lauantai 21. huhtikuuta 2018

Takaisin 60-luvulle - valmis tv-taso


Pieni ja mielekäs tuunailuprojektini on nyt valmis. Kierrätyskeskuksesta ostetun tv-tason kannesta on poistettu maalit, rikkoutuneet viilupinnat on korjattu ja päälle on laitettu uusi vaha. Vanha tv-taso on saanut takaisin tyylikkyytensä.


Paikatut kolot kuultavat kyllä vahan alta, mutta ei niitä normaalikäytössä tule niin katsoneeksi. Veikkaisin, että puulajit ovat erejä, ja sävyero johtuu siitä. Viilunauha oli tammea, voisiko tv-taso olla teakia?






Ensimmäisen vahakerroksen päädyin hiomaan kokonaan pois, kun olin hutiloitunut hionnan kanssa, ja vanhat lakat paistoivat läpi sieltä täältä. Näytti niin rumalta, ettei auttanut kuin ottaa hiomakone kauniiseen käteen. Ei siinä sentään kauaa mennyt, mutta kyllähän tuo harmitti. Nyt on pinta kuitenkin siisti ja tasainen.



Harmi, etten ottanut ollenkaan kuvaa lähtötilanteesta: taso näytti ihan erilaiselta, aivan erityyliseltä, kun sen pintaa peitti jänkki sininen maalikerros.



Mikä tylsyys ja tyhjyys, kun ei enää ole tuunailuprojektia käsillä. Mitäs sitä sitten?

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Sopivasti retro


Pahimmat retroähkyt on jo koettu, mutta silti kummalla tavalla retrot kuviot miellyttävät omaa silmää. Enää en viitsi omassa kodissa katsella kovin näyttäviä kuvioita tai räikeitä värejä, mutta maltillisemmin annosteltuna jotkin ihan pienet yksityiskohdat tuovat mukavaa eloa sisustukseen.

Pojan huoneen sänky sai peitteeksi uudehkon kirppislöydön, vanhan sinivalkoisen kudotun täkin. Eikö se olekin aika ihana! Sopivasti näyttävä ja persoonallinen, mutta kuitenkin oikein hillitty ja asiallinen.



En taaskaan tunnista täkin materiaalia, mutta olisikohan se puuvillan ja villan sekoitetta? Tämä on aivan tuttu kuvio jostakin menneisyydestä, mutta en osaa valmistajaa edes veikkailla. Näitä on varmaan näkynyt kodeissa joskus 60-70-luvuilla? Minun silmiini kuvio näyttää taas ihan tuoreelta.






Mukavaa viikonloppua!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Keltaista ja kultaista


Uusi kirppispeili on ottanut paikkansa ja syrjäyttänyt edeltäjänsä. Vanha eteisen peili on myös tosi ihana, mutta voi rassua, miten nukkavierulta se uuden pramean peilin rinnalla näyttääkin. Ihan niin kuin kulahtanut, vanha villasukka.

Uusi peili sen sijaan, siinä sitä on jotakin! Ihmeellisen hyvin näyttää keltainen sopivan kultaisen pariksi, vaikken olisi niitä ajatuksella tieten tahtoen yhdistänyt.



Peilistä kurkistavat monta vuotta sitten kirpparilta löytynyt keltainen naulakko ja juuri meille muuttanut jakkara. Naulakosta en ole ikinä löytänyt mitään tietoa, mutta yhden samanlaisen punaisen olen kerran nähnyt.









Vanhan peilin ei parane näyttäytyä samassa tilassa uuden komistuksen kanssa, mutta muualta löytyi sillekin parempi paikka. Se on nyt olohuoneen lupponurkassa vanhaa kaappia vastapäätä ikään kuin pukeutumispeilinä. Vanha peili syrjäytti nyt sitäkin vanhemman peilin, 60-luvun soikeahkon pienemmän version.



Puisessa peilissä on maltilliset, huomaamattomat koukerokuviot. Korupeili lukee sen takana; googlettelun perusteella lienee jostain 70-luvulta siis.



Ihan eri tyyliset ovat nämä kaksi vanhaa peiliä, mutta vaikka uusi löytö tuntuukin vanhaa kivemmalta, en raaski vanhastakaan luopua! Vieretysten niitä ei parane laittaa, ettei puinen ala muistuttaa lattiarättiä fiinimmän version rinnalla. Onneksi sillekin löytyi hyvä paikka, ja yhteiselo jatkuu taas aivan saumattomasti.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Työn alla 60-lukuinen tv-taso (viilupinnan korjailua)


Jo jokunen aika taaksepäin nappasin Oulun kierrätyskeskukselta kainaloon 60-lukuisen tv-tason. Sellaisen, jossa on metalliset jalat ja rullat, niitä nyt oikein kysyttyjä ja trendikkäitä malleja. Tv-tason kansi oli maalattu siniseksi, ja emmin, viitsinkö ruveta hommaan vaiko en. Kaapissa kutkuttelee se monta kertaa mainittu Osmo Colorin supervaha, ja sen verran paljon kiinnosti testata, että kolmella eurolla päätin ottaa kapistuksen kokeiluun. Neljä euroa olisi ollut jo liikaa, mutta kun halvalla sai!

Jos ei tarvikkeita olisi ollut jo valmiiksi olemassa, ei tietenkään olisi kannattanut kokeilumielessä ruveta eri aineita hankkimaan. Mutta kun Liberonin maalinpoistoainettakin löytyi jo valmiiksi, niin ei muuta kuin sutia pintaan ja hetken päästä maali lastalla irti. Ihan mielettömän vähällä vaivalla irtoaa tällainen paksu, irrallinen maalikerros, kun käyttää maalinpoistoainetta. Päädyistä oli viilupinta kokonaan irti, ja siellä maali oli imeytynyt niin syvälle, ettei maalinpoistoaineesta ollut siellä mitään hyötyä. Sinne tänne jäi vielä sinisiä maalipisteitä, jotka ovat niin syvällä, ettei niitä poiskaan saa, mutta täytyy vain hyväksyä, että tästä 60-luvun tyylille sopimattomasta sinisestä vaiheesta jää pieni muisto.



Päädyistä puuttui siis viilupinnoite kokonaan, ja lisäksi molemmilla puolilla oli viilu päässyt repeytymään kulmista. Katsoin netistä tosi tarkat kuvalliset ohjeet viilupinnan korjaukseen, en tykännyt mallikorjauksen jäljestä, tein sitten ihan eri tavalla ja puolivälissä olin jo valmis heittämään kötöstyksen roskiin. Viilunauha oli nimittäin puolitoista kertaa yhtä leveää kuin oma levy, ja koska levy ei ollut suora, siihen oli vaikea leikata sopivaa palaa. Niinpä sitten ronttasin viilunauhan päätyihin kannen alle taitettuna ja kiinnitin sen liiman kuivumisajaksi napakasti maalarinteipillä. Keskeneräisenä viilunauha näytti irvistävän tasosta irrallisena niin kuin kuusivuotias olisi liimaillut äitienpäiväkorttiin rytättyjä kreppipaperipalloja. Suunnittelin jo peittäväni pinnan sarjakuvilla ja liimaseoksella,  mutta eipäs pidäkään arvostella keskeneräistä! Maalin kuivuttua vuolin ylimääräiset viilut pois (keittiöveitsellä, koska sekä mattoveitsi että puukko ovat missä lie, eikä niitä siinä tekemisen hädässä malttanut ruveta etsimään). Hioin vielä reunoja niin, että viilu näytti tulevan osaksi muuta pintaa.



Viilupinta siis väännettiin paikoilleen väkisin ja vastoin parempia ohjeita, mutta pienen puukkorapsuttelun ja hionnan jälkeen näyttää kuin viilu olisi ollut paikoillaan aina. Kulman paikkapalaan olisin tosiaan sitä vastikään hankittua hyvää mattoveistä kaivannut, mutta koska tiemme eivät tällä kertaa kohdanneet, leikkelin palat Fiskarsin saksilla. Tosiaan luotto onnistumiseen oli tässä vaiheessa matala.





Vielä vaha pintaan, ja valmista on!



Vaha saa vielä rauhassa kuivua ennen kuin pääsee kiristämään alla olevat kiinnikkeiden ruuvit ja näkemään valmiin lopputuloksen. En ottanut edes ennen-kuvia, kun luotto korjauksen onnistumiseen oli miinuksella, eli täytyy sanoa, että aivan yllätin itseni! 

Ja voi että tuo vaha on kyllä niin mielettömän hyvää ainetta: pienellä purkilla on nyt vahattu tämä taso, vitriinin kansi ja neljä tuolia, eikä sitä ole kulunut kuin muutama ruokalusikallinen. Voisin vahata vaikka koko maailman; mikähän se olisi seuraava kohde?

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Pieni särö kirppislakossa + riippukeinu löydetty


Muistatteko, kuinka joskus kauan kauan sitten, pian vuorokausi taaksepäin kerroin, että tämän alkavan viikon tavoitteena on tyhjentää koko kuisti ylimääräisistä tavaroista.

Tyhjentää. Kuisti. Tällä. Viikolla.

Jooop. No siinä tuli todella muutama pieni este matkan varrelle, ja kävikin niin, että tavara ei varsinaisesti vielä ole vähentynyt, mutta sen sijaan se onkin lisääntynyt. Tadaa! Aivan ylivoimaiseksi esteeksi osoittautui pakettiauto: päätin nimittäin hakea tuon kauan empimäni Parolan rottingin riippukeinun, kun sen oululaisesta liikkeestä löysin (Kallen kaluste; tuli muuten 49 euroa edullisemmaksi ostaa ja noutaa paikan päältä kuin tilata Parolalta suoraan). 

Ja mitäs sitten tehdään, kun on pakettiauto kerrankin käytössä? Käydään kirpputorilla. Tietysti kannattaa hyödyntää pakettiauton kaikki taikavoimat, kun sellainen onni kohdalle sattuu. Ensin löytyi kultakehyksinen vanha peili, sitten keltainen jakkara ja sitten ajattelinkin, että sama se on enää lakkoilla tai olla lakkoilematta, antaa mennä vain.



Kultakehyksinen peili löytyi kierrätyskeskukselta, eikä se ollut varsinaisesti edullinen (40 e - nyt jälkikäteen ja netissä se kuulostaa paljon vähemmältä kuin paikan päällä; kaikki kaksinumeroiset summat kirppareilla ovat isoja rahoja). Peilissä on kunnolliset puiset kehykset ja jotakin lyijykynäraapustusta takana. Se on aidosti vanha, eikä sellainen muovitäytteinen rimpula. Ja sen reunoja kehystää rusettijana! Miten hirveän söpöä!



Keltainen jakkara lienee 60-luvulta, ja se on saanut enemmän ja vähemmän pintaansa osumaa. Minusta tämän malliset jakkarat ovat todella kauniita, ja tuo keltainen väri oli tietysti piste iin päälle. Meillähän on eteisessä samansävyinen lasten naulakko, jonka pariksi tätä heti mielessäni mallailin. Jakkara ja naulakko voivat sitten olla ihan mätsi-mäts.



Kuistiasia on siis edennyt yhden askeleen verran valmiimpaa kohti; keinu on hankittu! Meillä on joskus vajaa kymmenen vuotta sitten ollut Sotkasta ostettu, paljon edullisempi rottinkikeinu, joka ei avoparvekkeella säiden armoilla hyvännäköisenä kestänyt. Tämän kotimaisen version pitäisi olla laadukkaampi, mutta en kyllä raaskisi enkä uskaltaisi sitä säiden armoille jättää. Arvatkaapa vain, oliko kaltaiseni kitupiikin vaikea pysyttäytyä etukäteen tehdyssä ostopäätöksessä, tarkkaan harkitussa ja vertaillussa, kun kaupassa vieressä keikkui vastaavan mallinen, reilusti alle puolet halvempi halpamaassa valmistettu keinu. Toinen keinu kuitenkin tuntui ihan käsituntumalla heppoisemmalta tai epäviimeistelymmältä, ja päätin pysyä lujana! Kerran se kirpaisee, mutta jos menee nuukailemaan siellä, missä ei oikeasti haluaisi, saa jälkikäteen sitten harmitella. Netin kuvien perusteella emmin antiikinruskean ja luonnonvärisen välillä, mutta paikan päällä päädyin vaaleampaan luonnonväriin. Musta olisi ollut toinen vaihtoehto, jos meillä ei jo olisi mustia rottinkikalusteita kuistilla. 

Kuistin muuntautumisleikki on siis siinä vaiheessa, että vielä puuttuu juuttimatto, tavaran lopullinen raivaus ja perinpohjainen kuuraus! Ajattelin jemmailla uutta riippukeinua pakkauksessaan siihen asti, että saa kaikki muutkin palikat kerralla kohdilleen.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kuistia kohti


Kevätaurinko lämmittää! Voi mahtava, mitä valoisia päiviä taas on ollut! Kyllä aurinko lämmittää sähköpattereilla kitkuttavan taloudenpitäjän mieltä niin monella tapaa. 

Meidän talossa on kaksi kylmää kuistia, jotka kylmällä ilmalla ovat todella kylmät; kun pikkuisen aurinko helottaa, kuistit lämpenevät hetkessä. Olen monesti miettinyt, mikä kitsaus on 40-lukuisia talonrakentajia vaivannut, kun kylmiin tiloihin ei ole laitettu eristeitä. Paljonko se puru olisi oikein maksanut? Viime kesä oli niin kylmä, että oleskelukuisti jäi hyvin, hyvin vähälle käytölle. Talviaikoina se on taas osoittanut erinomaista kykyä roinan keräämiseen. Meillähän on myös ullakko, jonne sopii kantaa tavaraa ihan selkä vääränä, mutta kuka lähtee kipuamaan portaita ylös asti, jos voi vain nakata tavarat kätevästi oven taakse kuistille! No ei kukaan! Viime kesä oli meillä ensimmäinen tässä talossa, ja minun oli tarkoitus jo silloin tehdä kuistista ihana oleskelutila, mutta toisin kävi. Tänä vuonna vannon kuuraavani sen vaikeasti irrotettavia sälekaihtimia myöten, ja aionpa vielä sisustaakin sen kivaksi. Meillä suomalaisillahan on olemassa tällaisia tilanteita varten hyvin armollinen sananlasku: Jos ei kuisti ole siisti ja kiva helluntaina, niin sitten se on siisti ja kiva jonkun toisen vuoden helluntaina. Tänä vuonna kuulkaa tapahtuu!

Aurinkoinen kuisti tulee kuvasta vasemmalle, pojan huone oikealle.



Siellä ollaankin jo aivan odotusteloilla! Tänään kahvittelimme kuistilla ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ystävän kanssa. Kuistin vasen puoli on niin täynnä epämääräistä rojua, etten edes minä kehtaa sitä kuvata. Tosi vaikeita säilytettäviä ovat tuollaiset epämääräiset tarvikkeet niin kuin ikkunaa vasten kököttävä ruma levy, josta jonakin päivänä vielä jotakin nikkaroin. Ehkä ronttaan sen tällä erää kellariin, siellä hävetköön. Vanha musta tupakkapöytä kuuluu taloon, ja se saa jäädä; etualalla nököttävä keinutuoli on myös talon omaisuutta, mutta sen soisin siirtyvän jo syrjään. Niin ihana kuin keinutuoli onkin, kyllä se vain jalkoineen vie aivan valtavasti tilaa.



Ikkunalaudalle olen kasaillut sekalaisia tavaroita, jotka ajattelin kuistille jättäväni. Osa on vanhoja omia, osa uudehkoja kirppislöytöjä. Valosarjaa on nyt katseltu koko talven läpi, ja sen voisi ottaa käyttöön vasta syksymmällä. Aika maltillista ja seesteistä olisi nyt mielessä.



Siirsin myös maalaamani vihreät taulut kuistille, kun niille ei oikein järjestyksen vaihtamisen myötä tuntunut sisätiloista löytyvän paikkaa. Minusta ne sopivat ihan yllättävän hyvin valkoiseksi maalatulle kuistille! Kuistilla ei tietenkään pitkiin aikoihin voi pitää herkkiä kasveja, kun lämpötila laskee yötä myöten (kokeilin viime vuonna, viisastuin), mutta nämä vihreät taulut tuovat tilaan jotenkin ihmeellisellä tavalla kasvihuonemaista tunnelmaa. Ihan kuin siellä vihertäisi jo!



Tulevan viikon aikana ajattelin hankkiutua eroon kaikesta kuistilla lojuvasta ylimääräisestä roinasta. Pari uutta hankintaa on mielessä, juuttimatto ja katosta riippuva rottinkikeinu. Veikkaisin, että kuisti tulee näyttämään kivalta pelkästään romukasat poistamalla, mutta en kyllä malta odottaa varsinaista sisustusvaihetta!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

ARVONTA PÄÄTTYNYT - Voita liput Rakentaja 2018 Oulu -messuille!


ARVONTA ON NYT PÄÄTTYNYT :)

Rakentaja 2018 Oulu -messut ovat pian täällä!




Tapahtuma järjestetään 20.-22. huhtikuuta Ouluhallissa. Messuilla on esillä rakentamisen ja remontoinnin lisäksi uusina teemoina sisustus ja design sekä piha ja puutarha. 

 


Myös sisustussuunnittelija Milla Alftan esiintyy messuilla, ja häntä voi jututtaa esitysten jälkeen!




Kurkkaa messujen ohjelma täältä KLIK ja näytteilleasettajat täältä KLIK.

Haluatko mukaan?

Kerro kommenttikentässä, mikä messuissa kiinnostaa ja osallistu arvontaan! Arvottavana on kaksi lippua (1+1 - lippuja ei fyysisesti postiteta, vaan voittajien nimet ilmoitetaan messuinfoon.) 

Anonyymi kommentoija: keksi itsellesi nimimerkki ja laita viestisi mukaan sähköpostiosoite, että olet tunnistettavissa. Jos et halua sähköpostiasi julkaistavan, jätä osoite erillisenä viestinä.

Arvonta päättyy sunnuntaina 15. päivä kello 20.

Arvontaonnea ja messuiloa kaikille!

ARVONTA ON NYT PÄÄTTYNYT :)