maanantai 10. helmikuuta 2014

Rapsuti rapsuti


Keittiön seinäongelmasta ulisinkin täällä jo hetki sitten. Seinä on vaivannut pitkään, mutta vasta muutama päivä sitten innostuin sitä ehostamaan. Olisin melkein voinut vaikka vannoa, että maali lähtee seinästä pikkuisen puhaltamalla - siinähän tuo oli lohkeillut aivan itsekseenkin - mutta eipä sittenkään, eipä sittenkään.


Muutaman päivän seinämaaleja rapsuteltuani (käytin oikeastaan höyrystintä, mutta ei sillä ole niin väliä) heitin hanskat tiskiin ja päätin jättää inhan lopputyön oikealle remppamiehelle. Remppamiehen hommiahan tämä seinän kunnostus alunperinkin oli, mutta tiukan aikataulun vuoksi en kyennyt vain pyörittelemään peukaloitani remppamiehen saapumista odotellessa.


Näin se maali sitten lähti! Höyrystin ei ole mikään ammattimainen valinta maalinpoistoon, mutta tässä seinässä se toimi aivan hyvin: kiviseinässä kiinni ollut maalikerros oli paksua kuin pahvi, ja sen pystyi hyvin irroittamaan siklillä ja paljain käsin, kunhan ensin hiveli pintaa höyryllä.








Ja tähän asti jaksoin taaplata. Tarkoitus oli poistaa kaikki maalit tältä seinältä, mutta loput eivät näillä peleillä lähde.






Oikeasti minulla oli kiviseinän suhteen mielessäni välimerellinen tunnelma: valkoista kalkkiseinää, puhtaan kirkasta taivaan sineä ja mukavan leppoista tunnelmaa.


Kompassi sojoitteli omiaan, ja päädyimme Välimeren sijasta neuvostoaikaiseen Prypjatiin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että sitä, mitä ei voi peittää, täytyy korostaa. Niinpä otin uudeksi kiintotähdekseni Tsernobylin, ydinvoimalan ja jo kertaalleen mainitun Neuvostoliiton <3









Eihän se aivan ollut justiinsa niin kuin olin kuvitellut, mutta täytyy sanoa, että väliaikaisversioksi tästä tuli sittenkin melko muikea!


14 kommenttia:

  1. Hieno tuli!! Persoonallinen! Tykkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! On tämä minustakin oikeasti tosi kiva, mutta kyllä tähän lopulta oikea maali tulee :)

      Poista
  2. No kyllä on muikea! Näyttää mun silmään tosi kivalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Muutama päivä katsellaan tätä näkyä, ja sitten maali päälle.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Minä alan tykästyä tuohon seinään sitä enemmän, mitä kauemmin sitä katselee. Jospa jättäisinkin sen noin?

      Poista
  4. Olen täysin samaa mieltä. Ja jos ei heti kyllästytä, uutta maalia vaan päälle.
    Aika paljon ulkoasu muuttui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta ongelmaa, paitsi se, että tilasin remppamiehen huomiselle :P Voin laittaa sen tekemään jotakin muuta ehkä? Vaikka maalaamaan parvekkeen kaiteen sisäpuolta.

      Poista
  5. Neuvostohenki viehättää aina, ydinvoimalasysteemit ei niinkään.
    Mutta tuo on hieno, eli Mне нравится! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Neuvostohenki kuuluu oikeastaan minun mielikuvissa jonnekin ei niin haluttujen asioiden joukkoon, mutta eiköhän vain neuvostohenkikin meidän kotiin mahdu.

      Poista
    2. Pitää vähän täsmentää, minusta kaiken siloitellun ja kauniin keskellä on mielenkiintoista löytää myös rosoisuutta, jotain yllättävää ja nähdä kauneutta myös rumissa asioissa tai niinku tuossa seinässä, joka on lähtökohtaisesti tarkoitettu heti uudelleen peitettäväksi. Se on ehkä minulle neuvostohenkeä ja toisaalta mulla taitaa muutenkin nostalgiset jutut mieleen, vanhat neuvostotavarat on ihania!:)

      Poista
    3. Se on totta; siistin ja sileän pariksi sopii rosoinen ja huoleton :)

      Poista
  6. Ekoja kuvia kattellesani aattelin että vitsit ko tua ois upee just noin. Ja niinhän se on! Vau! Mää tykkkään ihan hurjasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesin seinän vielä juuriharjalla hinkaten, niin siitä tuli paljon tasaisempi ja hienompi.

      kiitos kommentista :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!