perjantai 22. marraskuuta 2013

Kesätavarat jemmaan, talvitavarat esille



Kirpparikeijun säätiedotus ilmoittaa: Tänään on satanut lunta.


Ja miten ihanan valoisaa nyt onkaan! Koirankin tassut pysyvät puhtaina, kun saa lenkittää vitivalkoisella ensilumella. Sisälläkin on paljon valoisampaa, kun puhdas lumi oikein hohkaa. Melkein tarvitsisi aurinkolasit, ettei sokaistu.


Kunnon talvi on hyvää vauhtia tulossa, ja olenkin jo pikkuisen aloittanut talviraivaamista. Häkkivarasto on meillä vieläkin muuton jäljiltä karsea hävityksen kauhistus, emmekä esimerkiksi löytäneet sieltä koko viime kesänä minun ja pojan kesäkenkiä. Nyt on toisin: pussi kerrallaan, apinan raivolla olen raivannut varastosta tavaraa roskiin, kirpparille ja Konttiin (käsittämättömän terapeuttista!). Nyt on sovitettu viimevuotiset talvikengät, monot ja luistimet, laitettu eteenpäin pieneksi käyneitä tarvikkeita ja otettu esille sopivia.


Pojan huoneen työpöydän vierelle vastikään porattu nuolinaulakko kannattelee vielä skuuttia, joka pitää nyt kantaa varastoon talviunille. Skuutti on muuten pojan oma säästökohde: sitä varten piti kerätä pullo poikineen ja säästää joka ikinen ansaittu ropo.








Joulukuuhun on enää reilu viikko aikaa, mutta joulumieli ei ole vielä nostanut päätään. Perinteisesti meillä on ollut tapana laittaa joulukoristeet joulukuun alussa, joten pian täytyy kaivaa koristelaatikko esiin! Sitä ennen karsitaan tavaraa, pakataan tarpeettomia juttuja varastoon ja järjestellään vihdoin ja viimein se kaatopaikkavarastokin oikein priimakuntoon!


Yksi isotöinen, joulukalenteriin tuleva askartelukin eteni eilen pattitilanteesta, kun keksin, miten yksi ongelmavaihe ratkaistaan. Pitkään pysähdyksissä ollut työ eteni huimaa vauhtia ongelmanratkaisun jälkeen, ja nypläsin sormeni verille, kunnes yksi oleellinen materiaali loppui kesken, ja työ jäi taas puolitiehen. Tiedän, että ostin pari pakettia tuota loppunutta materiaalia, mutta en millään kykene muistamaan, mihin toisen putelin jemmasin!

Vaikka muuten onkin järjestelyjen ja siivon olemisen aika, en suostu taipumaan tämän keskeneräisen työn edessä. Jätän sen levälleen niin pitkäksi aikaa, että oppii tulemaan valmiiksi.

2 kommenttia:

  1. Kaunis huone pojalla ja tosi hienoa, että on itse ostanut laudan...juuri noin opitaan rahan arvo...:))

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Skuutissa oli kova säästäminen; se maksoi 80 euroa. Moneen kertaan niitä rahoja laskettiin ja leviteltiin, mutta olipahan sitten kiva, kun oli riittävästi maniskaa!

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!