sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Vuoden vippaskonsti



Kutsuimme eilispäivänä illallisvieraita, ja teimme pitsaa ja piirakkaa alusta loppuun saakka itse. Paremman porukan kokoontuessa pöytä katetaan nätisti, sytytetään kynttilöitä, muistetaan kukat ja panostetaan tunnelmaan. Jos tulee vieraita, laitetaan jopa servetit, vaikka ne kuitenkin jäävät aina käyttämättä.


Kaupassa sattui eilen olemaan oikein halpoja tulppaaneja, ja nappasin pari puskaa mukaani. Yksi puska saa nyt oikein erityistä kiitosta. Jos järjestettäisiin vuoden vippaskonsti -kisa, tämä vinkki päihittäisi muut ehdokkaansa mennen tullen:






Ruukkukukkia maljakossa! Menevät aivan täydestä, ja kestävät ikuisesti! Valkoiset krysanteemit kukkivat maljakossa nyt kolmatta tai neljättä viikkoa. Meillä on joka päivä ollut tuoreita kukkia aamiaispöydässä, ja näyttäisi siltä, että näin tulee jatkumaan vielä hyvän aikaa.






Tulppaanit taas tuppaavat lakastumaan aivan hetkessä, mutta ovat nekin ihania niin kauan kuin kestävät. Kaivoin kaapista maljakon, jonka olin aivan unohtanut. Se on aikanaan ollut isosiskoni huoneessa, ja kuvittelin aina, että tämä olisi jonkinlainen tuoremehutörppö. Sen pohjassa lukee isolla 1 L. Mitähän lasia tämä on? Omistanko tietämättäni jotakin oikein hienoa ja erityistä?







Meillä alkoi täällä hiihtoloma, mutta hiihtämisestä ei ole tietoakaan. Pojan koulussa jäi hiihtämiset koko lukuvuonna hiihtämättä, kun oli niin lauhaa vuodenvaihteen molemmin puolin. Sukset ovat varmasti jo ensi vuonna liian pienet, mutta jemmailen niitä taktisesti vielä varastossa, ja myyn pois vasta sitten, kun kysyntä taas kohtaa korkeammanhintaisen tarjonnan.


Toisaalta taas juuri nyt pitäisi itse jaksaa olla aktiivinen ja etsiä ensi vuoden suksivarusteet. Juurikin siksi, että tähän aikaan ei kukaan halua ostaa suksia, ja varastojaan maltillisessa järjestyksessä pitävät touhutädit eivät ole kiinnostuineita säilyttelemään liian pieniä varusteita kuukausitolkulla. Olen niin patalaiska,  ettei meidän perheessä todellakaan vapaa-ajalla hiihdellä, joten pojan hiihtämiset jäävät täysin koululiikunnan kontolle. Ne korkeintaan muutamat hiihtokerrat vuodessa todellakin välttävät jonkun toisen lapsen ylijääneillä varusteilla.


Mitä eiliseen joululahjakortin käyttämiseen tulee, emme päässeet taaskaan yhteisymmärrykseen, ja kortti jäi polttelemaan taskunpohjalle. Katselimme kukkapuolella erilaisia yrttienkasvatuspömpeleitä, mutta erikoisten hökötysten toimivuus epäilytti. Erityisen hieno oli seinää vasten kiinnitettävä ruukkuteline, jossa yrtit kasvavat hienosti väärin päin, sivuttain seinää vasten. Valitettavasti voin vain kuvitella, miten mahtavilta joko paljas multa tai kitukasvuiset ruokoni hienossa seinätelineessä näyttäisivät, joten tällä erää jäi telineen hankinta sikseen. Minä sen sijaan luotan ruukkukrysanteemin ja maljakon voimaan.


6 kommenttia:

  1. Heitin juuri eilen krysanttemin pois...ollut meillä tammikuusta alkaen...nyt alkoi kukat olemaan nuutuneet...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi oikein viherpeukalo, saisi kertaalleen lakastuneet kasvit uudelleen kukkimaan. Mulla ei ole koskaan onnistunut. Siksi suhtaudunkin kukkiviin kukkiin samalla tavalla kuin leikkokukkiin. Kestävät mitä kestävät.

      Poista
  2. Ihana blogi sinulla. Tänne palaan toistekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) Tervetuloa vain uudemmankin kerran :)

      Poista
  3. Tämä on vaan niin kiva blogi! :) Mistä oot tuon gevalia-purkin? Oon ite myyny samanmoisen joskus kirpparilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mukavasta kommentista :)

      Tuo Gevalia-purkki on isänisän vanha. Ilmeisesti sota- tai pula-ajoilta, jolloin muut ihmiset meidän perällä lipittivät korviketta, mutta pappapa saikin purkki-Gevaliaa palkaksi veneiden veistämisestä.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!