keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vilunkipeliä


Lauantaina Oulussa Kalevan toimituksen pihalla järjestettiin peräkonttikirppis. Peräkonttikirppikset ovat kivoja siitä syystä, että niiltä saattaa löytää ihan mitä vain! Erityisesti vanhemmat ihmiset, jotka intoutuvat myyntitapahtumiin vain kirppiksen sosiaalisen luonteen vuoksi, tuntuvat tämänkaltaisia tapahtumia varten kaivelevan vintit ja ulkovajat läpikotaisin. Olisin vinkannut tapahtumasta blogissa jo etukäteen, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eh?


Peräkonttikirppikseltä mukaan tarttui muutama pieni juttu, muun muassa tämä mainio, kannellinen apteekin lääkepurkki kahdella eurolla. Etiketitön purkki ei tietenkään ole puoliksikaan niin hyvä purkki kuin etiketillinen kaverinsa. Purkkia varten kaivelinkin kaappien kätköihin jemmaamani pienen, ohuen kirjekuoren ja ryhdyin liimaushommiin!


Tässä on mainio pieni ehostusvinkki kenelle vain: etiketittömät pullot ja purkit ovat hyvin edullisia, ja katu-uskottaviksi ne voi muuttaa varsin pienellä vaivalla. Kätevä tyyppi luo itse haluamansa vanhannäköiset etiketit tietokoneella (kuvitelkaa, miten hienoa olisi esimerkiksi nimikoida vehnäjauhot ja sokerit apteekin etikettien tapaisesti!), mutta me tumpelot voimme vaikka saksia vanhoja lehtiä tähän tarkoitukseen.








Vanha kirjekuori päätyi meille joskus toisten kauppojen yhteydessä. Kaivelimme Wanhan talon tavaroiden (yksi lemppareistani!) varastoa, törmäsimme tähän söpöön paperinpalaan ja saimme sen pyytämättä omaksemme. Ja nyt se sitten pääsi käyttöön! Mikä aarre! Vilunkipeliähän tämä on, mutta miten kätevää! Vuosien päästä, kun aika tai purkki-innostus minusta jättää, joku raukka löytää kirpparilta tämän purnukan ja kuvittelee löytävänsä aidon palan historiaa. Muahhahaa.





Ei minkäänlaista käsitystä, mitä etiketin lupaama bronze powder on, mutta hyvältä se näyttää ja kuulostaa. Pieni epäilys tuntuu selkäpiissä, kun suunnittelen tuntematonta ainetta sisältävän apteekkipurkin ottamista elintarvikekäyttöön. Ratkaisuna ongelmaan hiljensin epäilyksen äänen, desinfioin purnukan uunissa ja ajattelin jatkossa surutta napsia purukumini tästä purkista. Jos kuolen, koska syön purkkaa hienosta vanhasta purkista, kuolenpahan ainakin tyylikkäästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!