keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tiedotuksia olohuoneesta



Seuraa tiedotuksia olohuoneesta.


Ensimmäinen tiedotus: uudeksivuodeksi ostettu kukkakimppu alkaa vedellä viimeisiään. Otin siitä monta kuvaa todisteeksi. Eihän keneltäkään ole jäänyt huomaamatta, että meillä on leikkokukkia olohuoneessa?





Toinen tiedotus: sain aikaiseksi ostaa uusia halogeenilamppuja palaneiden tilalle. Avuttomana ja avuttoman laiskana ihmisenä pyysin rautapuolen myyjän lamppuhyllyille etsimään haluamiani lamppuja, ja sitten sivistyin niin, etten ikinä ennen. Sivistävyydessään tuleva tieto vetää vertoja sille, että isänpäivä kirjoitetaan ilman monikon i:tä, minkä opin viime vuonna. Pitäkää siis housuistanne kiinni.
Meidän eteisen plafondissa on viisi pientä halogeeniä, joita myydään typerän suuriin pakkauksiin yksittäin pakattuina, typerän suurella riistohinnalla. Plafondin halogeenit ovat viime päivinä poksuneet kuin diskovalot ikään, ja kun näin kaupassa, että yksi varalamppu maksaa törkeät 5.90 euroa, aloin nalkuttaa myyjälle (joka on halogeenilamppujen hinnoista vastuussa, jos ei suoranaisesti, niin varmasti ainakin välillisesti). 
Ja sitten sen kuulin: halogeenilamput kannattaa vaihtaa hanskat kädessä niin, ettei kosketa lamppua paljain käsin. Kuumassa lampussa muhiva ihorasva ei kuulemma tee hyvää lampulle, ja rasvaiset lamput poksuvat ennen aikojaan. 


Viimeksi joulukuussa sain mainiota palvelua rautakaupassa, ja niin taas nyt. Melkein olisin kiitoksena myyjälle voinut ostaa yhden halogeenin varuiksi, mutta ei nyt sentään kuitenkaan. Vinkkejä tai ei, ne maksavat silti 5.90 kappale.


Mutta nyt kuulkaa on taas uutta lamppua olohuoneessa ja eteisessä. Vanha Grapponian maljakko ja muovinen trendivalaisin sopivat minusta hienosti yhteen.






Poikakin innostui hyvästä työvalaistuksesta ja tuli poikkeuksellisesti olohuoneen pöydälle rustaamaan läksyjään.


Kuka muistaa käsialakirjat?












Meidän pikku poika se siinä keskittyneenä istuu ja tekee ensimmäisen koulupäivän läksyjään. Poika ei ole ollenkaan sen luonteinen, ettäkö huviksensa keskittyneenä nyhertelisi kauniita kirjaimia paperille, mutta jostain syystä käsialatehtävät sujuvat aina aivan mutinoitta.


Minä sen sijaan muistan elävästi, miten ankeaa ja puuduttavaa oli tuhertaa yhtä ja samaa kirjainta sivukaupalla. Käsialatunnit olivat loputtoman pitkiä, eikä koko touhussa ollut mitään palkitsevaa. Kun sai yhden sivun valmiiksi, piti avata seuraava, taas samanlainen.











Eipä sitten muuta kuin kohti loppuviikkoa! Kohta onkin jo viikonloppu!



4 kommenttia:

  1. Tää on taas näitä mun juttuja. Mun ystäväni oli menossa muutamaksi kuukaudeksi aikoinaan Thaimaahan sapattilomalle ja mä kävin juuri ennen sitä siellä. Ostin hänelle tuliaiseksi kouluvihkoja, joihin pystyi harjoittelemaan thain kirjaimia. Mielestäni tämä oli tosi kiva lahja.
    Kului pari vuotta ja olin lähdössä taas Thaimaahan. Sama ystäväni antoi vihot takaisin ja sanoi unohti täyttää, voisin nyt harjoitella.
    Ne on nyt jonnekin hävinnyt muutoissa, mutta olisihan se mukavaa (???) harjoitella aivan uusia kirjaimia sivukaupalla, vai ?

    VastaaPoista
  2. Kaunis kimppu ja kaunis vaasi!
    Minä taas tykkäsin käsialaharjoituksista.....:)

    VastaaPoista
  3. Lanttuleikkuri: Olisi se nyt mukavaa! Noissa uusissa kaunokirjaimissakin riittäisi haastetta.

    Irmastiina: Mulla ei lapsena riittänyt kärsivällisyys noin yksitoikkoiseen nyhertämiseen, mutta nyt kyllä piirustaisin mielelläni!

    VastaaPoista
  4. Kiitän tiedotuksesta koskien halogeenilamppuja! Asuntomme on valoistu ainoastaan niillä, joten tyyriiksi tulee... Toivon, että antamasi vinkki pidentää lamppujen ikää edes hieman. Kaunis koti teillä. :) Pitäsi itsekin käyttää rohkeammin värejä, tällä hetkellä kun on niin kangistunut valkoinen-ruskea-harmaa-väriskaalaan...

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!