keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Virkattu matto isoäidinneliöistä



Opettelin syksyllä tekemään isoäidinneliön. Testasin tavallisella langalla yhden ruudun verran, ja päätin, etten ikinä jaksaisi alkaa nyhertää peittoa, koska lankojen päättelystä on niin järjettömästi vaivaa. En viitsinyt päätellä edes mallitilkun lankoja, mutta säilytin koepalan, ja olen säännöllisesti käynyt hypistelemässä sitä.


Väritykseltään tilkku näytti nimittäin niin kivalta, että aloin haaveilla vastaavasta peitosta pojan huoneeseen. Pinkki ja turkoosi  ovat muikea pari; valkoinen tuo kokonaisuuteen pehmeyttä ja musta jämäkkyyttä. Tuolla väriyhdistelmällä voisin vaikka päällystää kokonaisen huoneen. 


Pihiyksissäni ostin halvinta löytämääni trikookudetta, joka oli niin epätasalaatuista, että valmiista matosta tuli karsean vinkkura. Pojan huoneen matto jäi tekemättä, mutta parvekkeen edusta sai uuden kynnysmaton.















Mietin neliöiden yhdistämistä vasta sitten, kun sen aika tuli eteen. Ajatuksena oli, että musta olisi ollut viimeinen väri, mutta koska mustaa kudetta ei ollut enää jäljellä, täytyi yhdistämiseen käyttää valkoista.










Tasalaatuisesta ontelokuteesta tulisi varmasti paljon siistimpi lopputulos. Saa nähdä, innostunko tämän pettymyksentäyteisen kokeilun jälkeen enää aloittamaan sitä varsinaista suunnitelmaa.


2 kommenttia:

  1. Kaunis kynnysmatto!
    Minua tytär opetti (yritti opettaa) virkkaamaan noita neliöitä....mutta oli kyllä niin huono opettaja, että en oppinut....vai olisko ollut niin huono oppilas...luulen, että se on lähempänä totuutta...:D

    VastaaPoista
  2. Mä kun aloin tekemään vastaavaa, köyhyyspäissäni saksin lakanaa. Voin sanoa että jälki oli niin mielenkiintoinen ettei sitä jätetty tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!