torstai 2. tammikuuta 2014

Kinkunjämät pannulle!


Uudenvuodenlupauksena päätin, että tulevana vuonna teen viikottain jotakin luovaa ja kokeilen lisäksi yhtä uutta ruokareseptiä. Luovien juttujen tekeminen on lupauksen kiva osuus; kokkailu on sen ikävä puoli. Vihaan kokkaamista sydämeni kyllyydestä, enkä todellakaan ilokseni mieti tulevan päivän ruokia.



Joskus jonkin naistenlehden pääkirjoituksessa toimittaja väritti kaunista kuvaa siitä, miten syksyisenä / kesäisenä / talvisena / keväisenä aikana on niin ihana istuskella kotona kokkikirjaa selailemassa ja reseptejä keräilemässä aivan huviksensa. Eh? Tämä ajatus oli minulle aivan käsittämätön, enkä koskaan ollut ajatellutkaan, että joku saattaisi nauttia reseptien selailusta ilman välitöntä aikomusta laittaa ruokaa. En voi kuvitella, kuinka aikani voisin huonommin käyttää.



Noh, tämä pohjustuksena sille, miksi minä syön tosi usein kaupan valmiseineksiä. Ne ovat aivan hirveitä, mutta jos pitää valita vapaapäivänä kokkikirjan selailu huvin vuoksi tai joka päivä sama Atrian einesmuussi, on valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä hyvin vaikea. Todella, todella vaikea.



Uudenvuodenlupaukseni on tarkoitus viedä minut turvallisten ja mukavien ympyröitteni ulkopuolelle. Tämä kehittää minua ihmisenä. Kokkailun myötä minusta tulee parempi, älykkäämpi, taitavampi ja mielenkiintoisempi olevainen.



Ensimmäisen viikon reseptin tein alta pois heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Jes! Nyt on taas monta päivää aikaa röllötellä ilman tätä tyhmää velvoitetta!



Kirpparikeijun kokkikoulu alkaa turvallisesti sellaisella reseptillä, joka muistuttaa jotakin sellaista ruokaa, joka on minulle jo ennestään tuttu. Niitä einesmuusseja siis. Vuohenjuustosalaattilinjalle siirrymme myöhemmin. Sitten saatte joka päivä katsoa, minkälaista salaattia olen milloinkin syönyt. Blogistani tulee päivän salaatti -postausten myötä ylisuosittu.



Näin joulun jälkeen hyödynnetään kinkunjämät possustroganoffin ohjeiden mukaan. Mehän vietimme joulun valmiissa pöydässä toisaalla, mutta kotiin palattuamme hyödynsimme muikeat joulukinkkualet ja ostimme lihaa pakkaseen asti. Alkuperäinen ohje on täältä, mutta muokkasin sitä hieman oman maustekaappini mukaisesti.



POSSUSTROGANOFF






1 kg   possunlihaa
1       iso sipuli
140 g tomaattipyreetä
2       lihaliemikuutiota
1 tl    pippurisekoitusta
1/2 tl valkosipulijauhetta
2 tl    kuivattua persiljaa
3 rkl  vehnäjauhoja
2 dl   kuohukermaa
6 kpl suola- tai maustekurkkuja (nämä puuttuivat meiltä)






1. Leikkaa liha pieniksi paloiksi ja ruskista hyvin. Lisää pilkottu sipuli, tomaattipyree, mausteet, vesi ja lihaliemikuutiot lihan joukkoon.


2. Sekoita jauhot pieneen määrään vettä ja suurusta liemi. Hauduta liedellä pari tuntia. Valmista joulukinkkua ei tietenkään tarvitse hauduttaa näin pitkään.


3. Lisää lopuksi suolakurkut ja kerma.



Ensimmäinen resepti on nyt kokeiltu! Tämä vuosi alkoi hyvin! Saa nähdä, josko ajan myötä innostuisin uudesta kokkausharrastuksestani aivan tosissaan, vaikka vaikea sitä on kyllä nyt uskoa. Kokkikirjan selailu huvin vuoksi on kuitenkin jotakin sellaista, minne en koskaan halua vajota.



6 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että on muitakin joita kokkauskirjat/ohjelmat ei kiinnosta! Itse harrastan salaatteja, sosekeittoja ja broiskua eri muodoissa. Nopeata, hyvää ja helppoa :) Mies ei onneksi ole mikään kulinaristi joten sillä menee muutama päivä samoilla keitoilla. Hyvää loppuviikkoa sinulle! T: Päivi

    VastaaPoista
  2. Kokkausohjelmista ja -kirjoista voi kyllä saada mukavia vinkkejä kokkaukseen, mutta itse olen sellainen inspiraatiokokkaaja ja haluan tehdä "omien tuntemusten mukaan" ruokaa. Parhaimmat makuelämykset omista tekeleistä olen saanut juuri ruuista, mitkä olen tehnyt aivan oman ohjeeni mukaan, inspiroiden ja kokeillen :) Maukkaita hetkiä tällä uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
  3. Mä olen sitten mielestäsi varmaan tosi outo, sillä pyysin tänä(kin) vuonna kokkauskirjan joulupukilta. :)

    Selasin sitä sitten joulunpyhinä aikomustakaan tehdä siitä ruokaa sinä päivänä. :)

    Meillä tykkää molemmat ruoanlaitosta ja mulla on blogissa hyviä ja helppojakin reseptejä. Viimeisinpänä helpon, uunissa itsekseen valmistuvan kanaruoan reseptin, ihan vaan vinkkinä ;)

    Tsemppiä projektiin, alku voi tökkiä, mutta kyllä se siitä! Kyllä sunkin makunystyrät kiittää varmasti enemmän itsetehdystä ruoasta kuin einareista? ;)

    VastaaPoista
  4. Melkein pitäisi tehdä samat lupaukset, vaan en kyllä luvannut mitään...
    Miten sitä aina junnaakin niissä yksissä ja samoissa ruuissa, vaikka maailma olisi täynnä makuja. Ravintolassakin monesti tilaa yhtä ja samaa hyväksi havaittua, ettei vaaaan pettyisi, kun harvoin ulkona syö.

    VastaaPoista
  5. Irmastiina: Eikö vain! Ja ensimmäisen viikon lupaukset on jo lunastettu! Kitsing!

    Päivi: Oih, kokkausohjelmat on kyllä toinen epäkiinnostavin asia ikinä. Paha sanoa, selaisinko mielummin kokkikirjaa yksinäni huvikseni vai katsoisinko televisiosta, kun joku toinen kokkaa. Kumpikaan ei kiinnosta vähääkään.

    Meillä yleensä kestää yksi kokkaus pari päivää, ettei sentään ihan joka päivä tarvi tehdä uutta ruokaa. Mitään inspiroivaa en kyllä hommasta saa irti, mutta voihan se olla, että tämä uudenvuodenlupaus tekee minusta nyt jotenkin... kokkauksesta kiinnostuneen.


    Silkkiperhosentoukka: Varmasti niistä saa ideoita ja vinkkejä, jos aihe yhtään kiinnostaa! Minun ongelma (?) vain on, ettei kiinnosta. Mutta pian alkaa kiinnostaa, kun laitetaan kiinnostamaan! Ja onhan ne einesruuat yksinään oikeasti jotakin aivan järkyttävää.

    Blondi: Sissus! Mulla menis joulu pilalle kokkikirjaa selatessa :,) Itsehän vietin joulunpyhät mukavasti ompelukoneen äärellä <3 Se se on jotakin.

    Miepä tuun kuule sinun blogista kattomaan uusia kokkausvinkkejä!

    Makunystyrät varmasti kiittää, ja uskon, että makuaisti kehittyy, jos opettelee ja totuttelee syömään mahdollisimman aitoja makuja. Ei siis eineksiä, karkkeja, sokeria ja sen semmoista. Vielä on matkaa siihen, että korvaan suklaapatukan porkkanalla, mutta ehkä joku päivä.

    Peppi: Vannomatta paras? Voihan sitä hiljaksensa suunnata katseensa johonkin tavoitteeseen ilman sitovaa ja vakavaa uudenvuodelupausta :)

    Mulla on sama juttu ravintolaruokien kanssa. Jos jostakin ravintolasta on joskus tilannut tosi hyvän annoksen, se sama tulee tilattua aina. Pettymys ravintola-annokseen olis kyllä surkeaa :/ Sama olis ollu syödä kotona sitten.

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!