sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Toisenmoinen olohuone



Joskus viime kevään lopulla kasasimme olohuoneen baarinurkkauksen puolelle pelipöydän. Pöytä painaa yhden kapoisan teinitypykän verran, ja sen kasaan saaminen oli melko haastavaa: peliukkelit ovat kiinni rautatangoista, jotka ujutetaan pöydän sivuseinien rei'istä läpi samalla, kun vihreä nurmilevy asetellaan uriinsa. Kasaamisen ensimmäisessä vaiheessa täytyy siis saada kaikki palikat  - pohja, seinälevyt ja ukkelit - kerralla kasaan. Paikoilleen kiinnittämätön pohjavaneri vääntyilee koko ajan niin, että kun yhtä kulmaa meinaa saada paikoilleen, vaneri napsahtaa toisesta kohdasta irti.


Kasaaminen oli monen tunnin mittainen, ärsyttävä projekti. Kun lopulta saimme pöydän valmiiksi, huomasimme, että olimme asettaneet joka ikisen ukkelitangon väärin päin: kaikki pelaajat töllöttivät typerinä omaa maaliaan kohti. Psykologisista seikoista johtuen tällaisen pelin pelaaminen oli mahdotonta. Silmät auki, Ronaldo, seuraa palloa! Carlos, miksi pelaat omaan maaliin? Jotta ukkelit olisi saanut käännettyä oikein päin, aivan koko pelipöytä olisi pitänyt purkaa alkutekijöihinsä.


Kuten vanha totuus tietää, purkaminen sujuu näpsäkästi, mutta kasaaminen onkin toinen juttu. Niinpä pelipöytäongelman muhiminen kestikin useamman kuukauden verran, eikä ketään innostanut lähteä urakkaan uudelleen. Vuodenaika vaihtui toiseen ja pian kalenteri näytti siltä, että saisimme pian viettää pelipöydän saapumisen yksivuotisjuhlia ilman, että sillä olisi koskaan pelattu. Inspiraatio ei ottanut tullakseen, joten oli pakko turvautua raakaan päättäväisyyteen: nyt se tapahtuisi, kiinnosti tai ei.


Eilispäivänä vihdoin purimme pöydän päreiksi, käänsimme ukkelit oikein päin ja kasasimme sen uudelleen. Vihreä nurmilevy oli aivan yhtä vaikea saada paikoilleen kun ensimmäiselläkin kerralla: pöydän keskikohdalta levy notkui niin, ettei sitä meinannut millään saada paikoilleen. Keskikohdan alle tulevat rautaiset tukikepit ovat niin nippanappa lyhyet, että ne sai paikoilleen vasta, kun koko komeus oli kasassa, eikä niistä ollut apua kasaamisvaiheeseen.


Mutta niinpähän vain saimme pöydän vihdoin käyttökuntoiseksi, ja turnajaiset pääsivät alkamaan!









Pelipyödän saa nostettua pystyasentoon niin, että se vie vähemmän tilaa silloin, kun sitä ei tarvita. Pystyyn nostetun pöydän paikka on tuossa jalkalampun kohdalla. Nyt turnajaisten aikaan nojatuolit siirtyivät takan edestä, että saatiin tilaa pöydälle.






Elmokin halusi olla tapahtumassa mukana, mutta mittelön kovat äänet saivat sen mielen apeaksi.









Olipahan kiva saada pöytä lopultakin käyttöön! Kapistus on melko näyttävä ilmestys, ja se vie ison tilan nurkkauksesta kokoontaitettunakin, mutta olin silti unohtanut, että meillä on tällainen edes olemassa!


Nyt saa pöytä taas jonkin aikaa olla levitettynä täyteen mittaansa, että se vihdoinkin pääsee kunnolla käyttöön. Ehkäpä tässä olisi taas illanistujaisten paikka; jalkapalloturnaus kavereiden kesken :)


10 kommenttia:

  1. Me ollaan vähän himottu tuollasta meille. Ja tuo on vielä hyvännäkönenkin :) Lepposaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se hyvännäkönen :D En nyt siitä tiiä :) Mutta tuohan se tietysti ihan omanlaistaan tunnelmaa koko huusholliin!

      Rattoisaa sunnuntaita sinnekin!

      Poista
    2. On se minun silmään :) Just kun on katottu tuommosta ( varsinkin mies ) niin kaikki tähän asti on ollut muovisia.

      Poista
    3. No se on kyllä totta. Mies etsi pitkään sellasta pöytää, joka ei ollu muovinen lelu, vaan jämäkkä pelipöytä. Netin kautta tilatessa tuntu isolta riskiltä käyttää paljon rahaa sellaseen, mitä ei ollu koskaan nähny. Pahin vaihtoehto olis ollu, että pöytä onkin sitten ihan muovinen, rämpylä lasten lelu.

      Poista
  2. Huippu hauska kirjoitus ja eniten jutussa nauratti lausahdus "Pöytä painaa yhden kapoisan teinitypykän verran" niin hauska vertauskuva. Tuollaiset projektit on todellakin syvältä sieltä minne päivä ei paista. Itse tuunailin tänä iltana lähes samanlaisen projektin parissa mutta lopputulos oli valmis hetkessä, miksi aloittaminen siis kesti viikkoja. Tuollainen peli olisi kyllä varmasti kovassa käytössä myös meidän huushollissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! :D En ajatellut ollenkaan, että tekstissä olisi mitään hauskaa tai hupaisaa :)

      Syvältä on korjailuprojektit, toden totta. Todella tylsää on tehdä jotakin semmoista, minkä lopputuloksena on se, että kaikki on taas niin kuin ei mitään. Vähän niin kuin nostaisi syksyllä perunaa maasta, ja hautaisi ne sitten urakan päätteeksi takaisin multaan.

      Poista
  3. Löysinpäs kivan blogin, liityn heti lukijaksi.

    Toi on muuten tosi kiva peli ja on se hyvännäköinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa! Tervetuloa tänne! :)

      Peli on kyllä mukava, siitä ei käy kiistäminen! Olen minä sen ulkonäköönkin jo tottunut, vaikka ensialkuun ajatus tuntui rankalta.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!