Tule mukaan

perjantai 17. helmikuuta 2017

Kasaritunnelmissa


Vihdoinkin alkaa kelit lämmetä niin, että voi pukea päälleen joskus jotakin muutakin kuin fleeceä, villaa ja toppahousua!

Kaivelin kaapista esille yhden lempihameistani, joskus kirpparilta eurolla löytyneen vuoritetun, kauniisti leikatun hameen. Tässä ei taida olla mitään lappuja tai vinkkejä valmistusajankohdasta, mutta voisiko olla 80-lukua? Kaapista löytyy muutama muukin kasarihame: tykkään säntillisestä polvipituudesta ja vyötäröstä, joka nousee (melkein) korviin saakka.





Ajatella, että joku vaate on tehty niin hyvin ja niin laadukkaista materiaaleista, että sitä voi käyttää vielä vuosikymmenten päästä. Siinä välissä vaate ehtii olla pitkän aikaa epämuodikas, ja lopulta sen taas joku huolii aivan innoissaan. Tuleekohan tämän päivän vaatteita joku käyttämään vaikka 30 vuoden päästä?


Oli se umpiruma, maaliläiskien tahrima fleecekin jonkin aikaa päällä. Jossakin välissä heitin paidan rahille, ja vasta myöhemmin huomasin, että Elmo-rassu oli siinä alla. Se tuijotti vaatteen alta todella loukkaantuneena ja ihmeissään, miksi sille näin ikävästi tehtiin ja oliko kyseessä ehkä jonkinlainen rangaistus. Meidän koirilta puuttuu itsesuojeluvaisto aivan täysin, ja ne saattavat makoilla lattialla aivan reporankana, vaikka kävelee millin päästä ohi. Monet kerrat tuleekin astuttua jonkun tassun, lurppakorvan tai hännän päälle, ja koira vain jää itku silmässä tuijottamaan, että miksi äiti miksi. Eivät ne silti tunnu oppivan. Miksi ne eivät jo karaistu?











Siinä se arkiviikko sitten taas hujahti, ja viikonloppu on edessä! Olen taas saanut jostakin ihmeestä kasattua viikon aikana oikean kuormallisen kirppisrompetta, ja se täytyy viitsiä laittaa myyntiin. Sitä ennen herkkuja vatsan täydeltä ja joku joko oikein iloinen tai oikein jännittävä raita pyörimään!


torstai 16. helmikuuta 2017

Lisää raikkautta afrikankukilla



Vanhoja käsityölehtiä selaillessa silmään osui muutaman vuoden takainen ohje värikkäästä torkkupeitosta. Ihastelin hienoa peittoa jo silloin, mutta en uskonut osaavani sellaista virkata. Nyt päätin opetella!


Muutaman tunnin tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain lopulta ensimmäisen kukan virkattua. Ihan paras oppi tässä oli se, miten langat päätellään samalla kun virkkaa: olin tuosta kyllä kuulutkin, mutta ymmärtäminen vaati kuvallisten ohjeiden näkemisen. Olen joskus kokeillut virkata isoäidinneliöitä, mutta into lopahti pian, kun masennuin päättelyurakkaa miettiessä. Nyt ei tarvitse päätellä muuta kuin viimeisen kerroksen viimeinen lanka.





Pitäisi varmaan osata alkaa suunnitella kukkien väritystä: kun reunat ovat valkoiset, suurin osa peitosta tulee olemaan valkoista. Mustaa tarvitaan myös jämäkyyttä tuomaan, mutta ei sitäkään voi olla liiaksi. Mitenhän tämänkin nyt hoitaisi parhain päin?





Vaaleasävyisen peiton on tarkoitus korvata nykyinen tummasävyinen neulepeitto. Lapsen huoneeseen on tarkoitus tuoda lisää raikkautta: sängynpääty voisi olla valkoinen, yksinkertaisista laudoista väkerretty, ja peitto tuo jonka parissa juuri aherran.





Alta parikymmentä neliötä valmiina, 175 tarvitaan! Tuleekohan tästä koskaan valmista? Jos tekisi joka päivä viisi neliötä, reilu kuukauden päästä olisi valmis torkkupeitto kasassa.


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pieni mööpelivalssi


Synkkä ja sekaparinen olohuone koki perustavanlaatuisen muodonmuutoksen pienen mööpelivalssin myötä. Olin jo menettänyt kaiken toivoni kuppaisen olohuoneen suhteen, mutta lopulta selvittiinkin ihan pienellä kalusteiden siirtelyllä. Muutama huonekalu vaihtoi paikkaa, ja koko tila vaikuttaa taas ihan eriltä ja tuoreelta.





Musta vitriini siirtyi eteisen pätkältä sohvan viereen, valkoinen senkki sen tilalle ja vanha kaappi senkin paikalle. Vanha kaappi näyttää taas omalta itseltään: vanhalla paikalla se näytti ihan keltaiselta ja kauhean tunkkaiselta. Melkein jo suunnittelin maalausta, mutta onneksi maltoin mieleni. Sekin vain kaipasi vähän tilaa ympärilleen ja valoa eri suunnasta.





Muistin virkistykseksi karsea kuva ennen-tilasta:





Tuuppasin massiivisen ja siksi aika vaikean jalkapallopelipöydän nurkkaan vähän paremmin suoralta katseelta suojaan. Ihan pikku juttu, mutta ero tuntuu niin merkittävältä. Mitenhän tätä ei ennen ollut huomannut ajatellakaan!







Kylläpä jaksaakin pienet muutokset ilahduttaa. Ihan kuin meillä olisi kokonaan uusi huone!


Jotain uutta: neljä kivaa kirppislöytöä



Olipahan kirppistuuria tässä jokunen päivä sitten! Yritän välttää tuomasta kotiin tummia asioita, mutta jostakin syystä musta on alkanut miellyttää omaa silmää enenevissä määrin. Pienet mustat asiat tuovat mukavaa jämäkkyyttä värien keskelle. Värit kaipaavat vaaleutta ympärilleen, mutta pieni lisä mustaakin saa ne hehkumaan ihan eri tavalla.


Onko se tuo yksi pieni tulppaanikimppu, joka saa kodin tuntumaan niin keväiseltä, vai kuvittelenko vain? Musta raskas savimalja on kirppislöytö, ja se pääsee ison kukkaruukun aluslautaseksi.





Kevyt sivupöytä (10 e) löytyi myös kirpparilta, samoin kori langoille (6 e) ja musta pieni hippo (3 e). Hippo siirtyi jo sohvapöydälle, mutta sivupöydälle voisi sopia joku korkea viherkasvi. Ehkä anopinkieli?





Meiltä ei juurikaan löydy sellaisia koriste-esineitä, joiden ainoa tarkoitus on olla koriste-esine, mutta virtahepo oli jotenkin niin herttainen, että se oli pakko kiikuttaa kotiin. Se on jotakin raskasta materiaalia ja sillä tapaa kouriintuntuva, että sitä täytyy päästä hypistelemään aina silloin tällöin.





Uusi lankakori on jo ottanut kantaakseen keskeneräisen, vasta aloitetun virkkuutyön. Käsillä ovat raikkaat ja värikkäät langat, jotka lupaavat kevättä.


Pienet muutokset ovat ihan parhaita. Harmi, että virkkaaminen on niin kauhean hidasta puuhaa ja lopputulosta joutuu odottelemaan pitkään. Jos oikein ahkerasti virkkaa, saisi lapsen huoneeseen pientä kevennystä ja muutosta aikaan jo kuukauden päästä!


tiistai 14. helmikuuta 2017

Nollabudjetin muutos: 3 vaihtoehtoa sohvapöydäksi



Varaston tukkeena olleesta lankusta sahattu pöytätaso sai viimein rullat alleen. Aikaisemmin pidin levyn alla ritiläkoria, ja ehdin jo ajat sitten kyllästyä pöydäntekeleeseen. Vaivauduin ruuvaamaan toisesta käytöstä poistetut rullat alle vain siksi, että ajattelin, että saisin pöydän sillä tapaa ehkä eurolla myytyä.


Rullat tekivätkin ihmeitä, ja lankkurivi alkoi sittenkin näyttää sohvapöydältä. Olin jo keksinyt kaksi muuta vaihtoehtoista nollaeuron sohvapöytävaihtoehtoa, enkä enää olekaan niin varma, mitä valita.


Mikä näistä on sinun mielestäsi paras?


1. Lankkupöytä




Pöytä oli ihan pakko stailata kukkakimpulla ja parilla koristeella, koska se olisi takuulla muuten saanut pyöreät nolla ääntä!




Lankkupöydän plussat ja miinukset:

+ aika jännä ja erilainen, vähän vekkuli
+ ilmava; ei tuki jo valmiiksi tukkoista olohuonetta
+ rullat alla; helppo siirrellä
+ puunväri sopii kivasti kokonaisuuteen
- tosi matala


2. Rahi





Raheja on meillä kaksi (toinen on juuri nyt lainassa), ja ne pitävät normaalisti majaa lapsen huoneen nurkassa. Rahi on taittopatja, joka toimii vieraspatjana ja on siksi välttämätön omistaa.


Jos sen näkisi tarpeelliseksi, rahit voisi päällystää uudella kankaalla. Valmiina kaapista löytyy sohvakangasta, jota riittäisi yhteen rahiin. 




Rahin plussat ja miinukset:

+ rahien täytyy joka tapauksessa olla jossakin; olohuoneessa ne olisivat näppärästi käyttöön otettavissa
+ toimii varatuolina ja jalkojen lepuuttajana
- tuollaisenaan (ilman esimerkiksi tarjoitinta) ei voi käyttää kahvipöytänä tai kukkatasona
- aika muhku ulkomuoto; rahi saa sohvan sirouden katoamaan ja saa kokonaisuuden vaikuttamaan 2007 vuoden hittituotteelta, kulmikkaalta divaanisohvalta


3. Vanerilaatikko (+ lasikansi)





Vanha rullallinen vanerilaatikko on myös lapsen huoneesta. Tätä nykyä siinä säilytetään Aku Ankkoja. Veljellä olisi kaatopaikkakuormaa odotteleva karkaistu lasilevy jemmassa, joka voisi olla tähän askarteluun ihan passeli. Muistaakseni se on neliö ja luultavasti laatikkoon nähden liian suuri, mutta varmaan ihan hyvä.



Vanerilaatikon plussat ja miinukset:
+ laatikko itsessään on tosi kaunis
+ helppo liikutella
+ sopivan korkuinen
+ lasin jälkeen kannella voisi pitää mitä vain ja laatikon sisälle saisi kaikenlaista nättiä esille
- tumma ja tukkiva; synkistääkö olkkaria tarpeettomasti?


No niin raati; mitäs laitetaan?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kangasvaraston karsintaa


Kangasvarasto pieneni taas parilla kankaalla, kun surautin kirpparin kilolaarista löytyneestä verhosta hameen ja pienestä satiinitilkusta paidan. Vähän ylimielisesti lähdin tuota supersimppeliä paitaa ompelemaan, ja niinhän siinä tietenkin kävi, että sain muotolaskokset ja päällikankaan ommeltua pussiksi ja jouduin nöyrtymään ratkojan edessä. Miten sen voi joka kerta muka ommella väärin? Nyt kyllä ensi kerralla muistan!





Hameen suunnittelin mallinuken päälle, ja ihan ei tuo vyötärökaitale kestä päivänvaloa.  Mutta ei kai sitä kukaan näin läheltä rupea tiirailemaan? Henkilökohtainen vyöhykkeeni on muutenkin parin metrin luokkaa, ja sen luulisi riittävän hameellekin.











Mitään varsinaista tarvetta pimennysverhosta tehdylle hameelle tai satiinipaidalle ei ollut, mutta tulipahan tehtyä! Sitä paitsi valmis asu houkuttelee varmasti puoleensa jonkinlaista hienompaa illallistapahtumaa. Tervetuloa teatteri-ilta, valmiina ollaan!


lauantai 11. helmikuuta 2017

Käsityö ja kirppislöytö


Onpa kerrassaan hyvä, että siivousinnostus ei iskenytkään sen jälkeen, kun sain mustavalkoisen mekon valmiiksi. Kävi nimittäin niin, että näpertelyinnostus jatkui yhä vain, ja rupesin eilen illan ratoksi kaivelemaan kangaskaappia. Sieltähän löytyi joskus kirpparin kilolaarista tosi halvalla ostettu vanha verho (taitaa olla pimennysverho). Sopivaa kaavaa pimennysverhon päänmenoksi ei löytynyt, ja koskapa juuri sillä hetkellä ollut tarvettakaan millekään tietylle vaatteelle, päätin ommella hameen käyttämällä "mietin samalla kun teen" -taktiikkaa.


Hame on edistynyt kuvan ottamisen jälkeen siihen pisteeseen, että siitä täytyy enää viimeistellä helma. Tein vyötärökaiteelle hiuslaskoksia, ja aivan yllätin itseni, kun sain ihan oikean vaatteen kasaan. Kuvassa mallinuken päälle on nuppineuloitettu pelkästään hameen etuosa: kun takaosakin on kiinni, hame on paljon pönkömpi ja muhkumpi (koska sivuilla on myös laskoksia).


Keskeneräinenhän se vielä on, mutta onnistumisen riemu on niin mahtava, etten malta olla tätä hehkuttamatta.  Siitä tulee niin nätti! Ja minä osasin itse, ilman kaavoja!





Kirppikseltä sen sijaan tarttui mukaan jotakin erityisen mehevää. Tämä vihreä-musta lintu näyttää onnettomalta väärän kokoiseen kehykseen laitettuna, mutta käsityönjälki on tosi siisti, ja lintukuva minusta ihan hirveän hieno! Vähän niin kuin Kaipiaisen Kiuru-tapetti! Yhden euron verran maksoi tämä.





Oikean kokoisissa kehyksissä lintu voisi taas näyttää kivalta, mutta mietin, josko sitä voisi käyttää jonkinlaisessa ompeluksessa. Tyynyynhän sen voi tietysti käyttää, mutta keksisikö tuota jotakin järkevämpää?