Tule mukaan

lauantai 10. joulukuuta 2016

Aavistus joulua olohuoneeseen



Joulukuu on pian puolessa, mutta joulumieltä ei ole paljon näkynyt. Joulumieli on sellainen juttu, että sitä joko on tai sitten ei ole. Yhden yhtä joululaulua ei ole edes kuunneltu, eikä tee mieli kuunnellakaan. Auttaisiko piparien leipominen tähän ongelmaan?


Olohuoneeseen on saatu pikkuisen joulua esille. Valosarja roikkuu tyylilleni uskollisesti ihan miten sattuu nurkassa; sommittelin sen somasti poraamista odottelevan rullaverhon ympärille. Pentikin poro oli ennen muinoin aina esillä ja hienoin aarteeni, mutta sittemmin sen arvokkuus on hieman kärsinyt ja se on alkanut toimittaa joulukoristeen virkaa. Nyt se vartioi uljaana olohuonetta pieni retrobambi rinnallaan.





Kirpparilta bongasin mukaani parilla kolikolla kauhean kätevän korttitelineen. Vielä ei ole yhtään joulukorttia saapunut, eikä olla omiakaan lähetetty, mutta teline näyttää kivalta tyhjänäkin. Sen saa kasaan niin, että se mahtuu joulukoristelootaan ongelmitta joulun jälkeen. Aika kätevä!








Onko muilla vaikeuksia joulumielen herättelemisessä?

perjantai 9. joulukuuta 2016

Pari pientä ehostusjuttua keittiöön


Meidän tänä vuonna 20 vuotta täyttävä ysärikeittiö on pikkuisen jäänyt ajastaan jälkeen. Ihan keittiötrendien aallonharjalla se ei ratsasta, mutta on se sentään ihan siisti ja tilava. Kaikki perustoiminnot toimivat ongelmitta, kaappitilaa on riittävästi ja pöytäkin mahtuu leuhkasti keskelle huonetta, joten eipä tässä valittamista!


Ihan pikkuisen rupesin kuitenkin ilmettä fiksaamaan modernimpaan suuntaan. Näkyvin muutos on tietysti yhden seinämän yläkaappien ovien poistaminen. Välitilan laattojen saumat olivat likaisenharmaat ja maalasin ne valkoisiksi. Minusta se raikastaa ilmettä tosi paljon, mutta kukaan toinen ei taida eroa edes huomata. Nämä ovat niitä asioita, että niiden eteen pitää vain nähdä iso työ ja vaiva, että osaa lopputulosta arvostaa.


Pieniä klipsuvaloja meillä olisi kaksi. Pitäisiköhän lisätä vielä toinenkin tuohon toiselle puolen? Ylös kiinnitetty valo korostaa huoneen korkeutta mukavasti. Ihan tavallisen korkea huone se on, mutta valo saa sen tuntumaan korkeammalta kuin onkaan.





Alla vielä pari ennen-kuvaa. Karsin myös tavaroita tasoilta, kun avara tila näyttää paljon siistimmältä ja on alkanut miellyttää omaa silmää enenevissä määrin. Saumojen maalaamisessa oli ihan karsea vaiva, ja mietin jälkikäteen, oliko se edes vaivan arvoista. Pelkäsin, että pohjamaalilla (sitä sattui löytymään kaapista) maalatut saumat keräisivät kaiken nöyhtän ja roskan, mutta jokusen viikon kokemuksella sanoisin, että eipäs kerääkään! Pohjamaalihan jättää pinnan huokoiseksi, mutta huokoista oli myös paljas saumalaasti.


Kokeilin monta eri tekniikkaa, akryylimaalia ja valkoista tussia, mutta paras jälki tuli minusta pohjamaalilla ja helpoiten työ sujui reunat teippaamalla. Maalin pystyi kyllä pyyhkimäänkin, mutta siitä oli minusta enemmän vaivaa kuin teippien käyttämisestä.





Ihanat, valkoiset saumat. Onkohan tähän hommaan olemassa joku ihan oikea ainekin? Maalin tupsuttelu oli vihonviimeistä hommaa. Mietin totta kai myös noiden "puunväristen" reunojen maalaamista ja vedinten vaihtamista, mutta en usko siihen ryhtyväni. Ysäri keittiö on ysärikeittiö, ja tämän verran 90-lukua on ihan siedettävä määrä.





Yläkaapit on varattu kauniiden tavaroiden käyttöön. Kuiva-ainekaapista löytyy vielä muutama pahvipakkaus, mutta suurin osa kuiva-aineista on lasipurkeissa. Purkit ovat paitsi hyvännäköisiä myös käytännöllisiä: ruoka pysyy tiiviissä purkissa puhtaana. Kahdesti elämäni aikana olen kantanut kaupasta kotiin sellaiset kuiva-aineet (pasta ja koirien herkut), joiden pohjalta löytyi öttiäisiä, ja tiiviit purkit takaavat mielenrauhan. Kun kippaa tavaran purkkiin, pystyy tarkistamaan, ettei joukosta löydy ikäviä yllätyksiä, ja jos löytyykin, riittää, että heittää juuri sen purkin pois, kun kaikki loput ainekset ovat purkkien sisällä suojassa. Ei tule turhaa haaskuuta ja säästyy paljolta vaivalta, kun suosiolla säilyttää ruuan purkeissa.


Vitriinistä löytyy harvemmin käytettävät astiat, ja astiakaapista arkikäytössä olevat kipot ja kupit. Kaikki on nätisti näkösällä ja helposti otettavissa.
 




Tänään on ollut kaunis mutta hirveän kylmä päivä. Kello on puoli viisi ja kuu paistaa kirkkaalta taivaalta. Odotan sitä hetkeä, kun päivä alkaa pidetä. Kohta se tapahtuu!

torstai 8. joulukuuta 2016

Puikoilla



Edellisestä neulomiskerrasta on vierähtänyt jo melko tovi, kun nyt joulun alla sain oikean neulomiskipinän. Samalla, kun näperrän joululahjoja, tulee lankavarastoihinkin vähän väljyyttä. Ei niitä lankoja niin paljon ole, mutta ei kuitenkaan koskaan juuri sitä väriä tai laatua, mitä tarvitsisi, kun löytää kivan ohjeen. Oma lankavarasto ei oikein palvele tällaisen sunnuntaineulojan tarpeita.


Kun yhden työn saa valmiiksi, näpit syyhyävät toisen pariin. Raidat näyttävät jotenkin kauhean reippailta villasukissa, ja perustin oikean raitavillasukkatehtaan. Juuri nyt on tekeillä miehen pitkävartiset sukat. Olen ihan varma, että tuo oranssi lanka tulee loppumaan kesken. Sitten pitää ostaa uusi oranssi lanka ja sitä jää taas yli. Sietämätöntä.








Pientä raivausta olisi taas tiedossa, kunhan viitsisi aloittaa. Miehen vanhat julistetaulut muuttivat mukana, vaikka niistä ei oikein kukaan enää tykkää, ja porailin ne seinälle pois jaloista ja pölyä keräämästä, vaikka ne eivät edes näytä hyvältä seinällä. Häjyt-juliste täytyy kuulemma säilyttää, mahdollisesti yksi eteisessä oleva myös, mutta muutoin näistäkin pitäisi hankkiutua eroon. Toisaalta julisteet peittävät nyt seinän rumat kolot, klommot ja kolojen teippipaikkaukset (kolojen paikkaaminen teipeillä - hrrrrr). Jos oikeasta kulmasta katsoo, saattaa nähdä, miten edellisen asukkaan poistamasta seinätarrasta on jäänyt iloiset jäljet. "You are a champion", siinä kiiltelee. Teksti näkyy suoraan sängylle, ja sitä sitten saa yöt pitkät pohtia: "Sinä olet herkkusieni". Teksti on mielestäni ahdistava. Sinä hetkenä kun taulut laskee alas, täytyy maalisudin olla jo valmiina.


Oi junnaavat asiat, miten niitä aina kertyykin! Julisteiden poistaminen, seinän paklaaminen ja uudelleen maalaaminen on lisätty ikävien tehtävien asioiden listalle. Sijalla 1 500, juuri julisteseinää ennen, komeilee vessan putkivalon vaihtaminen.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Raikastusta olohuoneeseen


 
Olohuone kaipasi pikkuisen valkoista ja raikastusta, ettei menisi aivan synkäksi. Koiraperheessä joutuu miettimään materiaalit hurtankestäviksi, joten päädyttiin ehtaan muovimattoon. Ei raaskittu ostaa Pappelinaa, mutta juuri postista haettu Elloksen matto vaikuttaa ihan tehtäväänsä sopivalta.


Kyllä se valkoinen vain raikastaa! Uusi matto on ehdottomasti Pappelinaa ohuempi ja tietyllä tapaa kämäisempi. Tuleekohan tätä ostosta vielä katumaan? Olisiko kalliimpi matto ollut rahan väärti?





Sohvasta katsoen vasemmalle pitäisi vielä löytää jonkinlainen jalkavalaisin valoa tuomaan. Mitähän sinne keksisi?
 







Vanha aitan ovi nojailee sohvanvastaisella seinällä pikkuisen turhanpanttina joulukoristeen roolissa. Rouhea puu olisi kaunis ihan vaikka taulun tyyppisesti seinälle kiinnitettynä, ja näyttäisi varmaan hyvältä, jos siihen kiinnittäisi kortteja ja valokuvia. Sohvan takana seinällä olisi taulunmentävä kolo, mutta tulisiko lopputuloksesta synkkä vaiko kotoisan tunnelmallinen? Aitan ovi ei kuitenkaan ole mikään taulukoukuilla kiinnitettävä pikku juliste; se täytyy kiinnittää tukevasti kulmaraudoilla, ettei pääse putoamaan. On se vaikeaa, kun tykkää tummanpuhuvista tavaroista, mutta ei kuitenkaan halua elää missään kellariluolassa!


Juhlan tuntua keittiössä



Itsenäisyyspäivän tunnelmaa luotiin muutamalla pienellä jutulla. Minusta parhaita koristuksia ovat ihan maltilliset, yksittäiset lisäykset aivan tavalliseen kotiin. Aina se jaksaa ihmetyttää, miten yksi pieni ruusukimppu saa koko huoneen tuntumaan niin eriltä ja juhlavalta.








Tänään on taas arkipäivä, mutta ruusut jatkavat kukkimistaan. Juhlapäivät ovat ihania, mutta vähintäänkin yhtä ihanaa on palata takaisin tuiki tavalliseen arkeen! Vihdoinkin pääsee pyörittämään pesukonetta (eilen teki mieli mutta ei kehdannut), ja tuttu turvallinen puhtaan pyykin kasa jo odotteleekin viikkaajaansa paraatipaikalla. No sama kasa oli paikallaan jo itsenäisyyspäivänä, mutta silloin siihen ei kiinnitetty huomiota.


Olen aloittanut armottoman neulomisprojektin, jonka tarkoituksena on selättää kaksi kärpästä yhdellä iskulla: lankaloota kokee puhdistuksen ja monta joululahjaa valmistuu siinä samalla. Löysin neulomiskatsomiseksi Youtubesta hirveän jännän sarjan, joka yhdistää himosiivoajat (oikeasti neuroottiset) ja sottapytyt! Jos on tykännyt Himohamstraajista, tykkää varmasti Obsessive Compulsive Cleaners -sarjasta. Sitten vain kahvipannu täyteen, neulepuikot käsille ja siivoussarja pyörimään! :)


tiistai 6. joulukuuta 2016

Valmiina itsenäisyyspäivän viettoon



Nyt on kodin jokainen nurkka tomutettu, imuroitu ja mopattu itsenäisyyspäivää varten. Kirpakalla pakkasella on ihana viedä peitot, tyynyt ja pehmolelut ulos raikastumaan. Illalla pääsee pesusta karheiden petivaatteitten väliin, ja se on kyllä touhukkaan päivän jälkeen parasta mitä olla saattaa.





Itsenäisyyspäivästä ei ole pitkä aika aattoon. Vielä ei ole hirveästi joulutunnelmaa, mutta josko huomenna laittaisi vähän valoja ja tähtiä ikkunoihin. Ainakin meillä on nyt superpuhdasta!


Jos oikein tarkkaan tiiraa, saattaa huomata, että joulukuusemme on istutettu hieman vinoon. Kuusi on jo varistanut ensimmäiset neulasensa ja huomaan, että nämä metsänhoidolliset toimenpiteet ovat kauhean monimutkaisia. Pyöräytin kuusen tänään suihkun kautta, jos se vaikka siitä reipastuisi, mutta näyttää siltä, että sain vain juuri askarrellut soodataikinakoristeet vettymään. Kuka olisi arvannut, että ne eivät paistamisen jälkeen olekaan suihkunkestäviä.





Elmo saapui parahiksi kuvauksen aikana esittämään itse käsikirjoittamansa koskettavan näytelmän Ruokani on myöhässä, otan vain tilkkasen vettä.  Elmo suhtautuu ruoka-asioihin niin kovin vakavasti, eikä se epäröi näyttää närkästystään, jos ruokajakelussa on puutteita. Luulen, että se käyttää syömisen miettimiseen suurimman osan valveillaoloajastaan.





Arki helpottui taas melkolailla, kun saatiin vihdoinkin ostettua uusi tiskikone. Vanha kone hajosi maaliskuussa, ja siitä asti olen tiskannut käsin. Nyt on ihan luksusta, kun kone pesee puolesta, eikä tiskipöydälle kerry likaisia astioita; ne saa tiskarin sisälle piilojemmaan! Ihmettelen suuresti, miten joskus ammoisina aikoina tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen tuntuivat niin vastenmieliseltä ja vaivalloiselta askareelta. Ne eivät ole mitään verrattuna käsin tiskaamiseen. Edelliseen koneeseen tuli joku kumma vika, ja kone keskeytti pesun ja pukkasi vedet lattialle. Onneksi satuin silloin olemaan kotona ja sain vedet kuivattua heti. Tuosta viisastuneena opin, ettei tiskikonetta tai pyykkikonetta todellakaan jätetä yksin pyörimään. Ikinä ei tiedä, josko joku menee vikaan ja lopputuloksena on vesivahinko. 


Ensi alkuun katseltiin tiskareita käytettynä (edellinenkin oli meille tullessaan vain 9 kuukautta vanha), mutta pidin niitä ihan liian kalliina ja riskeinä uusiin verrattuna. Jos vanhasta pyydetään 150 euroa ja halvin uusi maksaa 300 euroa, en ottaisi vanhan kanssa riskiä (en kyllä haluaisi sitä halvinta uuttakaan, mutta näin se ajatus juoksee). Käytettyyn ei tietenkään tule takuuta, ja aika on se, joka koneen lopulta tappaa; mitä vanhempi peli, sen vähemmän käyttöikää sillä on jäljellä. Menimme kodinkoneliikkeeseen tietty budjetti mielessä, ja kun kuulimme, että koneeseen saa vielä 20 prosentin alennuksen, olimme hetken aikaa innoissamme yllätyksellisestä rahan säästöstä. Puoli sekuntia myöhemmin katselimme 20 prosenttia alkuperäistä hintaa kalliimpia koneita, kunnes sitten päädyimme vielä ylittämään alun budjetin melkein sadalla eurolla. Nauratti tuo ajatuskulku jälkikäteen: jos on päättänyt käyttää tietyn summan mutta saakin alennusta, rupeaa mieluummin katselemaan samalla rahalla kalliimpia kuin ottaisi sen mitä suunnitteli ja olisi tyytyväinen säästöstä. Mutta onneksi valittiin tuo parempi vaihtoehto! Se näyttääkin niin paljon hienommalta.


Päivä ehti jo vierähtää seuraavan puolelle, ja tänään vietetään itsenäisyyspäivää. Oikein, oikein rauhallista ja mukavaa juhlapäivää kaikille!


torstai 1. joulukuuta 2016

7 helppoa, edullista ja nopsaa DIY-lahjaideaa aikuisille!



Joulukuun ensimmäinen! Vihdoin on synkkä ja ankea marraskuu selätetty. Joulunalusaika on ihanaa aikaa, ja suuri juhla tulee juuri sopivaan väliin vuodenkulussa. Yhtään enempää ei olisi jaksanutkaan synkistellä!


Tänä vuonna en ruvennut tekemään blogijoulukalenteria, mutta joulumieltä on sen verran, että intouduin muistelemaan omia lemppareita erilaisista näpertelyistä ja askarteluista. Viime vuoden joulukalenterin löytää tuolta Joulukalenteri-tunnisteen alta.


Tähän postaukseen kokosin seitsemän helppoa, edullista ja verrattain nopeasti valmistuvaa DIY-lahjaideaa aikuisille. Lasten lahjaideat kokoan erikseen!


Löytyisikö näistä ideaa sinun lahjarumbaasi?


1. Seinäkello pitsiliinasta




Suloisen seinäkellon pystyy näpertämään tottumattomampikin askartelija: kellokoneisto ostetaan askarteluliikkeestä ja kirppisliina kovetetaan vesi-liimaseoksella. Ohjeet löydät täältä.


2. Kirppiskipoista kukoistukseen







Puisia kynttilänjalkoja löytää kirppareilta helposti muutamalla kolikolla. Puunvärisinä kipot näyttävät melko ankeilta, mutta jos sutii pintaan maalia ja lisää rivin helmiä, näyttääkin jo ihan eriltä. Vinkkiä maalaukseen ja koristeluun löydät täältä


 3. Pitsiliinoista tyynynpäälliset





Pitsiliinat voi myös värjätä koneessa!




Näyttävä koristetyynyrykelmä syntyy, kun yhdistelee rohkeasti värejä. Tyynyliinoihin on ommeltu valmiit, kirpparilta etsityt pitsiliinat. Värikkäiden tyynyjen postaus löytyy täältä.


4. Huopakranssi





Muhkeita kransseja voi askarrella suodatinpusseista tai vanulapuista. Tämä helppo mutta pikkuisen aikaa vievä kranssi on tehty askarteluhuovasta. Ohje löytyy täältä.

 
5. Pyykkityttö - pussukka pyykkipojille





Pyykkityttö kulkee narulla mukana hengarille nostettuna. Pussukka on helppo ommella, ja sen ohje löytyy  täältä.


6. Painettu astiapyyhe





Pientä persoonallisuutta astiapyyhkeeseen saa, kun etsii käsiinsä sopivia leimasimia arkisista tavaroista (kynsisakset, jakoavain...). Maalaa kuviot kangasväreillä ja lisää lahjansaajalle sopiva teksti. Ohje löytyy täältä


7. Lumihiutaleviiri pitsiliinoista




Pitsiliinoja taas! Valkoisista liinoista saa kivan, lumihiutaleita muistuttavan viirin koristeeksi omaan kotiin tai viemiseksi kaverille. Ohje löytyy täältä.


Onko teillä tapana lahjoa joulun alla ystäviä ja aikuisia? Mikä on sinun paras DIY-lahjaideasi?