sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tahdon oman verstaan.


Keskeneräiset askartelut siellä täällä eivät ole mikään ilo silmälle. Olohuoneessa illistelee yhä vain jumittava ompeluareena, keittiön pöydän on vallannut uusi kokeilu ja makuuhuoneessa tanssii kasa erivärisiä lankakeriä. Olisipa mahtavaa omistaa kokonainen huone, johon saisi levittäytyä justiinsa niin kuin tykkää. Sitten ostaisin lehtisahan ja sahaisin mieleni kyllyydestä erilaisia hahmoja vanerista. Välistä ompelisin, sitten taas sahaisin lehtisahalla.


Mutta niin kuin aina, täytyy mennä niillä, mitä on. Eikä  meillä ole kovin kummoista.






Olen yrittänyt mielikuvitella pysyvää ompelusoppea johonkin kulmaukseen, mutta aika pahalta näyttää. Valkoisen sohvan takana, pojan huoneen oven vieressä on vajaa metrin leveä kolo, johon ehkä saisi pienen pöydän tungettua. Tämä tila täytyy kuitenkin mitä ilmeisimmin varata tietokoneelle; tässä kun on paikka videotykille, joka tarvitsee kaverikseen koneen. Tilannepäivityksenä kerrottakoon, että tykki on saatu kattoon (hip hip hurraa!), mutta meiltä puuttuu vielä joku äänijohto.


Tietokonejuttu on ikävä asia. Ankeudessaan olohuoneen nurkassa nököttävä tietokone vetää vertojaan ompelukoneelle ja sen mukanaan tuomille sotkuille. Kärsimyksen minimoimiseksi ostin vajaa vuosi sitten sievän valkoisen Sonyn läppärin, joka osoittautui täydeksi sudeksi. Konetta on käytetty Gigantissa takuuhuollossa jo kerran, ja nyt se on taas jätetty huoltoon toistamiseen määrittelemättömäksi ajaksi. Kaupan omien sotkujen vuoksi olen joutunut juoksemaan huollossa jo neljästi (yhdesti liikkeen kadottaman virtajohdon ja toisen kerran puuttuvien toimintaohjeiden vuoksi, jotka olisi pitänyt ensimmäisen huollon jälkeen antaa). 


Nyt neljännellä kerralla vaadin jo kaupan purkua. Sehän ei tietenkään tullut kyseeseen, koska liikkeellä on somasti vain yksi merkintä minun käynnistäni, se varsinainen huoltokerta. Eivät turhan päiten ole dokumentoineet sitä, miten hukkasivat virtajohtoni ja miten soittelin sen perään ja noudin sen lopulta itse, tai miten kertoivat koneen olevan huollon jälkeen käyttökunnossa, vaikka sille pitikin vielä tehdä yhtä ja toista ennen kuin sitä pystyi käyttämään. 


Kone itsessään on täysi patalappu; se ei tunnista C-asemaa, sille ei voi asentaa päivityksiä ja sillä pääsee yhtä hyvin nettiin kuin 50-luvun transistoriradiolla. 







Läppärin suhteen olen kauan sitten menettänyt uskoni, joten tuohon nurkkaukseen täytyy tuunailla sopiva piilopaikka keskusyksikölle, jotta saamme kaivatun videotykinkin käyttöön. Metsästän paraikaa jonkinlaista korkeampaa lipasto-kaappia, jonka mieluusti näkisin turkoosina. Olisi mukava päästä vähän maalaamaan.


Ai niin! Nyt kun pääsin valittamasta romuläppäristäni, voinkin sulavasti siirtyä valittamaan sohvan takana möllöttävästä pallolampunjalasta: sen katkaisimessa on pidempään ollut kosketushäiriö, ja nyt namiska jumittui lopullisesti. Kaikki on kallista: on tyhmää ostaa kallis, uusi lampunjalka vain siksi, että johto on rikki. Toisaalta korjaajalle vieminen maksaa mitä luultavimmin saman verran kuin uusi jalka. 


Kuinkahan HC-juttu lampun sähköjohdon vaihtaminen on? Kykenisinköhän siihen itse, vai liittyykö tähän nyt jotenkin ne kuuluisat viimeiset sanat ja kuolemanvaara?


13 kommenttia:

  1. Minä yritin kerran olla näppärä ja tehä sähkötöitä... Lopputulemana oli hirviä poksahus, komiat kipinät ja mustunut lamppu. Että en suosittele :D

    VastaaPoista
  2. Oma verstas olisi kyllä niin luksusjuttu. Mä kun entisöin huonekaluja silloin tällöin niin se on kanssa aika tilaavievää ja sotkua aiheuttavaa puuhaa. Niinpä olen valloittanut autotallin ja sehän tarkoittaa, että autot makaa seisoo lumihangessa ja mies kiittää :)

    VastaaPoista
  3. Et ole ainoa, joka on pettynyt Gigantin huoltoon ja siihen juoksuttamiseen. Ihme kauppa!
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Heippa!
    Pitkään olen jo blogiasi seurannut, ja nyt sain aikaiseksi liittyä lukijaksikin. :)
    Blogisi on todella inspiroiva ja monesti palaan selailemaan kuvia uudelleen ja uudelleen. :)
    Teillä on kaunis ja ihanan värikäs koti!

    VastaaPoista
  5. Kristiina: Kyllä minä luulen, että nyt on niin isot panokset kyseessä, että riski kannattaa ottaa: uusi lampunjalka maksaa näköjään 69 euroa! o.O Siihen hintaan kannattaa jo kokeilla, sytyykö kipinää ja mustuuko lamppua.

    Saga: Olis kyllä! Ja näin kerrostaloasujana on hyvä, että haaveet on realistiset. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka seinän vieressä oleva hissi poistetaan ja me saadaan siitä vähän lisätilaa verstaalle.

    Autot voi aivan hyvin seistä lumihangessa, jos tallia tarvitaan verstaaksi. Saat tukeni työllesi!

    Irmastiina: Jjjjep! Varmaan samanlaista ihan kaikilla jättimäisillä liikkeillä, mutta ei paljon naurata tuo järjetön juoksuttaminen. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen kone on lojunut käytännössä käyttökelvottomana nurkassa. Jos se ei ole huollossa, se odottaa sinne menemistä. Eikä ne sitä kuntoon saa tälläkään kertaa. Olen siitä aivan varma. Niin romu tuo kone on ollut ihan ostettaessa.

    Mukavaa viikkoa sullekin! Mukavaa, kun jaksat kommentoida niin ahkerasti :)

    Masha: Hei! Mahtavaa! Tervetuloa tänne! Kiitos ihanasta kommentista :)

    VastaaPoista
  6. Mikä tämä radio on ? Bongasin sen jo miehesi tekemästä jutusta, mutta unohdin kysyä asiasta.
    Hieno!

    Mun vanhemmila on samanlainen mutta kummityttöni meni vähän liikaa painelemaan nappeja ja ei enää toimi.
    Jos joskus muutamme isompaan kotiin, aion radion ihan pokkana vaan viedä mukanani, kuka nyt rikkinäistä radiota kaipaa ja korjautan sen. Olen varma että siinä oleva vika on minimaalinen ja lasku tulee olemaan hyvin pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan radiota sen kummemmin esitellyt, mutta joulun ajan postauksissa se jo näkyikin. Vanha radio on miehen uusi kirppislöytö: myyjän mukaan se on käyttökuntoinen, mutta sähköt ovat niin vanhat, etten taida uskaltaa kokeilla. Yksi namiskakin siitä puuttuu, mutta ei se ole niin justiinsa. Koristeena me sitä pidämme. Sen pariksi pitäisi keksiä jotakin oikein uutukaista ja kiiltävää.

      Olisi kyllä kiva, jos tuommoisen vanhan radion saisi ihan oikeasti käyttöön! Onnea siis sinun nyysimisoperaatiollesi!

      Poista
  7. Voi oma verstas pitäisi olla pakollisena kaikille sitä haluaville. Minä vihdoinkin sain sellaisen vuosien odottelun jälkeen. En nyt ole niin kovin vielä ehtinyt siellä mitään tuunailla, mutta jotakin ja se mikä on ihaninta, on se ,että se ompelukone on just aina valmiina siinä kun haluaa jotain tehdä. ja plussana vielä se, että kun joku aisa jää keskeneräiseksi, ei tarvitse keräillä/siivota jälkiään, vaan työt voi siinä levällään odotella pöydällä siihen asti kun taas hommat jatkuu. Hehkutin juuri muutama kuukausi sitten "verstastani" blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisikin olla! Ja kunnollisen kokoinen, niin että kaikki tilpehöörit ja tykötarpeet saisi järkevästi esille.

      Ompelukoneen ongelma on juurikin se, että sen esille nostamisesta on karsea vaiva. Paljon kivempaa on ommella niin, että käy vähän sutaamassa silloin kuin siltä tuntuu. Juuri nostin taas oman koneeni kaappiin, ja kun sen taas ensi kerralla nostan esille, täytyy olla kunnon toimintasuunnitelma ja oikein varma siitä, että tulee myös tehtyä!

      Minäpä tulen katsomaan sinun verstastasi!

      Poista
  8. Tiedän niin tuon tunteen kun käsityöt/askartelu valtaa ison tilan ja sotkua on mahdottomasti. Onnekseni saan askarrella kodinhoitohuoneessa mutta ompelut ei oikein onnistu siellä vaan se täytyy tehdä keittiössä. Hoh hoijaa ja kankaita ja langanpätkiä on joka paikassa. Työhuone olisi kyllä ihana.
    Meillä päättin imuri tehdä saman lakon kuin sinun lamppusi ja syy taitaa meidänkin masiinassa olla johdossa. Olen nyt muutaman päivän miettinyt, että mitä asialle tekisin. Iästään huolimatta tykkään imuristani enkä haluaisi ostaa uutta mutta en ehkä halua sitä korjauttaakaan kun se tuskin on kovin halpaa. No kunhan noi muruset valtaa kodin niin siinä vaiheessa on tehtävä päätöksiä.
    Ihana blogi sinulla, by the way.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompeleminen on harrastuksista petollisin. Ei uskoisi, miten paljon sotkua siitä syntyy. Parempi olisi vain virkata tai piirtää paperille.

      Varmasti kodinkoneen korjaaminen maksaa törkeästi. Mutta en kyllä tiedä, miten imurin johtoa voisi itse korjata. Meillä meni imuri viime vuonna rempan yhteydessä rikki, kun imuroin remppapölyä. Hyvin nopeasti imuri sanoi että iu iu iu, eikä sitä enää mikään pelasta. Sekin oli vain joitakin vuosia vanha, mutta ei auta! Johdon voi varmasti vielä pelastaa; voithan kysyä korjausarviota sähköliikkeeltä.

      Meillä on nyt sängynpäädyn pallovaloissa joku kosketushäiriö, ja harmittaa hirvittävästi. Siinäkin vika on selvästi yhdessä tietyssä johdon kohdassa. Poishan se täytyy lopulta heittää koko valosarja.

      Kiitokset kehuista, ja mukava, kun jätit kommenttia!

      Poista
  9. Juu, mua kyl harmittaa imurin hajoaminen todella. Olen tykännyt siitä enkä koe tarpeelliseksi ostaa uutta, paitsi tietenkin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imurin ostaminen ei kyllä tuota sellaista mielihyvää kuin vaikkapa uuden mekon ostaminen. Ymmärrän siis, ja sympatiani ovat puolellasi!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!