keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuonna 2013 (osa II)


Vuosikatsaus jatkuu! Voi että, miten mukava tätä onkaan tehdä! 



Maaliskuu



Maaliskuun ensimmäisenä päivänä pahin vaihe parin viikon rempparykäyksestä oli ohi, kannoimme tavarat sisään ja luovutimme vanhojen asuntojen avaimet.


Emme ehtineet saada kaikkea valmiiksi ennen muuttoa, joten hommaa riitti vielä muuttamisen jälkeenkin. Täpötäydessä asunnossa pahvilaatikoiden keskellä maalaaminen ja häärääminen oli melkolailla vaikeampaa kuin asunnon ollessa tyhjillään.


Pojan huoneen tehosteseinän väriksi valikoitui raikas turkoosi. Tämä sävy miellyttää yhä erittäin paljon.







Makuuhuoneen tehosteseinästä tuli musta. Kaikki muut seinät maalattiin valkoisella.






Maaliskuussa tavarat etsivät vielä paikkojaan. Porattavat asiat saimme paikoilleen vasta aikojen päästä.










Tiskikone saapui taloon vasta loppukuusta. Vanhassa talossa piti tehdä uusia sähkövetoja, jotta tarpeellisille pömpeleille saatiin paikat. Sähkömies kävi pariin otteeseen lisäämässä pistokkeita  ja valaisimia kylpyhuoneeseen ja keittiöön.






Listojen maalaaminen jäi myös muuton jälkeen tehtäväksi. Kaksiosaisten listojen pienempi osa irrotettiin laminaattien laittamisen tieltä. Olisimme voineet ostaa uudet pienet listat valmiina, mutta jonkin idioottimaisen päähänpinttymän vuoksi päätimme käyttää vanhoja pikkulistoja. 


Pikkulistat maalattiin irtonaisina ja vielä seinään kiinnitettyinä uudemman kerran yhdessä isojen listojen kanssa. Makuuhuoneessa tämä viimeinen loppusilaus on itse asiassa vieläkin tekemättä, kröh.






Pinnat ehostuivat ja muuttolaatikkovuori väheni yksi kerrallaan. Pian oli edessä sisustamisen mukavin vaihe. Jemmassa pidetyt joululahjat ja uudet tekstiilit kaivettiin vihdoin esiin.










Maaliskuun lopulla järjestimme yllätysvauvajuhlat viimeisillään raskaana olevalle ystävälle. Pippaloita varten raivasin olohuoneen ihmismäiseen kuosiin ensimmäistä kertaa. Kevään valoisuus ja olohuoneen valkoisuus olivat hulppea yhdistelmä.














Huhtikuu


Huhtikuussa vietettiin Elmon kaksivuotissyntymäpäiviä ja jatkettiin uuden kodin sisustamista.






Teimme uusia ostoksia, lähinnä vanhoja huonekaluja, ja myimme pois ison kasan tarpeettomia huonekaluja ja tavaroita. Olin aloittanut tavaran karsimisen jo ennen muuttoa ja myynyt lasteittain tavaraa pois, mutta karsimista riitti vielä uudessa osoitteessakin.






















Wanhan talon tavarat, josta Kekkostaulukin ostettiin, osoittautui erinomaiseksi aarreaitaksi!















Rumista nojatuoleista keskusteltiin miehen kanssa kerran jos toisenkin, mutta lopulta ne ostettiin ja raahattiin olohuoneeseen. Mukavat ovat, ja kokonaisuuskin näyttää nykyään oikein kivalta, kun ympäristöä vähän muokattiin nojatuolien suuntaisesti.









Suunnitelmissa oli värikkään kotoisa kokonaisuus, mutta pinnat hohtivat vielä tyhjyyttään ja valkoisuuttaan.






Rempan ja raivauksen keskellä pidimme pojan kanssa muutaman päivän mittaisen Lego-maratonin, jonka aikana rakensimme kaikki valmiit ohjeet.






Pääsimme myös pitkästä aikaa kattamaan pöytää nätisti. Rempan aikana totuimme syömään valmisruokia kertakäyttölautasilta laminaattikasojen päällä. Pöytä, oikeat astiat ja kynttilät olivat sanoinkuvaamattoman mahtavaa luksusta.











Huhtikuun lopulla veimme Elmon ensimmäistä kertaa parturiin. Koira piti jättää trimmaajalle tunniksi, jotta trimmaaja sai rauhassa tehdä työnsä. Olimme tottuneet Elmon pultsari-lookiin niin, ettemme edes osanneet arvata, että piskistä olisi saanut niin hienon!


Tunnin trimmausajan jälkeen emme olleet tunnistaa koiraa omaksi. Vanhat koirapuistotututkaan eivät tunnistaneet Elmoa. Jalosukuiseksi snautseriksi luulivat.














Huhtikuun lopulla oli aika ottaa myös epätoimiva vaatehuone käsittelyyn. Pikkuruinen vaatehuone sai laminaatit lattialle, päätyseinälle lisättiin kaksi uutta riviä henkaritilaa ja avohyllyjen tilalle hankimme päällekäin tulevat vaatekaapit, jotka tosin saivat odotella kiinnitystään pidempään keskellä eteistä.


Kaikki uudet huonekalut ostettiin luonnollisestikin käytettyinä.











Kaiken kaikkiaan huhtikuussa sai jo tehdä nättejä asioita!



 Toukokuu



Toukokuu oli juhlan aikaa! Vappuna paistettiin munkit ja poksautettiin kuohuviini.






Hetken perästä juotiin miehen synttärikahvit.






Erityisen suurella jännityksellä valmistauduimme tupareihin. Paljon oli vielä tehtävää, ja kaikki piti saada valmiiksi ennen suurta päivää! Miehen isä teki eteisen Converse-hyllyn miehelle synttärilahjaksi suunnitelmiemme perustella.













Vaihdoimme eteiskalusteet ja teimme armeijan vanhasta aselaatikosta kenkälootan.










Nyt vasta saimme kaikki porattavat ja ruuvattavat asiat kiinnitettyä! Vaatehuoneen kaapitkin saatiin paikoilleen ja kaikki alkoi olla mallillaan.













Tuparit olivat yksi koko vuoden kohokohdista. Kutsuimme paikalle ystäviä läheltä ja kaukaa. Ylitsemuiden-idolimme Jukka Takalo esiintyi kesteissä yllätyksenä kaikille kutsutuille vieraille.















Toukokuun lopulla herkuteltiin tuoreilla mansikoilla!






Olin aivan unohtanut, miten mukava kuukausi toukokuu olikaan! Voikohan tätä mahtavuutta koskaan enää elämässä ylittää?



10 kommenttia:

  1. Ihania muistoja oli kevät ja kesä täynnä. Olen NIIn kateellinen mieheni converse-kokoelmastasi. Onneksi pääsen kohta ottamaan vähän kiinni, toivottavasti.

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä meillä oli kyllä mukava kevät. Muutimme tänne aivan lopputalvesta. Se oli hienoa aikaa: ihan pienen ajan jälkeen talvi alkoi taittua kevääksi, ja sitten olikin tosi valoisaa ja mukavaa.

    VastaaPoista
  3. Kaunista , kaunista, kaunistaa :) Kiva nähdä mudenkin muutos kuinka talo muuttuu kodiksi. Reilun vuoden olemme samaa itsekkin touhunneet ja aina vain enemmän kodiksi saaneet. Onnellista uutta vuotta :)

    VastaaPoista
  4. Nauratti koirantrimmaus:D. Meillä on lattiamopin näköinen sekarotunen koira,ja jos se vietäisiin trimmaukseen,ei sitä todellakaan tunnistaisi. Ihana koira:) Kaunis koti! Anne

    VastaaPoista
  5. Miia Ketunkololla: Kiitos! Pintarempastakin on aivan karseasti vaivaa! Onneksi otin kuvia, olisin muuten ehtinyt unohtaa esimerkiksi sen, miltä 60 vuotta vanhat tapetit tuoksuu kevätauringossa, kun niitä poistaa höyrystimellä, ja koko huone on kostean niljakas.


    Anonyymi Anne: Koirantrimmaus oli itse asiassa hyvin koskettava tapaus :D Elmosta tuli niin hieno, eikä osattu ollenkaan sellaista ilmestystä odottaa! Ei oltu nähty sen karvaa niin lyhyenä, eikä arvattu, että lyhyenä se näyttäisi siistiltä.


    Imlacking: Kiitos kovasti! :)

    VastaaPoista
  6. Sinulla ihana blogi ja persoonallinen koti, löysin blogisi vasta hiljattain ja ihastuin:)

    VastaaPoista
  7. Värillä väliä: Mukavaa, että löysit tänne! :) Kiitokset tosi ihanasta kommentista! :)

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo turkoosi seinä. Mahdatko vielä muistaa mikä tuo sävy on ja kenen maali :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Turkoosi seinä oli kyllä tosi ihana! En muistanut maalin sävyä, mutta googlettamalla löydän, että olen vastannut helmikuussa 2014 sävykysymykseen tällä tapaa:

      "Meillä turkoosi maali sävytettiin Sadolinin maaliin eli maalisävykin mitä luultavimmin löytyy Sadolinin listoilta: maalikauppias nimittäin sanoi, että varminta on sävyttää maali saman valmistajan purnukkaan, että sävystä tulee juuri oikeanlainen.

      Sävykoodi on S1555-B10G."

      Eli olisiko tuossa vastaus? Tarkista vielä maalitilkusta kaupassa, minulla ei ole tästä mitään muistikuvaa :) Pitäisi aina laittaa sävy- ja maalitiedot tosi tarkasti ylös, kun ne unohtuvat sekunnissa!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!