusta, ja tarkistuksen jälkeen sopimuksen olisi voinut vielä purkaa, jos tarkastuksessa tulisi esiin jotakin vikaa. Ja napatyrähän siellä sitten tuli esiin. Kaikilla muilla pennuilla oli napatyrä paitsi Popilla, ja kaikki ostajat olivat tyrästä tietoisia. He myös tietävät, että napatyrä täytyy mahdollisesti aikanaan leikata pois. Kukaan kolmesta ostajasta (muut menivät tutuille ilmaiseksi) eivät kuitenkaan jättäneet pentua napatyrän vuoksi lunastamatta, joten minun nähdäkseni asia on sillä selvä.

      Kaapoon me ehdimme jo kiintyä, ja sanoimmekin Kaapon ostajille, että ovat meihin yhteydessä, jos joskus tulee jotakin ongelmaa. Kaksi koiranpentua olisi kyllä järjenvastainen asia, mutta mielummin niin kuin että koira luovutettaisiin taas eteenpäin.

      Poista
  9. Meinaa sydän sulaa, kun kuvista ja kaikesta paistaa läpi se, miten huolella ja rakkaudella olette Kaapoakin hoitaneet, vaikka ei ole teidän oma pentu <3 Ei ole ihan yksinkertaista ottaa hoidettavaksi toistakin pientä pentua. Ihan mahtava ja hyväsydäminen teko <3
    -Ninnu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä yksinkertaista ollut, täytyy myöntää, mutta jos me emme olisi ottaneet Kaapoa, Kaapo olisi joutunut ihan vieraaseen paikkaan hoitoon näiksi pariksi viikoksi. Aivan ihanahan sitä nöpönenää oli pitää, mutta ikävä siitä oli luopua.

      Kyllä minä silti Kaapon koska vain ottaisin uudelleen :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!