keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pennut 5 viikkoa



Yllättävä käänne tapahtumien kulussa: viime viikolla neliviikkoiset pennut ovat nyt viisiviikkoisia. Nämä kuvat on otettu maanantaina, kun ikää oli kaksi päivää vaille viisi viikkoa.


Viikossa pennuista oli tullut vielä entistäkin leikkisämpiä ja uteliaampia. Ne tulevat ihmisiä vastaan ja nyppivät vaatteita pikku hampaillaan. Toistensa kanssa ne ärisevät, painivat ja mittelevät voimiaan.


Kiinteitä ruokia on jo alettu syömään, eikä Esse-emo imetä pentujaan enää niin usein kuin ennen. Tyttölapset, jotka ovat syntymästään asti olleet poikia kevyempiä, ovat alkaneet kiriä poikia painossa. Se johtuu siitä, että niille maistuu kiinteät ruuat toisin kuin pojille. Pentueen pulskin poika, Popi, kasvattaa myös painoaan, mutta ei enää samaan tahtiin kuin ennen: se haluaisi juoda vain maitoa, eikä sitä kiinnosta koskeakaan kiinteisiin ruokiin.


Viime viikkoon nähden pennut vaikuttivat myös paljon tarkkaavaisemmilta. Älykkäimmät pennuista huomasivat, että kamerasta lähtee ääni. Ne pelkäsivät kameran naksetta ja jähmettyivät kuvauspaikalle korvat hörössä. Vähemmän älykkäät, kuten oma pentumme, eivät välittäneet oheistekijöistä tuon taivaallista, vaan nukkuivat läpi historiallisten merkkitapahtumien.



Ensimmäisessä kuvassa on Pimu äitinsä kanssa.





Tässä Sini.




















Peppi.













Meidän Elmo Kakkonen.










Kaapo.




Kaapo oli ensin tosi järkyttynyt kuvaamisesta ja kameran äänistä...




... mutta päätti lopulta mennä päiväunille.








Popille oli sattunut hirvittävä onnettomuus tappelussa: joku sisarus oli raapaissut sitä nenänpäästä. Tälle koiralle maistuu pelkkä äidinmaito.











Yhteispotretti onnistui selvästi viikkoa aikaisempaa paremmin. Nyt pennut jo vähän hoksasivat kuulostella, mistä ylimääräiset äänet kuuluivat. Elmo Kakkosta piti vähän ojentaa, kun se yritti mennä nukkumaan sisarusten selän taakse.














Meille pentu tulee jo parin viikon päästä, ja ensi viikolla käytämme sitä pikku reissun kylässä tutustumassa. Pikkuisen alkaa jo jännittää; mitä jos me emme yhtään pärjääkään? Sääliksi käy myös pentuparkoja, jotka riuhtaistaan erilleen sekä toisistaan että emästä.


Emä itse taas vaikuttaa pikku hiljaa olevan kypsä pentujen kitinöihin, joten sillä tuskin tulee jälkikasvuaan ikävä. Elmo taas pääsee astumaan kasvattajan rooliin, vaikka luulen, että sille tekee tiukkaa hyväksyä laumaan uusi, Elmoa itseään söpömpi tapaus.


28 kommenttia:

  1. Jälleen kerran niin suloisia <3 Tässähän ihan koirakuume nostaa päätään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranpennut on uskomattoman lutuisi! Koirakuumeen kanssa täytyy olla varovainen. Käy pian niin, että kotona on oikea kennel

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ne on kyllä :) Jotenkin niin herttaisia kaikessa uteliaisuudessaan, avuttomuudessaan ja höpsöydesssään. Söpöys yhdistettynä vakavuuteen on jotakin sanoinkuvaamattoman lutuista.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Popi on minunkin lemppari! Tosin kaikissa pennuissa on omanlaisiaan, persoonallisia piirteitä. Popi on aina ollut muita pulskempi, ja se on vielä noin vakavan näköinen. Ei siitä voi olla tykkäämättä. Pulska Popi.

      Poista
  4. Ihanuuksia,voi tuota Kaapon ilmettä.Kiitos päivänpiristyksestä lähden tuon oman karvaturrin kanssa ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin käyn pitkin päivää kattomassa tuota Kaapon kuvaa :) Koiravauvat on niin höpsöjä. Niin vakavia ja niin kömpelöitä.

      Poista
  5. Awwww <3 Mun sydän sulaaaaaa <3 <3
    Voi Kaapo ja Popi reppanat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaposta oli nyt viikon aikana tullut tosi samannäköinen kuin Popista! Popi raukka oli kovasi solakoitunut, sille kun ei enää ruoka maistu, kun ei maitoa saa. Reppanoita ne on kaikki. Eivät yksin metsässä pärjäisi.

      Poista
    2. Metsästä aasinsilta Elmoon, mietin just eilen Elmoa ja sen taannoista karkuretkeä. Kaverin koira katosi yhtäkkiä omasta pihasta ja oli kateissa 1,5 vrk ja minä sydän syrjällään myötäelin täällä ja odotin et poika tulis kotiin. Tuli mietittyä Elmoa siinä, että olihan sekin aika pitkällä retkellä mutta kuitenkin ehjänä palasi <3

      Poista
    3. Elmo oli tosiaan kolme päivää kesällä kateissa. Mehän mentiin joka päivä sitä hakemaan, mies oli pois töistäkin. Kyläläiset tiesivät, että koira on kateissa, ja saatiin soittoja pitkin päivää ympäri tienoota, että Elmoa on nähty ensin yhdellä ja sitten toisella puolen kylää. Kylä itsessään oli tosi rauhallinen, siellä oli vain pieniä hiekkateitä. Pelättiin, että Elmo lähtisi kauemmas ison tien varteen ja jäisi auton alle.

      Muistan elävästi sen kerran, kun pyöräiltiin kylän hiekkateitä ja huudeltiin (typeryyttämme) Elmoa. Se tulikin vastaan hiekkatiellä, töpsötteli onnellisena ja tyytyväisenä menemään. Ei ollut huomannut meitä, mutta kun huomasi, pysähtyi, kääntyi kannoiltaan ja säntäsi metsään. Tuohon hetkeen asti olin kuvitellut, että Elmo on hukassa eikä löydä tietä kotiin. Ei tarvinnut siitä enää murehtia.

      Se oli Elmon seikkailu. Jos mennään tuon kylän ohi autolla, Elmo nousee haistelemaan ilmaa. Muistelee elämänsä kulta-aikoja.

      Poista
  6. En kyllä kestä...on nuo vaan niin suloisia♥♥
    Kaapo on niin surullisen näköinen♥
    Meille, kun tuli Niilo, nukuin ekan yön hänen kanssaan lattialla...siis patja lattialla. Kerran Niilo inahti, mutta kun juttelin hänelle käpertyi uudestaan nukkumaan viereeni...:)
    Huom!!! Hän ei se..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin saatan mennä lattialle nukkumaan, kun uusi pentu tulee. Meidän sänky on niin korkea, ettei anneta koiranpennun olla siinä - Elmokaan ei pentuna saanut olla. Toinen syy olla päästämättä pentua sängyille ja sohville on tietenkin se, että pennut pissivät minne sattuu.

      Miekin välistä erehdyn puhumaan koirista hän-pronominilla, mutta havahdun aina, kun se kuulostaa niin urpolta. Sinun tekstissä en itse asiassa edes kiinnittänyt pronominiin huomiota. Pääni menee näissä koiravauva-asioissa pehmeäksi. Tosin tänään pehmeys saattaa johtua myös maalinpoistoaineen huuruista.

      Poista
  7. Voi eiiii!!! Ihaniaaaa!! <3 <3 Voi Kaapo-ressua...ihana pieni pallero! Tuli heti sellainen olo, että sitä pitäisi vähän pussailla ja halia. <3 Tällaiset kuvat pitäisi kieltää lailla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapoa ja Popia molempia, ne on niin ressukoita. Meidän Elmo Kakkonen tuntuu olevan tyytyväinen ihan yksistäänkin. Toivottavasti siitä tulee vielä vähän seurankipeämpi.

      Poista
  8. Oi ei apua...nyt mie kyllä romahan.... IHANIA <3 T: Päivi!

    VastaaPoista
  9. Voi eeei.. mulla tulee tippa linssiin, ku toiset on niin söpösiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain :) Ja ihan hirvittävää vauhtia kasvavat! Kohta ne jo lentävät maailmalle, meidän lutupallerot.

      Poista
  10. Voi ei, mie romaha näitten söpöläisten eessä kans! Jokos noille kaikille on koti tiedossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen romahdus :)

      Kaikille on koti tiedossa. Lähipiirin kodit olivat tiedossa jo ennen pentujen teettämistä, mutta kaksi tai kolme pentua meni myyntiin, kun pentuja tulikin enemmän kuin odotettiin. Jos pentujen kotien valitsemisesa olisi vielä odotettu, ne olisi jaettu eri tavoilla ja eri paikkoihin.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Eikö ne vain olekin :) Kohta me taas päästään niitä katsomaan!

      Poista
  12. Voi eikä mitä söpöliinejä <3 Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä luttanoita! Ja mikä parasta, nyt on taas viikko vierähtänyt, ja uusia kuvia on taas tulossa. En koskaan kyllästy toljottelemaan koiranpentukuvia.

      Poista
  13. Voi apua, mitä söpöliiniä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranpennuissa on jotakin yliluonnollisen suloista. Siitä ei vain pääse mihinkään!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!